sammalmatolla
ketunleipiä
kosten metsän hämärä
hiipii, loikkii,
pienen sammakon jaloissa
puunoksalla naavaa
metsänvaurautta,
eheyttä ja puhtautta
on kutsuvana
yksinäisyys,
siellä täällä
vain pienenpieni
valonsäe
kun ei tunnekaan
itseään raakileeksi,
vaan eheäksi
kuuluvaksi
ketunleipiä
kosten metsän hämärä
hiipii, loikkii,
pienen sammakon jaloissa
puunoksalla naavaa
metsänvaurautta,
eheyttä ja puhtautta
on kutsuvana
yksinäisyys,
siellä täällä
vain pienenpieni
valonsäe
kun ei tunnekaan
itseään raakileeksi,
vaan eheäksi
kuuluvaksi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä runo. Tähän runoon mielestäni sopii tietynlainen "rikkominen" vaikka kuvaakin metsäistä harmoniaa. Esim. säkeistöt, jotka alkavat "on kutsuvana" ja "kun ei tunnekaan" tuntuvat olevan irrallisia edeltävästä, eivätkä oikein sovi peruslauseiksikaan (joissa "joku tekee jotakin"). Tässä miljöössä on oma logiikkansa. Tällaiseen hyppelehtivän rikkonaiseen harmoniamaailmaan sitä kuuluu, eikä reaaliolosuhteisiin. Tämä on oikein ilmaistu: valonsäe. Valo on suurin runoilija kaikista.
Kiitos syvällisestä ja rakenteisiin perehtymisestäsi ;) tässä kohtaa nostan (suosiolla) kädet ilmaan, sillä olen ihan amatööri runoilija. Harrastan kuvataiteita, proosaa lueskellut sillointällöin :) nyttemmin noussut innostus myös tähän runoiluun..
kunhan puran muistoja,
ja vääntelen ne sanoiksi ;)