Lohduksi...

Teille, jotka olette menetteneet rakkaan eläinystävänne. Tarinan alkuperästä ei minulla ole tietoa.


Aivan taivaanrannan tällä puolen on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.
Kun jollekkin tässä elämässä erityisen rakas eläin kuolee,
tuo lemmikki menee Sateenkaarisillan luo.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa ja vettä ja aurinkoa on runsain mitoin ja ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki sairaat ja vanhat eläimet muuttuvat jälleen terveiksi ja vahvoiksi:
ne jotka ovat olleet vahingoittuneita ja vammaisia,
paranevat ja tulevat taas kuntoon ja voimakkaiksi,
sellaisiksi jollaisia muistamme niiden olleen unissamme menneistä päivistä.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä, mutta yhtä asiaa ne kaipaavat:
niillä on ikävä jotakuta niille tärkeää,
jotakuta joka niiden on ollut jätettävä taakseen.
Ne viettävät aikansa leikkien yhdessä, mutta lopulta tulee päivä,
jolloin joku eläimistä yhtäkkiä pysähtyy kesken leikin ja katsoo kaukaisuuteen.
Kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, innokas keho vapisee.
Yhtäkkiä eläin lähtee muiden luota ja melkein lentää vihreän nurmen yli.
Neljä jalkaa kantaa sitä nopeammin ja nopeammin.
SINUT on huomattu, ja kun sinä ja paras ystäväsi lopulta kohtaatte,
takerrutte toisiinne iloisina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa.
Onnellisia suukkoja sataa märille kasvoillesi,
kätesi hellivät jälleen rakasta päätä ja kehoa,
ja katsot taas lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka puuttuivat elämästäsi niin pitkään,
mutta jotka eivät koskaan päivääkään olleet poissa sydämmestäsi.
Ja sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä."