Jaan tuskani muiden kanssa, vaikken ole ihan varma, kuuluuko se tälle palstalle. Tohtorintutkintoni lopputyö eli se iso ja tyhmä v-kirja on loppusuoralla. Ja nyt se alkoi jäkittää ja tökittää.
1) Tiedän, mitä pitäisi kirjoittaa, mutta en saa kirjoitettua.
2) Tiedän, että tutkimukseni on ihan relevantti ja tärkeä, vaikkei sille suoria sovelluksia löydykään. Kaikki perustutkimus on mielestäni muun tutkimuksen perusta; humanistinen perustutkimus on meidän ymmärryksemme perusta.
3) Tiedän, että alani on tärkeä.
Mutta nyt puuttuu potku. Antakaa mulle potku persuuksille!!!
Anteeksi valitukseni ja uh.
1) Tiedän, mitä pitäisi kirjoittaa, mutta en saa kirjoitettua.
2) Tiedän, että tutkimukseni on ihan relevantti ja tärkeä, vaikkei sille suoria sovelluksia löydykään. Kaikki perustutkimus on mielestäni muun tutkimuksen perusta; humanistinen perustutkimus on meidän ymmärryksemme perusta.
3) Tiedän, että alani on tärkeä.
Mutta nyt puuttuu potku. Antakaa mulle potku persuuksille!!!
Anteeksi valitukseni ja uh.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ettei vain mieltäsi paina alitajuinen pelko, mitä teet sitten isona, etkä halua kasvaa isoksi? Olet nyt kuitenkin jo niin varttunut tyttö, että keksit varmaan aivan itse jotakin mielekästä tekemistä väikkärin jälkeenkin.
Voin vielä lohduttaa sinua sillä, ettei mikään opinnäyte tee ihmistä olennaisesti viisaammaksi, vaan vaikeita ja jopa ratkaisemattomia asioita tulee eteen vastakin. Valitettavasti.
mutta varmaan ihan vaan siitä että nytkö tämä tulee valmiiksi. Mulla on kyllä duunia ensi vuodeksi ja muutama uusi tutkimushankekin vetämässä...
Myönnettäkön, että väliin kyseenalaistan rankastikin tän koko homman, erityisesti siksi, että akateeminen maailma on muuttunut niin hemmetin tulosvastuulliseksi, että väliin tuntuu siltä, ettei kunnon ajatuksia ehdi kyspyttelemään ja synnyttämään, kun pitää koko ajan pukata jonnin joutavaa paperia ja raporttia ja tilitystä sinne sun tänne.
Mutta nyt alkoi lyyti lykkiin ja sormet toimiin, joten palaan tekstin pariin.