Syyttömyysolettama
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syyttömyysolettama on keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva periaate, jonka mukaan todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syin epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. Kun syyte hylätään, ei tuomioistuin tuomitse syytettyä syyttömäksi vaan hän on ollut sitä koko ajan. Oikeudenkäynnin ja esitutkinnan aikana ei siis periaatteessa pitäisi olla epäselvää tilannetta, jossa haetaan vastausta onko henkilö syyllinen vai syytön. Tuomioistuimen tehtävänä on vastata vain siihen kysymykseen osoittaako syyttäjän näyttö syytetyn syylliseksi.
Periaate ilmaistaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 artiklassa: Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
Myös mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on asiasta säännös. Sen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Artiklan 1 kappaleessa taas edellytetään, että rikossyytteet tulee käsitellä nimenomaan riippumattomassa tuomioistuimessa, niitä ei voi jättää minkään hallinnollisen viranomaisen ratkaistavaksi. Edelleen vaaditaan, että tuomioistuimen menettelyn tulee täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Syyttömyysolettama Suomessa
Esitutkintalaissa edellytetään syyttömyysolettaman noudattamista. Lain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.
Myös hyvään journalistiseen tapaan kuuluu syyttömyysolettama. Suomalaisten journalistin ohjeiden mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen [1].
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syyttömyysolettama on keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva periaate, jonka mukaan todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syin epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. Kun syyte hylätään, ei tuomioistuin tuomitse syytettyä syyttömäksi vaan hän on ollut sitä koko ajan. Oikeudenkäynnin ja esitutkinnan aikana ei siis periaatteessa pitäisi olla epäselvää tilannetta, jossa haetaan vastausta onko henkilö syyllinen vai syytön. Tuomioistuimen tehtävänä on vastata vain siihen kysymykseen osoittaako syyttäjän näyttö syytetyn syylliseksi.
Periaate ilmaistaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 artiklassa: Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
Myös mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on asiasta säännös. Sen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Artiklan 1 kappaleessa taas edellytetään, että rikossyytteet tulee käsitellä nimenomaan riippumattomassa tuomioistuimessa, niitä ei voi jättää minkään hallinnollisen viranomaisen ratkaistavaksi. Edelleen vaaditaan, että tuomioistuimen menettelyn tulee täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Syyttömyysolettama Suomessa
Esitutkintalaissa edellytetään syyttömyysolettaman noudattamista. Lain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.
Myös hyvään journalistiseen tapaan kuuluu syyttömyysolettama. Suomalaisten journalistin ohjeiden mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen [1].
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko syyttömyysolettama unohtunut kun satoja konfiskaatio vaateita on lähetetty eri oikeuspaikoista, sillä perusteena niissä on, että Hannun tekemän rikoksen tuottama hyöty täytyy palauttaa valtiolle.
Onko kenties unohtunut, että Hannu on syytön kunnes tuomio saa lainvoiman.
Onko kenties syyttäjät sekä heidän juoksuttamat ko-tuomarit syyllistyneet rikokseen?
Ihmisoikeussopimuksen jäsenmaat sitoutuvat turvaamaan lainsäädännössään ja oikeuskäytännössään sopimuksessa jokaiselle yksilölle taatut oikeudet. Velvollisuus noudattaa ihmisoikeussopimuksen määräyksiä on niin viranomaisilla kuin tuomioistuimillakin. Jos yksilö kokee oikeuksiaan loukatun, hän voi valittaa loukkauksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka on Euroopan neuvoston alainen organisaatio. Jos ihmisoikeustuomioistuin toteaa loukkauksen tapahtuneen, se voi määrätä sopimusvaltion maksamaan loukatulle vahingonkorvausta. Valituksen edellytyksenä on kuitenkin, että loukattu on käyttänyt saatavillaan olevat kansalliset valitustiet esimerkiksi Suomen tapauksessa valittamalla aina korkeimpiin oikeusasteisiin asti.
Johdanto
Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa,
kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta,
kun on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan,
kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille,
kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa,
kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja,
kun yhteinen käsitys näiden oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle,
Niin sen vuoksi yleiskokous antaa tämän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yksilö ja kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on Yhdistyneiden kansakuntien 10. joulukuuta 1948 kolmannessa yleiskokouksessaan hyväksymä julistus. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan, mutta kahdeksan maata pidättyi äänestämästä (Neuvostoliitto ja muut itäblokin maat, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia).
Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin "levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta".[1] 10. joulukuuta on Suomessa nimetty ihmisoikeuksien päiväksi.
Pääosa julistuksen sisällöstä on myöhemmin vahvistettu myös kahdessa kansain¬välisessä yleis-sopimuksessa, joista toinen koskee kansalais- ja poliittisia (KP-sopimus), toinen taas taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-sopimus).
Julistuksen virallinen teksti on saatavilla YK:n kuudella virallisella kielellä: arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Lisäksi monet YK:n jäsenmaat ovat noudattaneet yleiskokouksen kehotusta ja kääntäneet julistuksen omalle kielelleen. Tähän mennessä julistus on käännetty 369 kielelle tai murteelle. Alla oleva käännös on Suomen hallituksen vahvistama.
Julistuksen ilmaiskappaleita on saatavana YK:n Kööpenhaminassa sijaitsevasta pohjoismaisesta tiedotustoimistosta YK:n virallisilla kielillä, pohjoismaisilla kielillä ja rajallinen määrä muilla kielillä.
Niin käykös nämä sitä valuutakauppaa vai eivät yli rajojet ja mistämaasta otetaan lait tuomioille, onko nämä tuomiot elinikäinen vankeus omalla kustannuksella vai kuolemaan tuomittu vielä voimassa näissä pykälissä ja tässä maasa
Jäi kuule monelta manit sille tielle ja sinä vain vauhkaat oikeuksistas, kuinka monen manit on sunkin taskus leuka,,,käy kunnon töihin etkä muitten maneja kyörää.
Kunnon linnaa tämä potukka kaipaa, jää sinne tämä turha hömpötys, kun joutuu murhamiehen vainoharhaisen kanssa samaan selliin ja ovet teljetään takana kiinni, selittele siinä pikku rikkeitäs joo.
Vouti tuo kohta rahankusettajille syyttömyysolettaman, siinä on muutama nolla perässä.
Kylpäs totuus ottaa kipiätä kun noin vihasia kommenttia pukkoo, se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa, oon kuullut jonkun sanovan.
Eiks maas oo laki jota pitäis kunnioittaa,
--Karavaani kulkee ja--
Suuntana näyttää olevan vankila, karavaanin pää ajoi jo portista sisään.
Joka veronmakselijahan tässä näitten huumassa maksumieheksi joutuu, esittää asiansa sittin vihaisesti tan ei, tyhmyydellä on aina hintansa.
On täällä vaan kummaa porukkaa kun joku vaivautuu ottamaan selvää
mitä laki sanoo asioista, niin tällä palstalla alkaa välittömästi vihakirjoittelu
siitä ja sen puolesta jotta viranomaiset saisivat tehdä rikoksia ja rikkoa lakia sen minkä ehtivät.
- HYI TEITÄ -