Nyt jo...

Kirjoitan tätä vasta nyt, vaikka kaikki alkoi jo perjantaina…
Kaarina tuli töistä iltapäivällä. Meillä on ollut vähän haasteita parisuhteen kanssa ja muutaman kerran olenkin mennyt hotelliin yöksi. Nyt Kaarina ilmoitti tullessaan, että asiat muuttuvat.
”Ottaisitko, kulta, paidan pois?” Tottelin ja pian Kaarina oli takanani. ”Saanko sitoa kätesi?” Vastaustani odottamatta hän veti käteni selän taakse ja alkoi sitoa niitä köydellä – noin sentin paksuisella. Pian hän tuli takaisin eteeni ja virnisti: ”Yllätys”. Kaarina otti käsilaukustaan muutaman pakkauksen ja meni avaamaan niitä keittiöön. Seurasin perässä ja näin kaulapannan ja suupallon ja jotain muuta, mitä en nyt tunnistanut. ”Kun nyt kerran olet siinä, niin käypäs polvillesi.” Kaarina kiinnitti kaulapannan mulle ja ketjun sen lenkkiin. ”Nyt olet sitten minun niin kauan, kuin itse päätän. Et mene kaljalle kavereiden kanssa etkä käytä kaukosäädintä.” Kokeilin käsien siteitä ja ne olivat tiukalla – en saa irti. Kaarina veti mut kaulapannasta makuuhuoneeseen ja käski sängyn päälle. Hän riisui housuni pois ja silitti hetken kullia, aloitti sitten riisumaan vaatteitaan kiusoittelevan hitaasti…
Kaarina tuli viereeni ja alkoi silittää rintaani ja vatsaani, suuteli ja vähitellen käsi hakeutui alemmas. Yritin suudella Kaarinan rintoja, mutta sen hän esti sanoen: ”Kielelläsi on kohta muutakin tekemistä”. Hän kävi viereeni selälleen ja kiskoi mut kaulapannasta jalkojensa väliin ja käski nuolemaan. Tunsin, miten Kaarina kiihottui ja myös laukesi nuollessani ja hetken päästä hän jo nousi ylös. Olin itse liukunut sängyltä niin, että jalkani olivat lattialla ja siten polvillani sängyn jalkopäässä. Kaarina käski mun pysyä paikallani ja poistui.
Tultuaan takaisin, Kaarina sitoi silmilleni kankaan ja sanoi nyt laittavansa mulle suukapulan. Hän tunki pallon aika lujalla otteella suuhuni ja kiinnitti hihnan pään takana tiukalle. Hän alkoi sitoa polviani sängyn jalkoihin ja sanoi menevänsä kohta laittamaan ruokaa itselleen. Nyt hän sitoi vielä kyynärpääni yhteen ja siten kiristi käsiäni entisestään. Lopuksi Kaarina kiinnitti köyden ranteideni väliin ja kiristi sen sängyn päätyyn. Käteni nousivat korkealle (tai ainakin siltä tuntui) selän takana ja tämä esti mua nousemasta pois sängyltä. ”Ai, niin. Oli mulla vielä yks juttu.” Tunsin takapuolessa jotain työnnettävän peräreikään. Tuntui oudolta. Se liukui sisään aika helposti ja pian tunsin, että peräsuolessa oli jotain. Sitten kuulin pumppaavaa ääntä ja yhtä aikaa se jokin takapuolessa alkoi paisua. En pystynyt lähtemään karkuun enkä edes rimpuilemaan. Se jokin vaan kasvoi ja alkoi jo painaa kivuliaasti. ”Jos tämä olis nyt tarpeeksi. Menen keittiöön.” Hetken päästä se jokin alkoi väristä sisälläni. Kaarina kävi vielä kerran vieressä ja pumppasi nauraen lisää painetta siihen johonkin. Kipu ja kiihotus alkavat sekoittua.