Kun ihminen ajattelee kokevansa uskonnollisen kokemuksen, yhteyden Jumalaan tms. niin kyse on vain sellaisesta tilanteesta, millainen ihminen olisi, jos hän olisi puhdas lapsuuden traumoistaan ja ympäröivän sosiaalisen paineen tuottamasta ahdistuksesta. Siis aito ihminen. Olisi hienoa, jos tuo rauha jatkuisi hautaan asti.
usko
Hetero10+
995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä hätää, kuoleman jälkeen se aitous ja rauha jatkuu taas - niillä, keillä jatkuu.
Muille tulee hieman lisää ahdistusta, mutta he eivät halunneet Jumalan luo.
139 moraalisi on vastenmielistä!!!
Hui.
Tuo on venäjää ja tarkoittaa mulkku. Miksi kiroilet täällä?
???? !
Dobra huja!
Hei Hetero10 ,
Oletan, että et pidä uskonnollista kokemusta tai yhteyttä Jumalaan mahdollisena. Korjaathan jos olen väärässä?
Kuvailet, että ihmisen uskonnollisessa kokemuksessa on vain kyse sellaisesta tilanteesta, jossa ihminen kokee olevansa "aito ihminen". EIkö kyseessä voisi todella olla uskonnollinen kokemus, jossa Jumala koskettaa? Sinänsä kuvailet tuota tunnetta ihan hyvin, eli olen ainakin itse kokenut juuri niin, että Jumalan rakastamana olen täysin hyväksytty virheineni ja elämänkokemuksineni. Mutta tosiaan oleellisesti tähän yhteyteen liittyy Jumala ja koen, että se on vielä paljon enemmän kuin olotila jossa kokee olevansa "puhdas lapsuuden traumoistaan ja ympäröivän sosiaalisen paineen tuottamasta ahdistuksesta."
Siinä tuntuu Jumalan rakkaus. :)
t.Veera-diakonissa
Oletuksesi on väärä, pitää vain sopia, mitä milläkin sanalla tarkoitetaan ja mihin toimintaan (asiayhteyteen) ja kokemukseen se liitetään. Meidän kulttuurimme on niin uskonnon "kyllästämää", että usein ihminen liittää jonkin arjesta poikkeavan asian tai tunnetilan siihen mikä hänellä "kokemuksen" aikana ja jälkeen tulee ensimmäisenä tietoiseen mieleen. Usein siis uskonnolliseen kokemukseen. Onhan jo raamatussa malleja uskonnollisesta kokemuksesta. Useitakin. Subjektiivisena kokemuksena en voi kiistää mitään, minkä joku kertoo kokeneensa.
Kysehän onkin nimenomaan jokaisen subjektiivisesta kokemuksesta, joten siksi koitinkin vähän kuvailla mitä siihen omakohtaisesti koen liittyvän. Täten en voi puolestani allekirjoittaa näkemystäsi uskonnollisesta kokemuksesta.
t.Veera-diakonissa
Kirkon ja uskonnon pitäisi uudistua: karsia vanhaa ja tuottaa uutta: ei-teistinen kristillisyys. Korvataan Jumala sisäisen syvyyden mielikuvilla Jumalasta. Tämä Jumala ei olisi perinteinen ihmeidentekijä eikä taikuri. Eikä voima muiden joukossa, jonka olemassaolosta voisimme väitellä. Ei olisi rangaistuksia, kirouksia eikä siunauksia. Tämä Jumala olisi voima, joka avaisi ihmisen ymmärtämään elämän tarkoituksen.