avioliittonne aikana? Kuuluitko perheeseen ja kuka kiusasi eniten?
Menin 19v naimisiin ja vajaa 2-vuorokautta ehdin olla naimisissa, kun mieheni sisko aloitti kiusaamisen "se ei osaa mitään-se ei tiedä mitään-se ei ole mistään kotoisin". Hän kehittyi erittäin ovelaksi ja joka kerta nähdessämme hänen piti saada ns viimeinen sana tai jotenkin paikallaolevien nähden nolata minut. En ollut ainoa, toinen miniä oli myös käsittelyssä, mutta sanoi vastaan, kunnes kyllästyi ja lähti, minä hölmö olin hiljaa enkä kertonut kenellekään. Miehelle kyllä yritin, mutta hän ei ikinä puolustanut tosin ei kukaan muukaan. Sairastuin, mutta onneksi alkoi hitaasti, eli tein meillä kaiken paitsi pannuhuoneeseen en kajonnut, kävin työssä, siivosin toimistolla, olin urheiluseurassa, hoidin lapset ja kodin sekä passasin ystäviä ym. Tämä johti tietysti siihen, että mies katseli toisia koko ajan - minä kärsin ja kiusaaja nautti. Mieheni motto äijämeinigillä oli "eukko on pidettävä nöyränä, ettei silmille hypi"
Minä sairastuttuani olin tietysti erittäin heikoilla siinä joukossa mutta töissä olin paras ja ystävien joukko kasvoi, myös muita harrasteita tuli, mutta miehen reissut lisääntyivät ja jotenkin hänelle tuli mökille usein asiaa myöhäisempinä aikoina. Enhän minä idiootti ole jos lenkille lähtiessä käydään suihkussa, vaihdetaan puhtaat alkkarit, eikä takasin tullessa tarvi edes ruokaa niin ihme mies on. No sitten hän nukahti sairaanhoitajansa kotiin, joka hätäpäissään toi hänet pihaan ja siinä se loppu sitten tuli - He ovat olleet äärettömän onnellisia, matkustelevat ympäri maita ja mantuja ja kertoilevat hyvin fyysisestä elämästään jos satumme hollille.
Mikä on tarinan opetus - ei oikein mikään
He eivät saa rangaistusta - kiusaajakaan ei sitä saa - minä sensijaan jäin yksin -mutta sain uuden elämän, vapauden jossa en enää häviä jokaiselle naiselle ystävät pysyivät molemmilla ym. tavallista
Turhaan pelkäsin yksinäisyyttä, pääasia, että omanarvontuntoni pikkuhiljaa vahvistuu, puristus palleasta on kadonnut-. Kun kerroin vihdoin tarinaani ihmisille moni itki aivan hillittömästi, että miksi maailmassa et tehnyt sitä ennemmin - minut syyllistettiin melkein hengiltä ja sitä on yhteiskunnassamme nyt paljon joka puolella siis eriarvoisuutta. Kun löytäisi ihmisen rinnalleen tällä cv,llä
Menin 19v naimisiin ja vajaa 2-vuorokautta ehdin olla naimisissa, kun mieheni sisko aloitti kiusaamisen "se ei osaa mitään-se ei tiedä mitään-se ei ole mistään kotoisin". Hän kehittyi erittäin ovelaksi ja joka kerta nähdessämme hänen piti saada ns viimeinen sana tai jotenkin paikallaolevien nähden nolata minut. En ollut ainoa, toinen miniä oli myös käsittelyssä, mutta sanoi vastaan, kunnes kyllästyi ja lähti, minä hölmö olin hiljaa enkä kertonut kenellekään. Miehelle kyllä yritin, mutta hän ei ikinä puolustanut tosin ei kukaan muukaan. Sairastuin, mutta onneksi alkoi hitaasti, eli tein meillä kaiken paitsi pannuhuoneeseen en kajonnut, kävin työssä, siivosin toimistolla, olin urheiluseurassa, hoidin lapset ja kodin sekä passasin ystäviä ym. Tämä johti tietysti siihen, että mies katseli toisia koko ajan - minä kärsin ja kiusaaja nautti. Mieheni motto äijämeinigillä oli "eukko on pidettävä nöyränä, ettei silmille hypi"
Minä sairastuttuani olin tietysti erittäin heikoilla siinä joukossa mutta töissä olin paras ja ystävien joukko kasvoi, myös muita harrasteita tuli, mutta miehen reissut lisääntyivät ja jotenkin hänelle tuli mökille usein asiaa myöhäisempinä aikoina. Enhän minä idiootti ole jos lenkille lähtiessä käydään suihkussa, vaihdetaan puhtaat alkkarit, eikä takasin tullessa tarvi edes ruokaa niin ihme mies on. No sitten hän nukahti sairaanhoitajansa kotiin, joka hätäpäissään toi hänet pihaan ja siinä se loppu sitten tuli - He ovat olleet äärettömän onnellisia, matkustelevat ympäri maita ja mantuja ja kertoilevat hyvin fyysisestä elämästään jos satumme hollille.
Mikä on tarinan opetus - ei oikein mikään
He eivät saa rangaistusta - kiusaajakaan ei sitä saa - minä sensijaan jäin yksin -mutta sain uuden elämän, vapauden jossa en enää häviä jokaiselle naiselle ystävät pysyivät molemmilla ym. tavallista
Turhaan pelkäsin yksinäisyyttä, pääasia, että omanarvontuntoni pikkuhiljaa vahvistuu, puristus palleasta on kadonnut-. Kun kerroin vihdoin tarinaani ihmisille moni itki aivan hillittömästi, että miksi maailmassa et tehnyt sitä ennemmin - minut syyllistettiin melkein hengiltä ja sitä on yhteiskunnassamme nyt paljon joka puolella siis eriarvoisuutta. Kun löytäisi ihmisen rinnalleen tällä cv,llä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun vaa-assa on joko kiusaaminen, paha olo tai yksinäisyys, miten voi tietää, että valinta on oikea kun kokemusta ei ole? Siksi on pakko sinnitellä ja pakko lopulta lähteä kun toinen vie puolison, tilanne on huono joka tapauksessa, muu on selittelyä.