Saako lain mukaan vetää mukaan entistä lastensuojeluhistoriaa, jos lapsi ollut sijoitettuna/huostaanotettuna,se purettu mutta vuoden kuluttua jälleen samanlainen tilanne.Vai onko lainmukaan katsottava vain senhetkistä tilannetta saamatta vedota entisiin?Asiallisia vastauksia ja faktaa jos joku tietää.
Huostaanottohistoria
hjälp.
22544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siis kuka vetää ja missä tilanteessa?
Voivatko sossut vedota historiaan,jos lapsi on ollut sijoitettuna ja huostaanottuna, huosta purettu,perheen tilanne hyvä mutta vuoden kuluttua perheen tilanne jälleen kriisiytyy ja lastensuojeluasiakkuus alkaa samoilla ongelmilla kuin huostan ja sijoituksen ollessa aikaisemmin.Otetaanko silloin huomioon myös entiset asiat vaikka ne on käsitelty ja asiakkuus loppunut tai saako entisiin enää vedota.Vai tarkasteltava uutta tilannetta uutena ilman vanhojen vetämistä mukaan.
Sana "kriisi" on kuuma myyntivaltti. Voisi kysyä myös että saako hoitovirheen takia ottaa lapsi huostaan.
Kriisiksi voidaan luokitella mikä tahansa muutos elämässä ja kun lakeja ohitetaan (jätetään perhe heitteille ja otetaan vielä lapsi pois, mikä on verrattavissa vakavaan hoitovirheeseen), ja kirjauksia väännellään, niin saadaan oikea rikosrekisteri aikaiseksi.
Ja muuten: tää tulee talleennetuksi ja tulostetuksi.
Varmasti otetaan vanhat taustat huomioon, tottakai. Eihän lapsi ole mikään PROJEKTI, vaan elävä ihminen!
Omituista olisi kai enemmänkin se, jos aiempia vaikeuksia ei esiin nostettaisi. Tilanne, jossa sama perhe uudelleen kriisiytyy on surullinen.
Ota hyvä asianajaja! Lain mukaanhan perusteet PITÄÄ OLLA TÄSSÄ HETKESSÄ; siis kaikki kolmeportaisesta kriteeristöstä. Siis lapsen omat käytöspiirteet, kasvuympäristö ja se, että sijaishuollon katsotaan olevan lapsen edun mukaista.
Äkkiäkös vastapuolen asianajaja ne kriteerit loihtii kartalle...
Älä tee samaa virhettä kuin minä, joka tähän oikeuden tapahtumiseen luottaen tyydyin oikeusavustajaan. Oikeusavustaja pitää kyllä huolen, ettei oikeuksia päästä ihan törkeästi oikeudessa polkemaan, mutta vastapuolella AJETAAN ASIAA. SIIS HUOSTAAN OTTAMISTA. En ennen ymmärtänyt, miksi sosiaalityöntekijät tarvitsevat asianajajan. Kantapään kautta opin.
Tätä ajoin takaa PITÄÄKÖ OLLA TÄSSÄ HETKESSÄ.Muisteluni mukaan laissa sanotaan että pitää.Sijaishuoltoa ei voi alkaa valmistelemaan ellei kaikki kriteerit täyty TÄSSÄ HETKESSÄ.Jos katsotaan että samat ongelmat on olleet ennenkin ne kyllä vedetään varmasti mukaan mutta se ei ole laillista?
Voiko sijaishuollon katsoa olevan lapsen edun mukaista sillä perusteella että aikaisemmat ongelmat uusiutuvat toistuvasti.Nyt menee samojen kliseiden pyörittelyksi mutta on se pyörittelyä sossujenkin puolelta.
Mitä kaikkea sisältyy tuohon "sijaishuollon katsotaan olevan lapsen edun mukaista"?
Nyt on nyt. Ei kriisi saa olla huostan syy silloin kuuluu saada kriisiapua. Vanhempien ja lasten on eritoten saatava olla yhdessä ja kaikkien on saatava kokemus että ihminen on lajikumppaneistaan välittävä olento, kun taas perheen hajottaminen kriisitilanteessa viestittää ettei ihmisperhe ole arvokas.
Kriisit on saatava käydä lävitse kohti eheytymistä ja vahvistumista! Ei siis saa lisätä enempää vielä jotakin uutta kuormitusta.
Totta ihmeessä pitää olla tässä hekessä! Mutta lapsen etu ei ole pompottelu, tämän hetkinen tilanne on se, että lapsi on otettu pois ja annettu takas... Jos nyt on sama tilanne kun vuosi tai pari sitten, niin tämä on varmaan se viimeinen tilaisuus sitten, uutta ei enää saa...
Käyn omaa oikeustaisteluani ettei kiireellisesti sijoitettuja lapsiani otettaisi huostaan. Asia on hallinto-oikeudessa ja odottelen päätöstä.
Kokemuksesta voin sanoa että sossut voivat tehdä IHAN MITÄ VAIN. Aivan varmasti entisen asiakkuudet otetaan huomioon ja niihin vedotaan huostaanottoa hakiessa. Vaikka nykytilanne olisi kuinka hyvä, sossut perustelevat huostaanottoa sillä että tilanne on uusiutunut. En luota niihin yhtään, enkä ole koskaan luottanutkaan.
Lasteni sijoitus johtuu heidän isänsä tekemisistä, pääasiassa perheväkivallasta ja vaikka kaikki muut ulkopuoliset ovat sitä mieltä että lasten kuuluisi olla kotona, sossut jauhavat samaa tarinaa että äiti ei ole tarpeeksi vahva ja turvallinen aikuinen. Silti he eivät pyri selvittämään totuutta millään tavalla. Edellisestä palaverista on kuukausia. Käyn töissä, ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia, näen lapsiani lähes päivittäin ja hoidan heidän asioitaan mm kouluasiat ja harrastukset. En voi tehdä mitään enempää ja silti se ei riitä.
Olen työni puolesta jo aiemmin havainnut että sosiaalityöntekijöillä ajatusmaailma rullaa ihan omia ratojaan.
niin väkivaltaisen isän tekemiset voivat vaikuttaa siihen, saako lapsi asua SINUN kanssasi? Vai asutko isän kanssa yhdessä? Jos lapset näkevät/kokevat väkivaltaa, niin sitten ymmärrän ettet ole turvallinen aikuinen... Ei lapsia voi ottaa huostaan, jos eivät kerran väkivaltaista isäänsä tapaa!!!
PeriksiEnAnnaKoskaan.
Mikä on saanut viranomaiset huolestumaan lapsistasi? Millä elämän osa-alueella heillä on ongelmia?
Tuohan on ihan standarikamaa, että huolestutaan, jos ex-mies stalkkaa ja uhkaa ex-puolison ja lasten henkee.
Ei niiden lasten tarvitse oireilla edes.
Lapsille ja äidille se on väärin, että huostaanotetaan, kun ei osata turvata perhettä muulla lailla. Vedotaan ettei äiti pysty turvaamaan lasten elämää, vaikkei se äidin vika ole.
Eiks ole hupsua että tätä ei ole poistatettu!
Mikä ihme kumma saa ne poistamiset aina vaan
- ja uudestaan
oikeutetuks?
-kysyn vaan.
Osaatko Ak miettiä
meininkiä tätä :O
Sehän tässä onkin. Lapsilla ei ole mitään käytöshäiriöitä tai kouluongelmia, minulla ei ole päihdeongelmaa tai mielenterveysongelmaa, olen ollut koko ajan kokopäivätyössä koulutustani vastaavissa tehtävissä, olen hoitanut perheen raha-asiat ja lastenhoidossa tai heidän kohtelussa ei ole moitittavaa kohdallani. Lapset haluavat kotiin ja ovat vastustaneet sijoitusta ja huostaanottoa, jota siis ei ole vielä vahvistettu.
Koska perheessämme oli ex-miehen harjoittamaa väkivaltaa, minua syytetään etten ottanut yhteyttä viranomaisiin. Ex-mies on sen verran hullu että osasi pelotella lapset hiljaisiksi ja lyödä paikkoihin mihin ei jää jälkiä. Miehen käytös on ollut aivan sairasta ja hän on syyllistynyt vakavempiinkin rikoksiin lapsia kohtaan, mutta se ei ole kohdistunut näihin sijoitettuna oleviin. Minua siis syytetään että olisin tiennyt asioiden oikean laidan ja ollut välinpitämätön. Näin ei ole, vaikka olenkin ollut perheväkivallan uhrina kyvytön toimimaan niin että olisin saanut miehen ulos. Yritin kyllä.
Katkaisin kaikki välit mieheen kun kuulin poliisilta mitä hän on tehnyt. Lapset sijoitettiin meidän ollessa turvakodissa ja miehen vangitsemisen jälkeen. Olen hankkinut uuden asunnon ettei lapsilla olisi huonoja muistoja vanhasta, vaikka edellinenkin oli vain minun nimissäni. Mies sai pitkän tuomion rikoksistaan.
Vaikka kaikki lausunnot kouluista, perhetyöstä ja sijoituspaikasta on kannaltani hyvin myönteisiä, silti mitään ei tapahtu. Lastensuojelu vaan odottaa hallinto-oikeuden päätöstä ja toivon että se päästää lapset vihdoin kotiin. Tuntuu ettei lastensuojelussa ketään kiinnosta edes selvittää mikä on oikea totuus minusta ihmisenä ja äitinä, eikä positiivisia lausuntoja noteerata mitenkään.
Anteeksi en huomannut, että vastasitkin jo, kun en lukenut ensin ketjua loppuun.
Voimia. Toivon, että lapset pääsevät kotiin.
Sulla on mahdollisuus,jos hallinto-oikeus määrää huostaanoton, hakea täytäntöönpanon lykkäystä...vai millä nimellä se menee.Soita hallinto-oikeuden kansliaan ja kysy sieltä,missä mennään, siellä kyllä neuvotaan! Tsemppiä!
Nyt on sitten sosiaalityöntekijöiden toimesta saatu kolme erillistä ongelmaa.
Lasten sijoitus on rankka asia lapsille, äidille ja isänkin asiaa joutuvat vielä hoitamaan vankilasta päästyään. Nyt kun ottaa vielä muut läheiset tämän mahdollisen huostaanoton pelon piiriin niin kertautuu suru ja murhe vielä useimpien harteille.
Lapset kärsivät pakkoerosta äidistään. Äiti on kuitenkin tässä tapauksessa elämänsä ja lastensa paras asiantuntija, hän tietää mitä on tapahtunut oikeasti. Lasten kanssa normaaliin elämään asettuminen olisi kaikkien etujen kannalta paras ratkaisu. Jos tähän tarvitaan sitä apua tai terapiaa niin sitten sitä tulisi antaa.
Tuo sinun viimeinen kappale on hyvin tuttua ja niin se menee monen kohdalla. Mitään hyvää ei nähdä eikä sitä noteerata. En tiedä mikä on tämän taktiikan takana, mutta sitä käytetään näköjään ihan yleisesti.
Rakkaus lapsiin on niin voimakas tunne-ja tahtotila, että sen turvin ammenna voimaa.
Lasten rakkaus myös sinuun on yhtä voimakas.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsille haluan toivottaa ja sitä enannakoskaanperiksi-asennetta.
Kuka lapsiaan puolustaa, jos eivät heidän omat vanhemmat, isät ja äidit, joskus isovanhemmatkin, sukulaiset.
Tapauksissa, joissa toisen vanhemmista elämän pahuudet vievät mennessään, lasten puolesta taistelijoiksi jää yleensä vain se lasten toinen vanhempi, hyvässä tapauksessa jopa sukuakin mukana.
Mutta lapsille sekin on aina parempi vaihtoehto
kuin vieras, lapsille mitään "sanomaton, tuntematon"
ja lapsia ja heidän historiaansa
ei tunteva aikuinen, vieläpä vieraassa paikassa, oudossa ympäristössä.
Yksikin vanhempi riittää viemään lapsen, lapset turvallisesti ja vielä jopa siedettävästikin voiden (hyvinvoiden) aikuisuuteen ja omaan elämäänsä.
Jokainen meistä äideistä ja isistä on loppujen lopuksi
omassa elämässään epätäydellinen ja rikkoutuva ja ihan jopa tunteva ja inhimillinen ihminen.
Jos tarpeeksi välittää, jaksaa ja on halua osallistua omien lastensa kasvatukseen ja elämän pienien ja suurtenkin vastoinkäymisten kohtaamiseen ja vierellä oloon
niin sitä jaksaa vielä vaikka sitten viimeisillä voimillaankin
viedä oikeusprosessitkin lävitse virkamieskoneistoakin vastaan
omien lastensa inhmillisen elämän kokemisen puolesta.
Jaksamista jokaiselle omissa elämänsä vaikeuksissa ja prosesseissa.
"Jos tarpeeksi välittää, jaksaa ja on halua osallistua omien lastensa kasvatukseen..."
Tämähän juuri on meidän täällä kirjoittavien biologisten vanhempien lähtökohta. Ei tuota jaksa enää oikein selventää vastaanväitteleville.
Kukaan ken ei ole kokenut typerryttävää perheenjäsenten erottamista, ei saata ymmärtää miten eri maailmassa vanhempi yhtäkkiä huomaa elävänsä. Kun niitä "ei savua ilman tulta" -katseita näkee jopa ystäviksi luultujenkin kasvoilla. Siitä huolimatta oman lapsen kasvatus ja tukeminen vaikeutuu ja siinä ohessa vanhemmuus muuttuu omahoitajuudeksi ja terapeutiksi ja ainoaksi kehen se oma lapsi luottaa.
Vanhemmuudesta tulee todellakin sietämättömän uuvuttavaa, mutta todellakin, oikeusprosessiin ryhtyminen on välttämätöntä, jos oikeudentaju ei riitä viranomais-
verkkojen hahmoilla.
Hei PeriksiEnAnnaKoskaan! mulla on hyvin samanlainen tilanne. Voitaisko kirjoitella ja vaihtaa kokemuksia?
Googlasin - huostaanotto tilasto. Haulla löytyi mm. tämä.
Uusi lastensuojelulaki astui voimaan muistaakseni 1.1.2009
Uusi lastensuojelulaki kangertelee.
Akuutti ohjelman keskustelua aiheesta 20.1.2009.
http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2009/200109_d.htm
------------------