Illaksi se oli liian valoisa.
Kevääksi ei kyllin keveä.
Laskit köyden ikkunastasi,
karkasit runoilijan matkaan.
Kevääksi ei kyllin keveä.
Laskit köyden ikkunastasi,
karkasit runoilijan matkaan.
Illaksi
Brogue Male
6117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luvallasi.)))..en voi olla jatkamatta tätä ajatustasi joka tästä syntyy tai mielikuvaa vähän väksin. Anteeksi;) moukkamaisuuteni...♥ ....Hän kulki ratapölkkyjen välissä. Niin varmoin harppauksin ja itsevarmasti eteenpäin......Vilkaisi taakseen. Vain yhden ainoan kerran... Kantaen mukanaan harmonikkaa huolettomasti toisella olkapäällään, huuliharpun oli työntänyt syvälle samettihousujensa takataskuun..se pysyisi siellä......Katsoen välillä taaksen vain kerran...tulisinko? jäljessä näitä samoja jälkiä.....mitä olit hölmö...kuka käski sinun laittaa tällaiselle matkalle korkokenkät jalkaasi? hm-höh...mutta, tämä ei tarkoittanut sitä että, runoilija olisi pysyähtynyt auttamaan sen enempää...Matkalla on opittava loikkimaan tai hypättävä ...sivustalle...odotettava vastaantulevaa resinaa..Valittajat ajatteli runoilija: Ovat turha ja ikävä riesa...Maailma on avoin... ratakiskoja riittää...On mentävä eteenpäin..se on luonnonlaki...ainoa laki...
Tsau:Friidu
Hyvin jatkoit.. Matkalla on opittava loikkimaan, se on vissi totuus. Itsekin jotenkin kuvaannollisesti näitä ajatuksiaan hahmottaa.. jaja.. tässä runossa ylsin mielestäni taas siihen rehellisyyteen, jota oli.. hmm.. siinä toisessa jossa luettiin Tiedonantajaa..?
;)))ei kuulunut minun päivittäiseen lukuhetkiin...nuoruuden ystäväni kylläkin..mutta, olimme mekin hyviä ystäviä ja tovereita keskenämme...päämäärämme oli yhteinen hän on valitettavasti jo täältä poistunut..senkin tiedon piti sitten tavoittaa..en tiedä miksi...minunkin täytyi se kuulla. Ehkä siksi että, olimme kuitenkin nuorena niin hyvät ystävät ja toverit mekin.....Tämä harmonikansoittaja taas johon viittasin varasti pysyvästi lupaa kysymättä sydämeni...Ei ole vieläkään palauttanut takaisin;)) hemmetti...soikoon...jään odottamaan muistaako edes palauttaa...tuskin. Totuutta on niin monenlaista..Riippuu aina katsojasta itsestään...joten en käy enää tässä iässä kiistelemään enkä anelemaan pitäkööt;)))...Oma totuus kun lähempänä omaa sydäntä...näin se vain menee...elämä.;)))
Tsau:Friidu
Niin.. kauniita ovat elämänvarren muistot erialisine kulkijoineen, kohtaamisineen ja kohtaloineen.. Kuka minnekin lopulta menee, elämä vie eri suuntiin, sydän jää jonnekin joihin runoissa ja illan huokailuissa silloin tällöin mielessään palaa...
Hän puhui minulle silmillään,
saappaansa varret käännettyinä.
Hiuksensa hulmusi
tuulen lailla,
käsivartensa ojentuen,
vastaanottavaisena,
sylinsä avoinna.
Sanaakaan ei sanonut.
Hymyillen vei.
Hänellä oli silmät
jotka puhuivat
kaikkia kirjoja enemmän,
hän avasi maailmansa
näytti ihmeelliset aarteet
sai minut unelmoimaan.
Hänen hymynsä on joka etelätuulessa,
jokaisessa auringonsäteessä jonka kohtaan.