Myrskynpitämät
tyrskyjen viileä lintu
tehnyt pesänsä meihin.
Sinitaivaanhuitelijat
laivaan lastatut iloiset
pehmeähuulisten satamaan.
Tämän pöydän ääressä minä kirjoitan sinulle.
Tässä on lamppu, joka valaisee oikeat säkeet.
Tuon ikkunan kautta näen sinun saapuvan
vain aavistellen epätavallista päivää.
tyrskyjen viileä lintu
tehnyt pesänsä meihin.
Sinitaivaanhuitelijat
laivaan lastatut iloiset
pehmeähuulisten satamaan.
Tämän pöydän ääressä minä kirjoitan sinulle.
Tässä on lamppu, joka valaisee oikeat säkeet.
Tuon ikkunan kautta näen sinun saapuvan
vain aavistellen epätavallista päivää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
huitelet
pitelet myrskyä
vesilasia oikeassa kädessä
kirjoitan
rakkautta jokaiseen kolkkaan
suudelmia valtameren kuohujen yli
http://www.youtube.com/watch?v=QCG3kJtQBKo
Kerrassaan aivan hienoa melodraamaa....sanatonta tulkintaa yhdistettynä tähän upeaan musiikkivideoon. Ainakin minä pidin tästä hienosta yhdistelmästä. Slaavilaisen kulttuurin ja musiikiin ja tanssitaidon ystävänä toki sanottava...että, myös Jenkit ovat tuottaneet tuona aikakautena ehkä parasta viihdettä tämän musiikin parissa..upeaa Jazzia..ja upeaa koreografista tanssitaidetta.....upeina laulajineen ja tanssijineen...vaikea löytää heidän verosiaan...mutta, vaikea on tätä sinunkaan upeaa runoasi ylittää...jälleen kerran. Suuri Kiitos...sinulle. Upeaa. I like it...so must.
Tsau:Friidu
Kiitos. Joo, varsinkin tuo "sinitaivaanhuitelijat" tuntui osuneen nappiin. Lena Hornea katsellessa tulen aina hyvälle mielelle, joillakin on vain sellainen persoona.
Amerikka on kaunis, sanot
ja ilta välillämme viilenee
sieltä löytyy kulttuurin kehto
purukumit ja hula-vanteet
Onko muuta tapaa
ilmaista rakkautta
kuin markkinatalouden sävelmin
kaapeliradiosta kuuluvin
oudonsanaisin rytmein
Breznev on ihana, sanot,
nuorekas uudistaja
joka tuo raikkaan tuulahduksen
maamme aikavyöhykkeiden yli,
pian Leningradin kaduilla
kävellään farmarihousuissa
Onko muuta tapaa
osoittaa kiintymystä
kuin osuuskaupan ylellisyystuottein,
huomenna kolhoosilähetyksen saavuttua
käyn jonottamassa sinulle punaisen ruusun.
Amerikka on kaunis, sanot
ja ilta välillämme viilenee
katseessasi osavaltioiden
kauneimmat tähdet
purukumipallot ja hula-vanteet
onko muuta tapaa
kertoa tunteista
kuin markkinatalouden sävelmin
kaapeliradion pitkäaaltoasemilta
öisin kuuluvin
oudonsanaisin rytmein.
Breznev on ihana, sanot,
nuorekas uudistaja
joka tuo raikkaan tuulahduksen
maamme aikavyöhykkeiden yli,
pian Leningradin kaduilla
kävellään farmarihousuissa
onko muuta tapaa
osoittaa kiintymystä
kuin osuuskaupan ylellisyystuottein,
kun kolhoosilähetys saapuu huomenna
käyn jonottamassa sinulle punaisen ruusun.
;)))niimpä tosin baletti on Venäjällä ollut vuosisatoja jo vanha..ennen Brezhnevin aikakautta......(itse ajattelen lähinnä näin jo tämän ikäisenä rakkaudesta ylipäätään: Enhän odottanut mitään...vain kimpun punaisia neilikoita...että, vihdoin...sinä toisit ne vain minulle ja ojentaisit ne odottaviin käsiini.... jotta voisin......tiedäthän jättäisin ne muistoksi rakkaudestamme Lenin-vuoren muurille äläkä sano että, olet unohtunut......Moskowaan en palaisi enää muuten eivät nämä kadut ole enää minua varten...vain silmäsi saisivat minut vielä kerran palaamaan...mutta, vain tuon tuokion ajaksi;)))
Tsau:Friidu
En ole valitettavasti Venäjällä balettia nähnyt, mutta täällä oli jokunen vuosi sitten Mariinski- tai Bolshoibaletin esitys Jewels-jalokivet. Olivat olleet amerikankiertueella, ja kotimatkalla ystävällisesti poikkesivat. Se on kaikki taiteenlajit huomioiden parhaimpia kokonaisesityksiä, mitä ikinä olen nähnyt. Muistelen sitä useinkin.. siinä oli jalokiviin perustuvia näytöksiä, lavastus ja tanssijat olivat timantteja, rubiineja ym. Visuaalisesti todella vaikuttava, ja silloin vasta ymmärsin eron venäläisen ja suomalaisen baletin välillä. Vaikka pidin kyllä Minna Tervamäestä, ja tykkään siitä uudesta ensitanssijasta jolla on venäläinen nimi.. luulinkin alkuun venäläiseksi kun tanssii niin hyvin.
Iso-äitini joka oli syntynyt Wiipurissa ja muutti tänne nuorena Helssinkiin kuten hän sanoi...Oli lapsena koska hänen äidillään oli siellä kauppa ja näin ollen ainoana lapsena hänet oli varaa lähettää silloiseen Petersburgiin..oppimaan balettitanssia...tästä venäläisen tanssin kurinalaisuudesta sitten meille lapsenlapsilleen usein kertoi...olen sen verran "slaavilainen" itsekin että, muistan jo hyvin pienenä nauttineeni siitä kun radiosta tuli viulumusiikkia tai sellomusiikkia josta pidän edelleen...Faijani suku taas on lähtöisin Unkarista...joten todella nautin tästä musiikin ja tanssin kokonaisvaltaista yhdistelmästä...Venäläistä baletti tuli itsenikin nuorena seurattua jonkinverran sekä silloisessa Leningradissa että, myös Moskovassa....nyt olen viimeaikoina nauttinut tästä Virossa ja myöskin Rigassa olevista esityksistä...ne ovat varsin korkeatasoisia....mutta, ei meillä suomalaisilla ole esityksimme mitään vähettävää...aivan yhtä laadukkaita mielestäni myös suomalaiset taiteilijat tuottavat....venäläisillä on vaan siinä sielussa se jokin....rakastan venäläis-puolalaisia ystäviäni...he uskaltavat näyttää tunteensa aidosti;)))...olen kovin väritön tapaus heidän rinnallaan...ja ehdottomasti he pitävät tästä näkemyksestään aina kiinni: Friidu...kuule. Sinä et ole suomalainen sinä olet sielultasi yksi meistä siis selvästi puolalainen;)))....I like it...you know..))
Tsau:Friidu
Jep, VEnäjä on kulttuurikansaa. Mielestäni tasoeroa on.. johtuen puhtaasti jo asukasluvusta ja perinteistä. Mutta ei meillä valitettavaa ole.. asukaslukuun ja kulttuuriseen perimään suhteutettuna, todellakaan. Eikä minustakaan slaavilaista saa millään.. mutta mukava että sinulla on slaavilainen luonto, pelkkää plussaahan se on.
;))tietynlainen hulluus piilee minussakin....elää hetkessä mielluimmin aina kun se että, ajattelisin huomista kovinkaan paljon..koska elämä on tässä.....joskus tämä ylitunteellisuus tosin jopa naurattaa itseäkin naisena...Onneksi ikä tuonut tuonut tasaantumista. Ei enää jaksa;)) Nuorena naisena olin varsin tempparamenttinen myöskin...Onneksi perheeni joka tuntee ehkä minut parhaiten...eivät ota tosissaan...koska, minä olen meillä se joka aina on pyytelemässä anteeksi;))) Kunditkin vain totevat lakoonisesti: joo, joo...saat sä anteeksi;))) - älä nyt enää itke;)))
Sanonutkin että, ihan kliffaa kun perinnyt kaikista näistä eri kansalaisuuksista vereensä pisaran... ne huonnoimmat piirteet...toisen iso-vanhempani siis iso-isäni suku kun lähtöisin Irlannista. Aikonaan tätä sukujuurta kun tutkittu äitini suvun puolelta varsin pitkälle;)))...Saksan ja Ruotsin kautta tämä suku sitten tullut tänne;))) Onneksi siis minäkin vanhenen;)))...tempperamenttisuus ehkä hiukan hälvenee...mutta, se ei tarkoita vielä että, järki ja järjellisyys olisi kasvanut...samassa mittakaavassa...minullakaan..Päinvastoin;)))
Tsau:Friidu
Näin miehenä voin sanoa, että kyllä itkevä nainen saa anteeksi kaiken. Päinvastoin, uskon että olet saanut kansallisuuksien kirjosta imeä itseesi ne parhaimmat piirteet.. pidä niistä kiinni, tunteellisuudesta ja temperamentista.
Voi...paljon Kiitoksia♥ lämpimistä sanoistasi. En usko tähän että, ihminen voisi sitä ns. perusluonnettaan edes kovin paljon muuttaa...vaikkakin kyllähän se muuttuu..toisinaan... Kasvoin nuorena naisena (ainoana siinä porukassa) hyvin vahvasti oikeudeudenmukaisten ja erittäin rohkeiden nuorten miesten parissa. Ay-politiikan parissa kasvoin koko nuoruuteni.. He opettivat kyllä aina minua siiheen rehellisyyteen ja sain kyllä olla myös nainen jota myös suojeltiin niskuroijat kannettiin ulos ihan konkreettisesti jos, typeryydellään häiritsivät kun johdin kokousta; minulle suotiin niin työskentelyrauha pitihän minun oppia, virheitä sai siis tehdä...ja aina niistä huomautettiin mutta, vain siksi että, oppisin miten tulee toimia sitten itse oikein siellä omassa työpaikassaan...;))) ja siihen etten saisi olla sellainen että, pelkäisin missään vaiheessa mitään..vastoinkäymisiä;)) ilman heitä...olen joskus tästä heitä myös kiittänyt en olisi myöhemmin omassa henkilökohtaisessa elämässäni taas ehkä pärjänyt kaikkien vastoinkäymisten edessä tai niissä jotka kaatuivat niskaani;))) minusta tuli eräällä tavalla kyllä vahva......ajattelin ja ajattelen yhä...antaisivatko he ns. tiukan paikan tullen periksi elämälle...vastaus on: Ei. Tämänhetkinen perheeni taas on niin miesvaltainen;)) että, minun toisinaan oltava myös se joka hieman "pehmentää "näitä kovin miesmäisesti ajattelevia perheenijäseniäni toisinaan;))..he toimisivat muuten liian järkiperäisesti...eikä sellainen aina elämässä oikein toimi...tarvitaan vastavoima...ja nainen joka jotenkin hämmentää kaiken liiallisen järkiperäisyyden...tai siihen pyrkimyksen....Iän myötä minäkin vain pehmenen pehmenemistäni näköjään.....kovuutta ei enää juuri löydy...Olen liiankin kiltti...
Tsau:Friidu
Elämään kuuluu muuttuminen, myös tietynlainen mukautuminen. Olla kovakin, jos muualta ei vaadittavaa kovuutta löydy.. pehmeä, jos pehemeyttä puuttuu.. ja ei kai olisikaan luonnollista kulkea koko elämäänsä samanlaisena.. ihminen kehittyy ja muuttuu, se on väistämätöntä.
Pehmeä runo suhdesolmuista, tosi hieno!
Kiitos. Ei ole sellaista solmua, joka ei sanoilla ratkea. Runon linnunpesää ajattelin häpeänpuna kasvoilla jo kirjoitushetkellä.. mutta miksikäs ei, kerran tässä vaan eletään ja kirjoitellaan.. kirjoitetaan siis kerralla suu puhtaaksi. Tunnetta tässä kieltämättä on, en karsasta ollenkaan.