"Oikeaoppinen", vanhanaikainen tms. häämekko

Oikeaoppinen pukeutuminen kirkkoon on jotain muuta, kuin olkapäät paljaana. Eli jos menet vaikka Etelä-Euroopassa (katolisessa maassa) käymään kirkossa, niin pitää laittaa esim. huivi harteille eikä siellä katsota suopeasti minihametta / minisortsejakaan.

Tällähän ei ole mitään tekemistä "oikeaoppisen hääpuvun kanssa" vaan oikeaoppisen kirkkopukeutumisen kanssa.

Kirkkovihkimisen ajaksi useimmiten laitetaan hääpuvun kanssa jakku tai bolero tai huivi tai muu tällainen, jonka voi sitten vihkimisen jälkeen ottaa pois.

Olkapäät peittävät ja koko povea paljastamattomat mekot, oli ne sitten hää- tai muut juhlamekot ovat AINA muodissa ja arvostettuja!

Aivan vain pikku vihjeeksi: kaikista fiksuimmat naiset EI paljasta kehoaan koko maailmalle. Heillä on tarpeeksi älyä pukeutua aistikkaasti joka on jotain aivan muuta kuin mitä KAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAIKKi mainokset ja muotilehdet edustavat.

En sanoisi, että olkaimeton puku on automaattisesti tissintyrkytyskolttu. Uskon, että asia riippuu morsiamen kropasta/tissien koosta hyvinkin paljon... kukin tyylillään!
Ja kyllähän eri uskontokunnista riippuen häämekon täytyy täyttää eri kriteerejä. Muistaakseni esim. ortodoksijuutalaisilla tulee olla pitkähihainen ja dekolteen peittävä puku.
Maallistuneessa Suomessa tärkeintä on mielestäni noudattaa omalle tyylille sopivaa linjaa: jos pukeutuu arkenakin mieluiten poolokauluksiseen paitaan, sopii se varmaan parhaiten alttarillekin. Toki poolon ja olkaimettoman mekon välillä on huikea määrä eri vaihtoehtoja. Miten oli "holkkihihainen" eli pienillä, olkapään peittävillä hihoilla varustettu mekko?

Eikö nämä valkoiset häämekot tulleet Suomeen vasta 40-luvulla? Sitä ennen häämekko oli mikä tahansa mekko, tietysti paras mitä kaapista löytyi.

Käytöksen Kultaisen Kirjan ohje on, että kirkkoon ei mennä olkapäät paljaina. Nykyään kuitenkin mennään hyvin paljon eikä tiukkaa tapakulttuuria noudateta tarkasti, juurikaan, lainkaan.

Em. kirjasta löytyy paljon muitakin ohjeita, jos tahtoo ja halajaa hyvistä tavoista jotakin tietää. Sehän ei tarkoita, että kirjaimellisesti pitäisi noudattaa kaikkea, vaan soveltamista omiin tarpeisiinsa. Tapatietous helpottaa elämistä ja olemista, toisaalta oikein kovien tapafriikkien kohdalla tekee mieli panna ranttaliksi.

Tuohon ihmisten nauramisen pelkoon tekee mieli sanoa; jos joku on niin typerä, niin naura takaisin. Sen verran pitää olla kanttia, että tietää itse parhaiten, mitä ja miten tahtoo, sitä ei tarvitse kysellä ainakaan naureskelijoilta, jotka osoittavat vain oman tasonsa nauramalla asioille, joihon heillä ei ole osaa eikä arpaa.

Vaikka olenkin mies, niin kyllä minä olen sitä mieltä että nuorten naisten kirkkopukeutuminen on mennyt aivan mahdottomiin, olin kirkossa missä rippikoululaiset pääsi ripille, ja näin tytöillä liian paljastavat mekot , niin ajattelin että eikö noilla tytöillä ole käytöstapoja pukeutumisen suhteen, kun puolet rinnoista näkyy ja hames oli melkein vesirajaan asti