Hän oli kyllästynyt perheensä yli-empaattisuuteen.
- Miksi hän sitten ei ajatellut tätä roskaa, joka hänestä jälkeen jää?
Edes aggressiivisuutta hän ei ehtinyt tiedottomuuttaan jääädä erottamaan.
Tapauksesta on jo vuosia...
Jos sinua vastaan tule juna, väistät sen voimaa ja kaikkea painoa sivulle.
Et koskaan työnnä tai jää itse pysäyttämään painollasi voimakasta kulkuvälinettä.
- Hää, hää en saa ite.
Se on ihan väärä juttu, tässä tulee ihan oikeasti klaustrofobia.
- Se on ihan väärin ymmärretty se juttu, eikä tarkoitus ole häiritä.
Kyllä hän sitten olikin psykopaatti, tämä mies.
- Tää jatkuu vielä tämä juttu.
Tarkoitus on kyllä yksityis-elämän kannalla joka on tasapainoisuus, myös kaikesta hänen kokemastaan, vapaus, myös psyykkisestä kivusta, ja florismista.
- Miksi hän sitten ei ajatellut tätä roskaa, joka hänestä jälkeen jää?
Edes aggressiivisuutta hän ei ehtinyt tiedottomuuttaan jääädä erottamaan.
Tapauksesta on jo vuosia...
Jos sinua vastaan tule juna, väistät sen voimaa ja kaikkea painoa sivulle.
Et koskaan työnnä tai jää itse pysäyttämään painollasi voimakasta kulkuvälinettä.
- Hää, hää en saa ite.
Se on ihan väärä juttu, tässä tulee ihan oikeasti klaustrofobia.
- Se on ihan väärin ymmärretty se juttu, eikä tarkoitus ole häiritä.
Kyllä hän sitten olikin psykopaatti, tämä mies.
- Tää jatkuu vielä tämä juttu.
Tarkoitus on kyllä yksityis-elämän kannalla joka on tasapainoisuus, myös kaikesta hänen kokemastaan, vapaus, myös psyykkisestä kivusta, ja florismista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on yksityisyys, sen voima, florisminakin.
Auringonlasku vei käsi kädessä yhdessä kaksi peikkolasta * näkymättömiin.
He siirtyivät avaraan taivaanrannan taa, maaginen kehä upotti heidät, kuin aavikon kuumasta kosteaan ja kasteesta höyryävään hiekkaan. Se oli läheisyyden perus-edellytys, turvallisuus.
Tulevaisuus ja yhdessä, heidän silmänsä olivat niin rikkoutuneet.
Todellisuudessa ja mahdollisuudessa kielteiseen näkymättömyyteen piili voima, tasapainosta läheisyytenä. Se oli vain lasten tarinoita, sekä yhdessäoloa.
Kysymys ei ole mistään laittomasta, vaan pienen peikkolapsen pää on ihan kummallisesti pehmeä, merkiten vain erottelukykyä, ja eroa, jostakin toisesta, kuin ihmisestä, toisen olkapäähän nojaamasta. Se kertoo vain sadusta, joka on itsestään selvä, selviytymisestä, tasapainosta yksityisyydestä voimanamme.
Keinotekoinen Saharan autiomaa ei ollut arkenamme. Se ei ollut turvallisuudesta todellisuutta, joka olisi meille kaikille avoimena tulevaisuutena. Syrjinnässä ulkonäöllä ei piileskellyt magian taikavoimat.
- Lopetatte heti sen poppanainen-feminisminne syrjintänne, teille ei ole sellaista koskaan.
Täti itki jo tuskasta, eikä kukaan saanut kuvaa pätemisestä tai suunsoiton, tutkasta.
- Kun vahinko oli jo tapahtunut.
Oletko koskaan edes tutustunut koko poppanaiseen?
Se oli niin kivuliasta, arki ja kaikki, työ ja päivä, yö ja ilta, toinen toistensa perään. Pakanuus, se ei todellakaan mahdollistanut aidattujen rajojen ylittämistä, ylitsevuotavuus, ja itku siitä, kun kaikki ei ollutkaan samanlaista, vain tutkien maagisuutta, eläen ilman läheisyyttä, turvallisuutta ja yllätystä. Keltainen aurinko vain porotti, se paistoi päivänsä, ja laski ikuisuutensa, yllemme, koska ei kaunotarta, itsestään seassamme edes löytänyt.
Laskeutuessa portaita se paljastui vain vahingollisuuden unohduksena, väkivaltaisuudesta ei ollut tietoakaan. Se oli lämmintä ja ystävällistä, vain suomenkielistä kansankulttuuria. Kuningasten suurkuluttajana se hallitsi, vain rauhanomaisesti pilviä päin, ja tavallisen antoisan elämänjanon sängyn laidasta opetti. Se seisoi päin kelloa ja oli tasapainossa, kuin hiljaisuudessa, aivan pysähdyksessä.
Kuin tiukujen helähdys, pystysuora seinämä sen ilon virikkeestä tukahdutti. Se ei kertonut ihmisten eri-arvoisuudesta, maailmasta tia pelottavuudesta, kuin pystysuorasta se vain hetken ikuisuudesta katseli.
- "Meinaatko että suostun tuhahdin...?"
10 Pisteen, vihje: Kysymys, jota en kysy koskaan.
- Mitä tarkoittaa kaksi peikkolasta? Sana jota merkitsen tähdillä...