En jaksa enää...

Teet tämän lapsen ja hankit hormonikierukan/sterilisaation.

Miksi et ole osannut sitten ennakoida raskaaksi tulemisen vaaraasi laittamalla itsellesi kunnollisen ehkäisykeinon?

Ihan tyhmää tulla tänne edes kyselemään, jos oot niin kykenemätön aborttiin tai adoptioon, että mitä teet?

Siis en ihmettele yhtään, että tyhmät lisääntyvät kuin kanit vasten tahtojaan.

Hommaa jostain itsellesi lastenhoitoapua! En osaa muuta neuvoa, koska ne omat lapset pitää vaan hoitaa hyvin, ettet joudu myöhemmin katumaan.

Voisiko miehesi osallistua enemmän, että saisit vaikka nukkua päiväunia ja pitempiä unia yöllä, jos pienin valvottaa.

Itse viidennen jälkeen hankin sterilisaation,koska tiesin että lapsiluku oli silloin täynnä.

Tsemppiä! Jokainen lapsi kuitenkin omanlaisensa persoona ja ihana lisä maailmaan. Pieniä hetken. Rankkoja aikoja, mutta kun muistaa että se lapsen taapero-aika on loppujen lopuksi vain joitain vuosia ja vauva-aikakin sitäkin lyhyempi osuus pitkien vuosien ketjusta, jolloin saat nauttia lapsistasi, kun he ovat aikuisiakin. Sitä ihanuutta sietää odottaa innolla. :)

Kannatan tuota lastenhoitoapua. Onneksi vanhimmat jo sentään noin vanhoja että ovat välillä harrastuksissa (toivon mukaan) ja kavereillaan. Kysy neuvolan kautta jo etukäteen lastenhoitoapua kiireiseen arkeen. Kerro totuus ja sano että olet oikeasti aika kuitti eikä apu todellakaan olisi pahitteeksi. Ei se tarkoita että jättäisit lapsesi heitteille, vaan sitä että olet esittänyt ihan järkevän avunpyynnön. Seurakunta on toinen hyvä paikka josta kysyä apua suurlapsiperheen arkeen. :)

Jos asian ajattelee niin että mieluummin vaikka 10 lasta kuin ei yhtään. ;) Näin ainakin itse valitsisin. Ja se että voi sitten vuosien päästä todella arvostaa ja onnitella itseään superäitiydestä kun kasvatti kunnialla koko jälkikasvunsa aikuisiksi, sitä kunniaa ei kukaan ota sinulta pois! Mies vain osaksi arkiaskareita tai lastenhoitoa, kumpi tahansa luonnistuu häneltä paremmin (tai vaikka molemmat). Ja pidä huoli että päästät välillä miehesi vetämään henkeä yksin kodin ulkopuolelle, kavereidensa kanssa tekemään välillä jotain muuta kuin olemaan puoliso ja isä. Miehet todella tarvitsevat sitä, ja jaksavat olla parempia puolisoita ja isiä sitten sen jälkeen. :) Ja pidä puolesi ja vaadi omaa aikaa kodin ulkopuolella niin että miehesi välillä hoitaa lapsia sen aikaa, välillä joku muu hoitoavuksi niinkin että saatte miehesi kanssa välillä kahdenkeskistä aikaa, vaikka sitten MLL:n lastenhoitaja. Jos menee taloudellisesti tiukille, kerro siitäkin, marssi kelaan ja kerro rehellisesti tilanne ja kysy mitä voi tehdä. Aina on jotain tehtävissä. :) Tsemppiä! Kyllä se siitä.

T. kotiäiti jolla noita vielä kotona pyöriviä pikkuisia 5, 3 ja 0 vuotiaat

Vanhin lapsihan on jo sen ikäinen että voi välillä auttaa joidenkin sisarusten hoidossa vaikka sen aikaa että käyt vaikka kahden nuorimman kanssa kaupassa. Saa vähän henkireikää kun lappaa kaksi pienintä vaikka viikonloppuna kaksosrattaisiin (sitten kun pieninkin osaa istua rattaissa) päiväuniaikaan ja vähäksi aikaa esim. kävelylle, kahville tai ikkunaostoksille. Kun lapset tuosta muutaman vuoden kasvavat niin kolmen vanhimman toimesta onnistuu jo hyvinkin loppukatraan valvonta vaikka pari tuntia niin että pääsette miehen kanssa vaikka syömään, leffaan, tms. Tiedän äidin (ihan suomalainen) joka sai viimeisen lapsensa yli 50-vuotiaana ja oli ennestään jo muutama lapsi, osa aikuisiässä. Sen perusteella ei voi sanoa muuta kuin hyvää! Lastenteko pitää naisen nuorena, niin on skarppi ja hyväkuntoinen ikäisekseen nyt vanhana, paljon paremmassa kunnossa kuin moni samanikäinen joka makaa vanhainkodin petissä. :)

Turhaa fiilistelyä. Kyllä siinä lapset jäävät paljosta vaille kun niitä pusketaan jatkuvasti lisää.
Ei ole mahdollista lähteä esim. lomamatkoille kaikkien kanssa kun ei mahdu autoon tai ei ole varaa ottaa tarpeeksi hotellihuoneita. Puhumattakaan ulkomaan matkoista.

Kymmenenkin lasta on sellainen lauma että huh huh. Perhepäivähoitajallakin on rajana 3-4 lasta, enempää ei voi ottaa koska niitä ei pysty hoitamaan hyvin ja vahtimaan.

Sitten tuosta sisarusrakkaudesta, siinä on rakkaus kaukana kun saa tapella joka päivä ja kilpailla huomiosta, vaatteista, ruoasta, herkuista.

Sinulle ap hommaa itsellesi apua ettet väsähdä kokonaan!!
Ehdottomasti synnytyksen jälkeen samantien piuhat poikki. Se on sinulle täysin välttämätöntä jos et sääli itseäsi niin sääli edes lapsiasi jotka kärsivät kotona väsyneen äidin kanssa.

Sinullahan on 3 koululaista, 2 kotona yksi syntyy. Voisitko nyt laitta ne kaksi päivähoitoon ( elleivät jo ole) saisit levättyä päivisin. Raskauskin vielä väsyttää sinua lisää. Vähemmälläkin lapsimäärällä olevat äidit tekevät niin se ei ole ollenkaan merkki huonosta äidistä!

Päinvastoin se on merkki rakkaudesta, esim. Kolmevuotias jo kaipaa ikäisiään leikkikavereita ja virikkeitä päiväänsä. Yksivuotias ei vielä niinkään mutta ei hän kärsi jos on ammattilaisten hoidossa päivisin ja sinä olet vaikkapa PÄIVÄUNIEN jälkeen virkeämpi illalla pyörittämään arkea.