10-viikkoinen pentu alkanut murista ja purra

Ole ehdottomasti yhteydessä kasvattajaan ja tai rotuyhdistykseen. Rodun kanssa tekemisissä olevat ihmiset tietävät varmasti kuika ko. tilanteessa kannattaa toimia. Varmasti myös ristiriitaista tietoa tulee, koska erilaisia toimintamalleja on useita. Pennun fyysistä "alistamista" en suosittele, ettei pentu ala aristelemaan yms. 10 viikkoinen on kuitenkin vielä niin kamalan herkkä kaikelle.

Itse omistan suuren pk-rotuisen koiran, joka noin 12viikkoisena aloitti puremisen ja murinan minua kohtaan. Itselläni ei tuo niskasta kiinni ottaminen toiminut, päin vastoin pentu vain yltyi siitä.

Tämän jälkeen toimin niin että kun koira aloitti puremisen sanoin tiukasti EI ja jos koira jatkoi se eristettiin hetkeksi laumasta (eteiseen). Eteisestä koiraa haettaessä tätä pyydettiin tekemään jotain pientä, esimerkiksi antamaan tassua ja sen jälkeen kehuttiin kunnolla ja päästettiin koira vapaaksi.

Myös rauhoitus harjoitukset aloitettiin. Koiran ollessa väsynyt se otettiin lattialle jalkojen väliin ja silitettiin uneen. Ohjeita löytyy varmasti koirakirjallisuudesta. Koira tottuu samalla omistajan käsittelyyn ja rauhoittuu siinä. Harjoittelimme myös todella paljon kynsien leikkuuta ja hampaiden tarkastelua namien kanssa. Ja lihaisien luiden kanssa sitä että koiran lähelle voi mennä, kun koiralla on jotian herkkua.

Harjoittelemalla käsittelyä, leikkimällä koiran kanssa, kouluttamalla koiraa, ja asettamalla rajoja, omistaja luo hyvän suhteen koiransa kanssa ja koira oppii arvostamaan ja luottamaan omistajaansa. Ole koiralle reilu. Tietyistä asioista tulee aina sama seuraus. Esimerkiksi murina tai pureminen on aina EI ja eristäminen laumasta.

Älä ota koiraa niskasta kiinni kun se LEIKKII ! Olisiko liikaa ollut pyydetty että etukäteen etsitään tietoa koiran pennuista, eli ennen kuin tulee kotiin ? Jatka vaan harjoittelua, anna makupaloja tämän tästä, kyllä se siitä. Meilläkin oli tuo koira oikea pikkupiru hoitotilanteissa, kynnet saatiin leikattua vain silloin kun koira alkoi heräileen unilta, eli ei ehtinyt venytellä, äkkiä syliin ja leikkaus, oli vielä unenpöpperöissään, ettei tajunnut edes vastaan pistää. Nykyään istuu kiltisti kun kynnet leikataan.

No, tässä ei ole kysymys leikistä. Nyt olen ollut yhteydessä myös muihin, jotka ottivat samasta pentueesta pennun kyseiseltä "kasvattajalta". Kaikki ovat ilmoittaneet, että pentu käy päälle ja kovaa, ja ovat peloissaan itsensä tai lastensa puolesta. Kasvattaja on suositellut vain alistamaan pentua, kunnes se siitä tokenee.

Ilmeisesti jo kodissa, josta pentu lähti, on mennyt jokin pahasti pieleen.

Mitä tehdä? Nyt jo minäkin vähän pelkään koiraani.

Katso löytyisikö tuolta hyviä tärppejä sekä ole yhteydessä koirakouluttajaan jos tuntuu tilanne menevän hankalaksi...

http://www.koirakoulukompassi.com/artikkelit.html

En suosittele alkuunkaan pennun alistamista. Mitä hienovaraisemmin saat tilnateen menemään ohitse, sitä parempi. Ja jos joku on kasvattajalla jo mennyt pieleen niin alistamine ei ihan varmasti siihen auta, vaan saattaa kostautua "murrosiässä".

Ota pikaisesti yhteyttä rotuyhdistykseen tai johonkin koirakouluun, jolla on kokemusta ko. tai vastaavista roduista. Ainakin useimmailla palveluskoiraroduilla on koulutus toimintaa ympäri suomea.

Ja oma pelkosi ei myöskään auta tilannetta alkuunkaan. Koira aistii pelon ja saa siitä enemmän halua jatkaa. Kaikista paras olisi jos pystyisit pysymään pennulle aina rauhallisena johtajana. Vihaisuus ja alistaminen huonontavat suhdetta pentuun ja pentu saattaa kokea ohjaajansa uhkaavaksi ja myöhemmin puolustaa itseään häneltä. Kun taas isonkin koiran pitäisi pystyä hakeutumaan ohjaajansa turvaan pelottavissa tilanteissa, eikä ikinä kokea pelko ohjaajaasta.

Mikähän rotu on kyseessä? Tai mitkä rodut, jos on mixeri?
Meillä corgi yritti pomottaa 4-vuotiasta aluksi. AIna, kun murahti tytölle, joutui tuulikaappiin hetkeksi. (Tietenkään lapsikaan ei saanut koiraa härkkiä.) Lisäksi annoin työn leikkiä koiran pallolla ja pidin kiinni koirasta, ettei päässyt ottamaan pois. Tajusi vähitellen, että nuorintakaan perheessä voi pomottaa. Hieno koira tuli ja kaikkien rakastama.

Kysy kasvattajalta että miten hoitotoimenpiteet menneet alkujaan hänen luonaan ja mitä metodeja käyttänyt. Voi olla että koiralla on negatiivisia viboja käsittelyitä kohtaan jos sitä on käsitelty liian kovakouraisesti ja oppinut näin "vastustamaan" eli pitämään puoliaan toimenpiteitä tehtäessä. Toki voi myös olla niin , että koira on sekoitus hyvin hankalia rotuja ja se on vielä yksilönä hyvin haastava mutta mahdollista siis on myös, että taustalla olisi jonkinlaista pelkoa ja inhoa toimenpiteitä kohtaan. En lähtisi alistuslinjalle etenkin jos johtuu pennun huonoista aiemmista kokemuksista tuo käytöksensä. Muista että kyseessä aivan vauva tuonikäinen, täytyy rauhallisesti totuttaa pentu asioihin ja jos traumaa taustalla, niin vie aikaa enemmän että saa homman muuttumaan myönteiseksi. Kun siis alat puhdistaa tassuja tms, niin tee se rauhallisesti ja ota namia toiseen käteen, jotta saat hommasta myönteisen pennun kannalta, kehu pentua oikein kunnolla heti kun on hyvin. Yksi tassu kuivaksi, namia, toinen tassu, namia, kehua, homma jatkuu jne. Teidän tarvii saada LUOTTAMUSsuhde ookooksi.
Jos sakulia mukana niin niillä on joskus taipumuksena oikein nauttia kamppailuun menemisestä, haastavat raisu leikkeihin esim. hampaiden vaihtoaikana ja silloin ei kannata lähteä painilinjalle vaan kokeilla ensin laittaa suuhun ok järsittävää, luuta ja lelua ja sanoa ei ei-toivotun järsinnän kohdalla, myös huomionanto/leikki loppuu heti jos menee epätoivotuksi matsiksi (ei katsekontaktia, ei mitään).

Jos dominantti luonne, kannattaa tehdä asioita jotka korostavat sinun rooliasi vanhempana, ohjaajana. Esim. Ruokailutilanteet katsekontaktilla ja sekoita ruoka paljain sormin. Meditoi/tsemppaa itsesi vahvaksi jos et sitä ole, sinun tulee olla koirasi vahvuutta ylempänä, sehän on pentu ja sinä vanhempi. Muista leikkiä ja totuttaa pentua rauhassa ympäristöönsä, ulkona voi pitkiä toveja vain katsastaa ympäristöä. Sosiaalistaminen tärkeää etenkin jos hankalaluonteinen. Ennen rokotuksiakin voi tuttuihin rokotettuihin koiriin tutustuttaa. Ihmisiin lapsista mummoihin kannattaa tutustuttaa myös. Ja mukaan vain eri paikkoihin.

Älä pelästy vaan vahvistu, unohda poikaystävä tilanteen "tukipilarina" -vooihan olla ettei poikaytsävästä tule aviomiestä eli ei jää kuvioihin, joten joudut ajattelemaan asian niin että sinun handlattava koira. Ala käydä vaikka kuntosalilla tai jossain meditaatiojoogassa, jotta saat itsellesi tunnun vahvuudesta ja myönteistä energiaa. Kuntosaleilun jälkeen on endorfiinit pinnassa ja jos olet tehnyt painolaitteilla kunnolla, niin naisilla jopa testosteronia hieman enemmän, joten voinet tuntea myönteistä vahvuutta ja siitä avuksi yleiseen olotilaasi, itsevarmuuteen myös.

Tsemppiä, voimia.

Tuossa poikaystävään tukeutumisessa saattaa käydä niin että koira myöhemmin alkaa haastaa sinua. Ainakin silloin kun poikaystäväsi eli "lauman pomo" on poissa ja lauma "järjestyy uudelleen".

Luo suhdetta koiraan niin kuin jo edellä kerrottiin. Äläkä alista tai huuda koiralle ikinä. Koirat ei huuda toisilleen, kun ovat vihaisia, ne huutavat kun ovat pelokkaita.

Ja paskaa tuo ohje älä alista.Susilaumassakin aina joku alistaa alempaansa.Alistaminen kuuluu koiran luonteeseen.Ihan saman voisi verrata kun katsoo nyt vapaan kasvatuksen saaneiden lasten edesottamuksia eli ei mikään kielto auta kunnioitus vanhempie kohtaan nolla niin sama se koiralla vain pahempi.
Pillistä kiinni ja paina maahan alä huuda tai puhu mitään tuijotat vain silmiin äkäisesti ja pidät sen niin kauan siinä kun se rauhoittuu ja sitten päästät irti.Et mitään lahjo tai lepyttele sitä sen jälkeen.

Jep jep. Susilauma nyt ei liity koiriin todellisuudessa mitenkään. Koiralauma on eri asia. Itse tietty päätät kuinka koiraasi kasvatat, mutta sitten kun koira on täysikasvuinen ja vaikkapa saksanpaimenkoiran kokoinen saa olla jo vähän munaa että sen painaa maahan ja "alistaa" kun se oikeasti suuttuu.

Meillä suurehkojen koirien 40kg kanssa riittää kun sanotaan ei, ja vain ja ainoastaan yhden kerran. Eikä ne sitä ole oppinut maahan painamalla. Pienempänä kun ei totellut koira erotettiin laumasta, joka on myös susilaumassa, niin kuin koiralaumassakin koiran kannalta huono juttu. Luonnossa se tarkoittaisi yksilön kuolemaa.

Meillä koirat luottavat koiralaumansa johtajaan, eikä johtajalla ole siten tarvetta niitä turhaan fyysisesti kurmuuttaa. Toisin sanoen niitä ei tarvitse alistaa vaan ne alistuvat. Väärillä tekemisillä on seuraamukset, mutta omistajan kättä ei tarvitse pelätä. Jos haluaa että koira luottaa sinuun, siitä on hyötyä. On totta että koiraa voi myös hallita pelolla, en kuitenkaan suosittele sitä.

Tietenkin koiralla pitää olla käsky EI. Mutta se pitää koiralle opettaa, koira ei sitä tuon ikäisenä vielä osaa.


PS.
http://www.hesy.fi/lempeakasvatus.htm
Pakotteiden ja väkivallan käyttö:

"Jos taas seuraa koirien keskinäistä käyttäytymistä, huomaa, että koira saattaa alistua eli heittäytyä selälleen toisen koiran edessä, mutta koskaan toinen koira ei fyysisesti pakota toista koiraa alistuvaan asentoon...."

Tilanne on pahentunut entisestään.

Olin yhteydessä kouluttajaan, joka antoi neuvoja johtajuuden korostamiseen, ja vähän aikaa ne tuntuivatkin toimivan.

Nyt pentu on alkanut hyökkäillä muristen ja purren kimppuuni. On jo pari ihan kunnon vekkiä käsissä. Tänään istuin sängyllä lukemassa kiinnittämättä koiraan huomiota, ja sepä ei häntä miellyttänyt, joten hyökkäsi muristen kiinni käsivarteeni. Automaattisena reaktiona otin niskasta kiinni ja painoin maahan, joka oli varmaan typerä teko, mutta ehkä aika automaattinen ja refleksinomainen, jos säikähtää kimppuun käyvää koiraa.

Nämä kummalliset, raivopäiset hyökkäykset ovat vain lisääntyneet. Kohta alan jo pelätä, että koira repii minulta kurkun auki.

Tuntuu vaikealta uskoa että noin nuori pentu olisi oikeasti vihainen. En mitenkään yritä sanoa ettei niin olisi, mutta n. 3kk pentu ja jo vihainen... Täällä netissä on vaikea sanoa mitään kun ei näe tilannetta. Joten ensimmäisenä tulisi mieleen, että olisiko teillä mahdollisuutta ryhtyä työskentelemään aktiivisesti jonkun kouluttajan kanssa päivittäin?

Kiinnostaisi myös tietää, paljonko se saa päivässä liikuntaa tm aktiviteettia. Yleensä rankka liikunta on oivallinen lääke hankalaan käytökseen. Ei tietenkään liian rankkaa noin nuorelle, mutta sen verran, että se väsyisi lenkillä käydessään. Kuten sanottu, vaikea sanoa näkemättä, mutta jotenkin tuntuu, että sillä voisi olla tekemisen puutetta. Itse ainakin aloittaisin lisäämällä liikuntaa ja aloittamalla systemaattisen koulutuksen heti.

Tosin jos koko pentue on samanlaisia... Voisivatko kaikki pennut olla turhautuneita? Epätodennäköistä, mutta mahdollista, näin kun ei tiedä millaisissa oloissa ne muut pennut ovat.

Sellainen vielä että koiran agressiivinen käytös voimistuu jos se pääsee sillä haluamaansa päämäärään. Ihan niin kuin muidenkin käytöstapojen kanssa on. Kumpa saisit niitä hyviä tapahtumia ja pystyisit niitä vielä vahvistamaan palkitsemalla.

Pitäisi kyllä todella olla olemassa jonkunlainen ajokortti, että saa ottaa koiran.

Siis tuo on ihan normaalia koiranpennun käytöstä. Ei tuossa ole mitään outoa ja ihmeellistä. Muriseminen ja pureminen on leikkiä. Sitä samaa mitä pennut on keskenään tehneet.
Pentu ei todellakaan osaa automaattisesti käyttäytyä ns. hyvin vaan se on koulutettava. Opetetaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Koulutuksessa on tärkeintä johdonmukaisuus. Jos nyt ei saa tehdä jotain, niin sitä ei saa tehdä huomennakaan.

Ottakaa hyvät ihmiset koirakirja käteen ja lukekaa koirista, niin tiedätte mikä on normaalia ja mikä ei. Jokaisella on joku tuttu kenellä on ollut koiria. Heiltä voi kysyä mikä on normaalia ja mitä silloin pitäisi tehdä.

Huh huh...tätä nyky touhua... :(

Se on vauva, ihan hyvä koira siitä tulee. Itse luulin joskus kun oma iso koirani oli saman ikäinen, että se on joku häiriintynyt yksilö kun se iltaisin sain jonkun hepulikohtauksen eikä mitään kontaktia ulkomaailmaan. Sitten simahti. Pentu tarvitsee paljon unta ja yliväsyneenä tekee tyhmyyksiä, niin kuin ihmislapsikin. Paljon rakkautta ja johdonmukainen kasvatus niin hyvä sitä tulee! :)

No, jokaisella on joskus se ensimmäinen koira, ja vaikka olisi lukenut kuinka monta koirakirjaa, arkielämä ei aina sitten menekään ihan kuten kirjoissa. Vaikka ystävillä olisi koiria, ei yksikään ystävien tapaus ole välttämättä samanlainen kuin oma koira, joten sieltäkään ei aina saa apua.

No, tilanne on nyt joka tapauksessa ratkennut.