Sopiiko lapsiperheeseen?

Miten voit kysellä rottweilerin rotumääritelmää, jos et ota koiraa, jonka rotumääritelmä on aito? Sakun ja rottiksen sekoitus on sekoitus sen kaikissa muodoissa. Luonteessa saattaa olla vain hitunen rottiksen luonnetta ja ulkonäkökin saattaa olla ihan muuta. Ostaessaan kahden rodun risteytyksen pitäisi oivaltaa, ettei sulla ole rottweileria. Minkälainen luonne sitten aikuiselle muotoutuu on arvailua. Ehdotan, että valitset joko rotikan tai sakun. Silloin voit lähtökohtaisesti olettaa, miten lapsirakas ym. koirastasi tulee, kun se on aikuinen.

No,kyllä vähän miettisin minkä rodun valitsee perheeseen missä on lapsia.Eikö suomessakin rotikka tappanut 10-vuotiaan pojan 2008.Näitä tapauksia vaan ei niin kauheasti mainosteta uutisisa,mutta löytyy netistäkin haulla "kun koira hyökkää".Voihan toki olla taustalla luonnevikaa,sairautta jne.mutta ei se kyllä yhtään auta tilanteen tapahduttua.Miettisin rodun valinnan enemmän lasten kannalta.

Koiran luonnetta ei voi tietää etukäteen vaan se muokkautuu sen elämän mukana niin kuin meidänkin. Voi olla että koirasi oppii rakastamaan lapsia tai sitten ei. Mutta jos koira puree niin se kyllä yleensä johtuu ihmisen huonosta kohtelusta ja koulutuksesta. Itselläni paljon kokemuksia rotikoista ja olen nähnyt ääripäästä toiseen. Mutta jos oikein lapsirakasta rotua etsit nii harkitseppa jotain muutakin aika kova on tuo sakemannin ja rotikan sekotus.

Hankinnassasi on siis sekarotuinen, jossa olisi rottweileria ja saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat erittäin vaativia rotuja, joiden koulutukseen on panostettava todella paljon. Lasta ja koiraa ei koskaan saa tietenkään jättää valvomatta samaan tilaan ja myös lapsille on opetettava miten koiran kanssa ollaan kauniisti - rodusta riippumatta.

Sekarotuisen koiran taustoista, kuten terveydestä tai luonteesta, et voi tietää mitään. Et siis tiedä onko koiran perimässä paljon erilaisia sairauksia tai luonteessa vaikkapa aggressiivisuutta. Parhaimmillaan sekarotuinen voi olla perimältään primaa ja luonnekin hyvä. Toisaalta sekarotuisen perimä voi olla myös äärimmäisen sairas ja luonteessa pahoja heikkouksia.

Lapsiperheeseen on varmasti monia muita ns. helpompiakin rotuja valittavana. Toki jokainen koira vaatii hyvän koulutuksen.

Olet epävarma ääliö kun kysyt täältä. Älä ota tätä seropia.

Hei,

meillä on rottweiler kohta kolmen lapsen perheessä (vanhin lapsi 9v.). Meillä on mennyt mainiosti ja oman kokemukseni perusteella voin suositella rottweileria lapsiperheeseen. Toki säännöt pitää tehdä selväksi koko köörille ja aikuisen apsille opettaa ja ohjeistaa miten koiraa tulee kohdella (ei esim. pompita koiran päällä, vedetä hännästä tai muutenkaan satuteta koiraa), mutta tuo nyt on itsestäänselvys oli kyseessä rotu kuin rotu. Koiramme pitää lapsista kovasti, mutta osaa halutessaan siirtyä omaan paikkaansa, jos haluaa olla rauhassa ja lapsille onkin opetettu että silloin koiran on saatava olla rauhassa. Mitään ongelmia meillä ei ole koskaan ollut ja olen itse omassa lapsuudessani kasvanut vastaavien suurien koirien kanssa.

Meille koiran harkinassa yksi tärkein kriteeri oli se että koira oli jo pienestä pennusta saakka kasvanut kasvattajan luona jolla oli samanikäisiä (pieniä) lapsia ja näin ollen tottunut pieniin ihmisiin jo ensi viikoista lähtien.

Voi siis sopia lapsiperheeseen vallan mainiosti, mutta koulutus pitää hoitaa kunnolla ja todella ohjeistaa myös perheen pienimmillekin miten koiran kanssa ollaan ja toimitaan. Lisäksi minä henk.kohtaisesti suosittelisin pennun hankintaa luotettavan kasvattajan luota, jossa vanhemmat terveitä ja nähtävissä ja pentuja sosialistettu erityisen hyvin ja kasvatettu rakkaudella.

Meillä 4v rotikkauros ja lapset olivat koiran tullessa 6->. Koira on ollut mitä mainioin kaveri, mutta rotikoissahan on eroja ja mm. isäntä sanoo, että meidän rotikka on pehmeä tapaus. Kasvattaja valitsikin koirien joukosta sen, joka sopisi lapsiperheeseen.

Rotikan kanssa ehdottoman tärkeä on kasvatus. Oikean ja väärän opetus ja se tiukkuus asioissa. Hakkaamalla ja huutamalla et voi kouluttaa mitään koiraa ja rotikka on luonteeltaan aika jäärä, eikä omaa sellaista miellyttämisen halua. Rotikka on yhden ihmisen koira ja muita se uskoo jos huvittaa uskoa. Rotikalla on vahva vartioimisvietti.

Meillä on kotona sääntö, että kun itse emme ole kotona niin lasten kaverit ei saa tulla meille sisälle. Koskaan kun ei voi tietää, kun rotikkahan suojelee omaa perhettään eikä välttämättä ymmärrä lasten nujuamista leikiksi ja voi mennä väliin vaikka vain hyppäämällä ja tarttumalla hihasta.

Noiden kahden yhdistelmä, mitä mietit ja jos et omaa aikasempaa koirankoulutustaustaa niin en suosittele. Tai sitten ehdottomasti mene sen pennun kanssa koirankoulutuskursseille, jotta opit ja koira oppii :) Tämä toisaalta pitäs olla jokaisen koiranomistajan velvollisuus....

Meillä 7v rotikka-sakemanni tyttö. On mitä yatävällisin ihmisiä kohtaan eli rakastaa jokaista kenet minä hyväksyn. Muita kohtaan erittäin välinpitämätön. Koira tuli puolivuotta ennen lapsen syntymää eli oli puolivuotias kun eka lapsi syntyi. Ei ollut mitään ongelmia ja on aina tullut lapsien kanssa toimeen. Lauma on tärkeä ja jos lapset menevät edellä niin ettei koira näe on sillä kova kiire päästä katsomaan että muksut on kunnossa. Ei kuitenkaan paimenna lapsia vaan jos on vapaana nii juoksee muksujen vierellä nätisti. Itse olen sitä mieltä ettei parempaa perhekoiraa olisi voinut saada.Tottelee upeasti myös ja aina valmis siihen mitä muu lauma haluaa. Meillä myös 4 v uros rotikka puhdas ja ovet kun yö ja päivä sekoituksen kanssa. Roto on varautuneempi eikä pidä että vieraat koskevat siihen. On valikoiva ystäviensä suhteen. Vaatii enemmän kuria ja koulutusta kun narttu joka myös johtuu siitä että on uros ja kovapäisempi. Kotona rauhallinen ja haluaa olla aina lähellä lapsia ja minua. Siirtyy makuhuoneeseen nukkumaan siinä vaiheessa kun lapset on keskenään nukkumassa eli ottaa vahtivuoron kun aikuiset on herännyt. Siitä voin olla varma että tarpeentullen molemmat tekee kaikkensa suojellaakseen laumaa ja eritoten lapsia. Vaativat kuitenkin liikuntaa ja aivotyöskentelyä ja johdonmukaisuutta maalaisjärjen kera. Voin suositella kumpaakin lapsiperheeseen jossa vanhemmat ottavat vastuun ja ovat valmiita kestämään koiran murrosiän ja hölmöilyt pentu ja nuoruus aikana.

rottweilerille on tullut huono maine, kaikki yleensä ajattelevat, että se puree ja on agressiivinen. joudun tässä asiassa sanomaan, että harkitse tarkkaan. jos lapsi jotenkin ärsyttää koiraa, esim. nipistelee, vetää hännästä yms, koira voi puolustautua puremalla. tällöin koiraa tietenkin syytetään ja se lopetetaan. siinä menisi taas yhden koiran henki turhaan, sillä vikahan oli lapsen. joten en suosittele rotikkaa, ota jokin muu, pienempi lapsista tykkäävä koirarotu. :) eri asia on, jos lapselle/lapsille on opetettu, miten koiria kohdellaan.

Rotikka on lempeä jättiläinen jos sen oikein osaa kouluttaa. Jos on auktoriteettiä ja koira tuntee olonsa turvalliseksi oman isännän itsevarmassa kasvatuksessa, ei rotikasta mitään tappajakoiraa tule. Rotikka vaatii sen että se ei ala kokea sitä että sen pitäisi alkaa suojelemaan perhettään joka on sen silmissä heikko jollon se pyrkii alfapaikalle eli isännäksi taloon. Silloin ei hyvää heru, epävarma koira voi käyttäytyä tosi arvaamattomasti osaamattomissa käsissä. Tämä pätee rotuun kuin rotuun, toisilla roduilla on vain se herkemmässä.
Eli jos et ole varma onko sinulla auktoriteetti kohallaan niin älä hanki edes käsilaukkukoiraa. Itse sinä itsesi tunnet parhaiten ja osaat varmaan arvioida onko sinusta kouluttamaan koiraa samalla kun hoidat lasta.