Hei isät, oletteko kokeneet saman

Jälleen kerran... Yllättävää että nainen vastaa ensimmäisenä täällä isien palstalla...

Silloin kun nainen on lapsen kanssa kotona niin ihan varmasti kerkiää kotihommat tehdä jos haluaa ja kun niitä ei tartte tehdä kuin 1-2 h päivässä. Sama homma on kun äidit valittaa ettei kerkiä syömään ruokaa lämpimänä tai kahvia kuumana juomaan kun lapsi on pieni niin huonoa orkanisointia ja miehenä ainakin söin ensin ja kyllä se lapsi muutamna minuutin jaksaa osotella niin hyvä tulee. Nämä kiukuttelevat naiset eivät tule itsensä' kanssa toimeen sen väsymyksen ja lapsesta tuelvan vastuun kanssa ja kiukuttelvat miehelleen kun ei osata itse kelata asioita miten se homma perheenä laitetaan toimimaan.

Riippuu paljolti lapsesta ja lapsen iästä. Lapset on erilaisia, toiset ovat vaativimpia kuin toiset. Toiset nukkuu ja syö hyvin, toiset ei. Toisilla on vatsavaivoja tms. jotka itkettää. Toiset viihtyy enemmän sylissä. Kaverin lasta piti kuulemma herätellä yöllä syömään, meille ei sitä ongelmaa ollut, heräili turhankin usein. Ja itki jatkuvasti, jos ei pitänyt sylissä, nukahtikin syliin. Puhalteli kuplia ja piereskeli, joten ilmavaivoja vissiin oli. Tissilläkin oli välillä yli kaksi tuntia! Vanhemmistakin tietysti riippuu, toiset ei jaksa kuunnella pienintäkjään kitinää vaan ottaa heti syliin, toiset syö rauhassa sen ruokansa ja lukee lehtensä vaikka mukula kiljus täyttä päätä. Tietty jos ehtii facebookissa olla kokoa päivän... Toisaalta voi olla, että kyselee siellä neuvoja lapsenhoidollisiin ongelmiin, tuki on ihan hyväksi. Tai parisuhde...

Ootko kysynyt vaimoltas mikä vaivaa? Vaikka aina sitä ei saa rehellistä vastausta ja sekin riippuu paljolti miten itse suhtautuu siihen vastaukseen. Haluatko oikeasti kuulla rehellisen vastauksen vaikka se ei miellyttäs?

Väsymys, hormoonit... onhan noita syitä. Pääseekö vaimo välillä ulos ilman lasta? Itse pääset välillä töihin, mieti jos et pääsisi mihkään olisit vaan aina lapsen kanssa.

Siksi en kysy naisilta, koska juuri ne jotka ovat muuttuneet tuollaisiksi harvemmin huomaavat sen itse. Vikahan on kuulemma aina siinä "kusipäisessä" miehessä.

Elähylkäälle. Tenava on 1v7kk. Tuo oli hyvä pointti. En kyllä ole ajatellut tuota masennusta ollenkaan, koska puoliso on palannut työelämään, on pirteä/hauska hänen aikaisemmastaan liitostaan olevien lapsien kanssa. Vieraitakin kun käy kylässä niin silloin on kyllä oikein säteilevä ja hauska niinkuin ennen synnytystä. Mutta auta armias kun ovi menee vieraitten takaa kiinni niin taas alkaa sama p...a.

isä 37v kirjoitti:

Siksi en kysy naisilta, koska juuri ne jotka ovat muuttuneet tuollaisiksi harvemmin huomaavat sen itse. Vikahan on kuulemma aina siinä "kusipäisessä" miehessä.

Elähylkäälle. Tenava on 1v7kk. Tuo oli hyvä pointti. En kyllä ole ajatellut tuota masennusta ollenkaan, koska puoliso on palannut työelämään, on pirteä/hauska hänen aikaisemmastaan liitostaan olevien lapsien kanssa. Vieraitakin kun käy kylässä niin silloin on kyllä oikein säteilevä ja hauska niinkuin ennen synnytystä. Mutta auta armias kun ovi menee vieraitten takaa kiinni niin taas alkaa sama p...a.

Lue lisää

No, onko vaimosi tyytymätön elämäänsä ja sinun rooliisi perheessä? Meillä mies varmaan luulee oikeasti osallistuvansa perheen arkeen ja ihmettelee miksi olen uupunut ja kiukkuinen. Mies kyllä ajoittain siivoaa, pesee pyykkiä ja laitaa ruokaa, mutta silti minä yksin joudun kantamaan päivittäisen vastuun lapsista oman päivätyöni lisäksi. Siitä hetkestä asti kun tenavat heräävät siihen hetkeen asti, että iltasadun jälkeen peittelen heidät unille (plus pienemmän yöheräilyt). Ruokailut, tiskit, keittiön siistimiset, ulkoilut lasten kanssa, pyykkirumban 80%:sti, vaipanvaihdot ja pyllynpesut jne. Mies useimmiten touhuaa omia juttujaan, ehtii päivittäin katsoa telkkaria ja DVD:tä ja lukea lehtiä. Joskus kun kysyn voisitko laittaa lapset unille, jotta ehtisin käydä kaupassa tai apteekissa tms. niin vastaus saattaa olla tyly "En". Minulla ei ole kotona ollessani juuri ole omaa aikaa eikä harrastuksia. Pari kertaa vuodessa saan vapaapäivän ja pääsen jonnekin tapaamaan ystäviäni. Perhe-elämä on ollut elämäni suurin pettymys, vaikka lapsiani rakastan yli kaiken. En ole onnellinen. Meilläkin mies ihmettelee miksi olen nykyään niin vakava eikä leikkisää puoltani juuri enää näy. Mies meni jotenkin pilalle silloin, kun olin lasten kanssa kotona ja tietenkin hoidin kaiken. Nyt muuttuneessa tilanteessa hänenkin pitäisi osallistua paljon enemmän, kun molemmat ovat töissä ja pakolliset kotityöt pitää mahduttaa iltoihin ja viikonloppuihin.

isä 37v kirjoitti:

Siksi en kysy naisilta, koska juuri ne jotka ovat muuttuneet tuollaisiksi harvemmin huomaavat sen itse. Vikahan on kuulemma aina siinä "kusipäisessä" miehessä.

Elähylkäälle. Tenava on 1v7kk. Tuo oli hyvä pointti. En kyllä ole ajatellut tuota masennusta ollenkaan, koska puoliso on palannut työelämään, on pirteä/hauska hänen aikaisemmastaan liitostaan olevien lapsien kanssa. Vieraitakin kun käy kylässä niin silloin on kyllä oikein säteilevä ja hauska niinkuin ennen synnytystä. Mutta auta armias kun ovi menee vieraitten takaa kiinni niin taas alkaa sama p...a.

Lue lisää

meillä emäntä "rauhottu", kun sai omaa aikaa. Eli ilman lapsia lähteä rauhassa illalla ajelulle/kyläilemään, tai sitten toisin päin että itse jäi kotiin yksin rauhassa kun me muut lähdettiin mummolassa pyörähtää. Hulluksihan siinä tulee jos ei saa välillä rauhottua ja tehdä asioita ihan yksin. Mietippä omalle kohalle..

isä 37v kirjoitti:

Siksi en kysy naisilta, koska juuri ne jotka ovat muuttuneet tuollaisiksi harvemmin huomaavat sen itse. Vikahan on kuulemma aina siinä "kusipäisessä" miehessä.

Elähylkäälle. Tenava on 1v7kk. Tuo oli hyvä pointti. En kyllä ole ajatellut tuota masennusta ollenkaan, koska puoliso on palannut työelämään, on pirteä/hauska hänen aikaisemmastaan liitostaan olevien lapsien kanssa. Vieraitakin kun käy kylässä niin silloin on kyllä oikein säteilevä ja hauska niinkuin ennen synnytystä. Mutta auta armias kun ovi menee vieraitten takaa kiinni niin taas alkaa sama p...a.

Lue lisää

Aikaisemmasta liitosta olevat lapsetko eivät asu teillä? Mikäli näin on ei ole ihme vaikka naisesi käyttäytyy noin. Purkaa pahaa oloaan sinuun, koska olet lähimpänä. Sitten tuo kotitöissä auttaminen, voin kyllä sanoa etten auta vaimoani kotitöissä yhtään. Turhapa siinä on sitten seksin perään kysellä, no jospa sitten kun lapset ovat isompia.

isä 37v kirjoitti:

Siksi en kysy naisilta, koska juuri ne jotka ovat muuttuneet tuollaisiksi harvemmin huomaavat sen itse. Vikahan on kuulemma aina siinä "kusipäisessä" miehessä.

Elähylkäälle. Tenava on 1v7kk. Tuo oli hyvä pointti. En kyllä ole ajatellut tuota masennusta ollenkaan, koska puoliso on palannut työelämään, on pirteä/hauska hänen aikaisemmastaan liitostaan olevien lapsien kanssa. Vieraitakin kun käy kylässä niin silloin on kyllä oikein säteilevä ja hauska niinkuin ennen synnytystä. Mutta auta armias kun ovi menee vieraitten takaa kiinni niin taas alkaa sama p...a.

Lue lisää

"Vieraitakin kun käy kylässä niin silloin on kyllä oikein säteilevä ja hauska niinkuin ennen synnytystä. "

Näkeekö vaimosi tarpeeksi usein muita ja siis aikuisia ihmisiä? Voi olla, että alkaa kyllästyttää jos juttelee vaan lapsen kanssa. Sitä voi kaivata aikuisten juttuseuraa. Entä onko vierailla lapsia? Silloin voi olla, että lapsi leikkii muiden lasten kanssa ja vaimosi saa hengähtään(varsinkin, jos muksu sattuu olemaan äidissään roikkuvaa sorttia). Jaa niin vaimosi oli siis jo töissä, varmaan siellä näkee muita?

Harrastaako vaimosi mitään? Molemmille tietty aika harrastuksiin viikossa.

isä 37v kirjoitti:

Siksi en kysy naisilta, koska juuri ne jotka ovat muuttuneet tuollaisiksi harvemmin huomaavat sen itse. Vikahan on kuulemma aina siinä "kusipäisessä" miehessä.

Elähylkäälle. Tenava on 1v7kk. Tuo oli hyvä pointti. En kyllä ole ajatellut tuota masennusta ollenkaan, koska puoliso on palannut työelämään, on pirteä/hauska hänen aikaisemmastaan liitostaan olevien lapsien kanssa. Vieraitakin kun käy kylässä niin silloin on kyllä oikein säteilevä ja hauska niinkuin ennen synnytystä. Mutta auta armias kun ovi menee vieraitten takaa kiinni niin taas alkaa sama p...a.

Lue lisää

Niin tuttu tunne ,feikkaamiseen itsekkin aikoinaan kyllästyin ja mitä nyt lukenut asioita niin samasta olen nauttinut ...tällä hetkellä oltu erossa yli kolmevuotta ja nyt sitten kuitenkin lapsilla tekee kiusaa jne... et tasan ei mee nallekarkit Tsemppiä !

Niin ne töissä käyvät naisetkin joutuu tekemään töitä vielä kotonakin. Itsellä alkaa työt heti aamusta kun lapsi herää, saatan ehkä keritä puraista leivästä palasen tai sitten ei. Joskus menee kokokin leipä, jos lapsi nukkuu pidempään kuin normaalisti. Hoidan lapsen aamutoimet, mies auttaa jossain vaiheessa, kun lehden luvultaan ja kahvin juonniltaan ehtii, jos en ole ehtinyt ennen lapsen heräämistä käydä laittautumassa valmiiksi. Miestä ärsyttää, kun lähden hänen vapaapäivänään aiemmin töihin ja hän joutuu hoitamaan lapsen aamutoimet. Tai jos hänen vapaapäivänään olen ylitöissä. Siitä on käyty monet kerrat keskustelut miksi teen niin. Yritän tehdä pidemmän päivän jotta joskus voisi lähteä aiemmin töista ja käydä asioilla. Hammaslääkärissä, kampaajalla, apteekissa tms. Muutoin suunnistan suoraan töistä hakemaan lapsen päiväkodista.

Hienoa, jos vaimo saa tapailla kavereitaan tms. Musta on kiva, jos 1-2 krt viikko saan käydä lenkillä. Ja joskus ostamassa vaikka uudet rintsikat, ilman, että lapsi kitisee rattaissa ahtaassa sovituskopissa kanssani. Voin sanoa, että se oma aika ilman lasta auttaa paljon, varsinkin jos ei käy edes töissä.

Meillä minä hoidat pyykit ja suurimman osan lapsen hoidosta, mies kyllä siivoaa ja tekee pihatyöt. Toisaalta en voi siis valittaa, kun mies osallistuu kotitöihin. Mutta minäkin haluaisin tehdä niitä pihatöitä joskus tai siivota niin, että mies menee ulos lapsen kanssa. Sekin on mulle omaa aikaa. Mies hyvin harvoin on lapsen kanssa ulkona, jotta saan tehdä kotihommat rauhassa. Sanoo, että kyllä ne hoituu lapsen kanssa yhtä hyvin, mutta itse ei kuitenkaan niitä tee lapsen kanssa. Vien myös lapsen harrastuksiin, mies ei ole kertaakaan vienyt. Itsepä tosin halusin lapselle sellaisia, kun se on itsellekin vaihtelua.

Omaa aikaa kiitos kirjoitti:

Niin ne töissä käyvät naisetkin joutuu tekemään töitä vielä kotonakin. Itsellä alkaa työt heti aamusta kun lapsi herää, saatan ehkä keritä puraista leivästä palasen tai sitten ei. Joskus menee kokokin leipä, jos lapsi nukkuu pidempään kuin normaalisti. Hoidan lapsen aamutoimet, mies auttaa jossain vaiheessa, kun lehden luvultaan ja kahvin juonniltaan ehtii, jos en ole ehtinyt ennen lapsen heräämistä käydä laittautumassa valmiiksi. Miestä ärsyttää, kun lähden hänen vapaapäivänään aiemmin töihin ja hän joutuu hoitamaan lapsen aamutoimet. Tai jos hänen vapaapäivänään olen ylitöissä. Siitä on käyty monet kerrat keskustelut miksi teen niin. Yritän tehdä pidemmän päivän jotta joskus voisi lähteä aiemmin töista ja käydä asioilla. Hammaslääkärissä, kampaajalla, apteekissa tms. Muutoin suunnistan suoraan töistä hakemaan lapsen päiväkodista.

Hienoa, jos vaimo saa tapailla kavereitaan tms. Musta on kiva, jos 1-2 krt viikko saan käydä lenkillä. Ja joskus ostamassa vaikka uudet rintsikat, ilman, että lapsi kitisee rattaissa ahtaassa sovituskopissa kanssani. Voin sanoa, että se oma aika ilman lasta auttaa paljon, varsinkin jos ei käy edes töissä.

Meillä minä hoidat pyykit ja suurimman osan lapsen hoidosta, mies kyllä siivoaa ja tekee pihatyöt. Toisaalta en voi siis valittaa, kun mies osallistuu kotitöihin. Mutta minäkin haluaisin tehdä niitä pihatöitä joskus tai siivota niin, että mies menee ulos lapsen kanssa. Sekin on mulle omaa aikaa. Mies hyvin harvoin on lapsen kanssa ulkona, jotta saan tehdä kotihommat rauhassa. Sanoo, että kyllä ne hoituu lapsen kanssa yhtä hyvin, mutta itse ei kuitenkaan niitä tee lapsen kanssa. Vien myös lapsen harrastuksiin, mies ei ole kertaakaan vienyt. Itsepä tosin halusin lapselle sellaisia, kun se on itsellekin vaihtelua.

Lue lisää

Jaa niin ja yölläkin herään, jos lapsi itkee. Alkuun kun en ollut töissä heräsin, että mies saa nukkua, että jaksaa mennä töihin. Käytäntö on vain jatkunut edelleen. Minä myös nukutan lapsen päikkäreille ja yöunille, laitan pyykit kuivamaan/tiskaan kun lapsi nukahtanut, mies katselee telkkaa. Jos pyydän laittaa pyykit narulle sillä välin kun nukutan lasta. Mies vaihtaa myös vaipan pyytäessä ja joskus ilman pyytämistäkin ja käyttää potalla. Ilahdun eniten kun mies tekee jotain pyytämättä.

Ne on sellaisia pikkujuttuja jotka häiritsee. Ja miestä tietysti häiritsee, että valitan vaikka hän osallistuu kotitöihin. En kuulemma ikinä ole tyytyväinen, enkä arvosta hänen tekemisiään. Ehkä kotitöihin osallistumisessa ei niinkään ole valittamista vaan lapsen hoitoon osallistumisessa. Minä voisin vaikka tehdä lisää kotitöitä.

Tää on kuin suoraan veljeni elämästä... Tosin erosivat lopulta, jonka jälkeen veljeni ex on omien sanojensa mukaan ollut niin täydellinen äiti,kodinhengetär,vaimo ym., että ihan puistattaa tämä vääristely.

vaikeetahan se on vaippaa vaihtaa kun omatkin on vielä jalassa :D voi tautine näitä miehiä jotka tekee lapsia ilman halua lasten hoitoon, mitenkähän kävis jos nainen jäis auton alle yksi kaunis päivä, loppus mäkätys mutta .........

vaippamiehet ry kirjoitti:

vaikeetahan se on vaippaa vaihtaa kun omatkin on vielä jalassa :D voi tautine näitä miehiä jotka tekee lapsia ilman halua lasten hoitoon, mitenkähän kävis jos nainen jäis auton alle yksi kaunis päivä, loppus mäkätys mutta .........

Lue lisää

Kannattais vaippamiehenkin lukea ketju ihan alusta alkaen niin tietäisi mistä aiheesta on kyse, koska silloin jäisi aivan tautisen epäasialliset kirjoitukset kirjoittamatta. Tai voihan olla että vaippamiehellä on itsellään ne vaipat jalassa, jonka johdosta ei vielä oikein pysty käsittelemään/hahmottamaan/ymmärtämään kirjoitettua tekstiä :)

vaippamiehet ry kirjoitti:

vaikeetahan se on vaippaa vaihtaa kun omatkin on vielä jalassa :D voi tautine näitä miehiä jotka tekee lapsia ilman halua lasten hoitoon, mitenkähän kävis jos nainen jäis auton alle yksi kaunis päivä, loppus mäkätys mutta .........

Lue lisää

Mutta kukahan sitten tiskaisi. No tietysti se mies niinkuin on tehnyt tähänkin päivään asti. Vai tarkoititko mutta kukahan sitten antaisi lapselle tissiä, valittavasti sitä ei antaisi kukaan, koska se on ainoa asia mihin mies ei pysty. Vai tarkoititko mutta kukahan antaisi isille sitten p...ua, no joku uusi ihana nainen tai useampi vakipano :) Vai tarkoititko mutta kukahan silloin mäkättäisi, no ei kukaan, jos nyt isi ei välttämättä haluasi kuunnella kovalla heviä. Vai tarkoititko oikeasti mutta kukahan syöttäisi,kylvettäisi, vaihtaisi vaipan, ym. lapselle, no tietenkin se isi joka osaa samat asiat yhtä hyvin kuin se nainenkin ja jotkut asiat jopa paremminkin.

vaippamies on nainen kirjoitti:

Kannattais vaippamiehenkin lukea ketju ihan alusta alkaen niin tietäisi mistä aiheesta on kyse, koska silloin jäisi aivan tautisen epäasialliset kirjoitukset kirjoittamatta. Tai voihan olla että vaippamiehellä on itsellään ne vaipat jalassa, jonka johdosta ei vielä oikein pysty käsittelemään/hahmottamaan/ymmärtämään kirjoitettua tekstiä :)

Lue lisää

mitä ketjua silmäilin niin jokaisessa valitetaan että nainen kiukuttelee ja pihtaa. eli ts. kertoo siitä että nainen on kyllästynyt omaan alfaurokseen, eikä tuote ollut sellainen kuin tilattu, sen haluaisi palauttaa mutta ei voi.

Harvemmin täällä lukee että nainen ei tee kotitöitä eikä hoida vauvaa vaan laiskottelee.. :D

onko patoutumia? kirjoitti:

Mutta kukahan sitten tiskaisi. No tietysti se mies niinkuin on tehnyt tähänkin päivään asti. Vai tarkoititko mutta kukahan sitten antaisi lapselle tissiä, valittavasti sitä ei antaisi kukaan, koska se on ainoa asia mihin mies ei pysty. Vai tarkoititko mutta kukahan antaisi isille sitten p...ua, no joku uusi ihana nainen tai useampi vakipano :) Vai tarkoititko mutta kukahan silloin mäkättäisi, no ei kukaan, jos nyt isi ei välttämättä haluasi kuunnella kovalla heviä. Vai tarkoititko oikeasti mutta kukahan syöttäisi,kylvettäisi, vaihtaisi vaipan, ym. lapselle, no tietenkin se isi joka osaa samat asiat yhtä hyvin kuin se nainenkin ja jotkut asiat jopa paremminkin.

Lue lisää

Onko p***u ja sen sanan toistaminen ainut mikä vahvistaa kärsinyttä miehuuttasi?

kyrpää perseeseen kirjoitti:

Onko p***u ja sen sanan toistaminen ainut mikä vahvistaa kärsinyttä miehuuttasi?

Tosiaan itse p...uun tehdään paljon toistoa ja sitä sanaa ei tarvitse hokea. Mutta ihan oikeesti jos sitä kyrpää pannaan perseeseen niin kyllä siinä ennemmin kärsii se perse kuin miehuus. Ihan vaan sinullekkin tiedoksi.

Hyviä vastauksia on tullut joiltain, mutta täälläkin kuin kotonakin unohdetaan taas se isä. Naispuoliset vastailevat että kun töistä pääsee niin pitää kotonakin ruveta "töihin". Hei naiset, niinhän ne isätkin käyvät töissä ja kun kotiin pääsevät rupeavat sielläkin niihin kuuluisiin "töihin". No ei varmasti kaikki, mutta allekirjoittanut ainakin. Toki naiset joutuvat tekemään enempi lapsen eteen tai siis imetyksen. Ainakin meillä pesen pyllyn, kylvetän ja annan ruokaa lapselle samassa määrin kuin puolisoni. Olen ehdottanu puolisolle miten hän saisi sitä omaa aikaa mutta ei ole kuitenkaan sitä ottanut. Mutta pointtina alunperin oli kysymyksenä miehille että ovatko he kokeneet saman ja miten tilanne on lähtenyt eteneen parempaan suuntaan. En kaivannut naisten vuodatuksia siittä että he joutuvat tekemään niin ja niin, koska kuulen sitä kotonakin.

Isä 37v kirjoitti:

Hyviä vastauksia on tullut joiltain, mutta täälläkin kuin kotonakin unohdetaan taas se isä. Naispuoliset vastailevat että kun töistä pääsee niin pitää kotonakin ruveta "töihin". Hei naiset, niinhän ne isätkin käyvät töissä ja kun kotiin pääsevät rupeavat sielläkin niihin kuuluisiin "töihin". No ei varmasti kaikki, mutta allekirjoittanut ainakin. Toki naiset joutuvat tekemään enempi lapsen eteen tai siis imetyksen. Ainakin meillä pesen pyllyn, kylvetän ja annan ruokaa lapselle samassa määrin kuin puolisoni. Olen ehdottanu puolisolle miten hän saisi sitä omaa aikaa mutta ei ole kuitenkaan sitä ottanut. Mutta pointtina alunperin oli kysymyksenä miehille että ovatko he kokeneet saman ja miten tilanne on lähtenyt eteneen parempaan suuntaan. En kaivannut naisten vuodatuksia siittä että he joutuvat tekemään niin ja niin, koska kuulen sitä kotonakin.

Lue lisää

Meillä tilanne jokseenkin kuvailemasi, mutta tehtiin toinenkin lapsi. Mitään en osannut enää tehdä oikein, töitä liikaa, rahaa liian vähän jne jne...Äiti itse ei antanut edes siivota koska ei kuulemma kelvannut, saati ripustaa pyykkejä. Ulos ei voinut mennä koska ei koskaan halunnut, silti valitti kun ei mihinkään pääse. Ja silti oli netissä 4-5 tuntia päivässä. Nukkumaankaan ei voinut väsyneenä mennä ajoissa, kun piti netissä olla. Minäkään en saanut harrastaa mitään. Keskustelut piti käydä siten, että hän on facessa samaan aikaan. En voinut muuta kuin erota, siitä reilu puoli vuotta. Nyt vasta on lopetellut tiuskimisen ja määräilyn. Yritti vielä uuden asuntonikin sääntöjä sanella. Lapset ovat kuitenkin2-5 päivää viikossa luonani ja viihtyvät. Tämä oli kaikinpuolin paras ratkaisu, vaikka itku tuleekin aina kun eroan lapsista. Sitä eron tuskaa ei vaan voi välttää. Ex-naisen kanssa tulemme päivä päivältä paremmin toimeen. Eroon ei liittynyt toisia osapuolia vaan ns sopuero. Lapset sopeutuivat hyvin äkkiä, ovat 2 ja 4 vuotiaat.

Isä 37v kirjoitti:

Hyviä vastauksia on tullut joiltain, mutta täälläkin kuin kotonakin unohdetaan taas se isä. Naispuoliset vastailevat että kun töistä pääsee niin pitää kotonakin ruveta "töihin". Hei naiset, niinhän ne isätkin käyvät töissä ja kun kotiin pääsevät rupeavat sielläkin niihin kuuluisiin "töihin". No ei varmasti kaikki, mutta allekirjoittanut ainakin. Toki naiset joutuvat tekemään enempi lapsen eteen tai siis imetyksen. Ainakin meillä pesen pyllyn, kylvetän ja annan ruokaa lapselle samassa määrin kuin puolisoni. Olen ehdottanu puolisolle miten hän saisi sitä omaa aikaa mutta ei ole kuitenkaan sitä ottanut. Mutta pointtina alunperin oli kysymyksenä miehille että ovatko he kokeneet saman ja miten tilanne on lähtenyt eteneen parempaan suuntaan. En kaivannut naisten vuodatuksia siittä että he joutuvat tekemään niin ja niin, koska kuulen sitä kotonakin.

Lue lisää

Täällä joku mieskin taisi mainita, että on ärsyttävää, että kun joutuu töiden jälkeen "töihin". Ja toisaalta sitten taas väitetään, että lapsen hoito ei ole mitään työtä...

Mistä se vaimosi tarkaalleen ottaen mäkättää ja haukkuu? Jos ei kerta lapsen tai kodinhoidosta? Voisitko heittää jonkun esimerkin? Ilmeisesti vaimosi on ainakin valittanut oman ajan puutteesta, kun olet sitä hänelle ehdottanut. Ei kuitenkaan huolinut. Ehkä hän tykkää valittaa. Tai sitten tuntee syyllisyyttä omasta ajasta. Meillä puoliso sanoi, että on ok, että meet kavereiden kanssa tai lenkille tms. Mutta jossain riidan yhteydessä sitten kettuili asiasta. Eipä huvittanut enää lähteä vaikka puolisi tarjosi, että mee.

Onhan joku voinut kokea saman, että puoliso on alkanut kusipääksi ja tilanne lähtyi parempaan suuntaan. Mutta syyt ei välttämättä ole samat. Vaimosi luulisi parhaiten tietävän, mikä häntä ottaa päähän. Oletko kysykoittanut selvittää, vai eikö avaudu?

Mysteeri Myrtti kirjoitti:

Täällä joku mieskin taisi mainita, että on ärsyttävää, että kun joutuu töiden jälkeen "töihin". Ja toisaalta sitten taas väitetään, että lapsen hoito ei ole mitään työtä...

Mistä se vaimosi tarkaalleen ottaen mäkättää ja haukkuu? Jos ei kerta lapsen tai kodinhoidosta? Voisitko heittää jonkun esimerkin? Ilmeisesti vaimosi on ainakin valittanut oman ajan puutteesta, kun olet sitä hänelle ehdottanut. Ei kuitenkaan huolinut. Ehkä hän tykkää valittaa. Tai sitten tuntee syyllisyyttä omasta ajasta. Meillä puoliso sanoi, että on ok, että meet kavereiden kanssa tai lenkille tms. Mutta jossain riidan yhteydessä sitten kettuili asiasta. Eipä huvittanut enää lähteä vaikka puolisi tarjosi, että mee.

Onhan joku voinut kokea saman, että puoliso on alkanut kusipääksi ja tilanne lähtyi parempaan suuntaan. Mutta syyt ei välttämättä ole samat. Vaimosi luulisi parhaiten tietävän, mikä häntä ottaa päähän. Oletko kysykoittanut selvittää, vai eikö avaudu?

Lue lisää

Anteeksi tuli näemmä ihan siansaksaa kirjoiteltua, toivottavasti sai tolkkua.

Isä 37v kirjoitti:

Hyviä vastauksia on tullut joiltain, mutta täälläkin kuin kotonakin unohdetaan taas se isä. Naispuoliset vastailevat että kun töistä pääsee niin pitää kotonakin ruveta "töihin". Hei naiset, niinhän ne isätkin käyvät töissä ja kun kotiin pääsevät rupeavat sielläkin niihin kuuluisiin "töihin". No ei varmasti kaikki, mutta allekirjoittanut ainakin. Toki naiset joutuvat tekemään enempi lapsen eteen tai siis imetyksen. Ainakin meillä pesen pyllyn, kylvetän ja annan ruokaa lapselle samassa määrin kuin puolisoni. Olen ehdottanu puolisolle miten hän saisi sitä omaa aikaa mutta ei ole kuitenkaan sitä ottanut. Mutta pointtina alunperin oli kysymyksenä miehille että ovatko he kokeneet saman ja miten tilanne on lähtenyt eteneen parempaan suuntaan. En kaivannut naisten vuodatuksia siittä että he joutuvat tekemään niin ja niin, koska kuulen sitä kotonakin.

Lue lisää

Sori, naisena vastaan.. Tilanne on vähän kuten meillä oli muutama vuosi sitten. Tunnistan siis itseni, valitettavasti. Tunnistan mieheni, valitettavasti.

Meillä tilanteeseen vaikutti lasten jatkuva sairastaminen, miehen jatkuva töissä oleminen koska muuten ei pärjätty taloudellisesti jne. Monia monia monia syitä. En tässä niitä ala erittelemään sen enempää.

Suurin syy kuitenkin meillä on ollut mun pahoinvointi. Se että en arvostanut itseäni, perhe-elämäämme, vertasin omaa elämää muiden elämään jne. Olin ÄÄRETTÖMÄN väsynyt sairastavien lasten kanssa, en tavannut muita ihmisiä juurikaan jne.

Miten tilanne parani? Me puhuttiin puhuttiin ja puhuttiin. Kun vihdoin sain mieheni ymmärtämään että asioista TÄYTYY puhua. Sanoin että mulla on olo ettei hän kunnioita mua ja kävi ilmi että asia oli myös toisin päin.
Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta. Edelleen ne "ongelmat" nostaa päätään. Mutta kun kumpikin muistaa ja tiedostaa samat ongelmat ja huomauttaa nätisti "huomaatko että nyt sä huudat" niin osaa kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseen. Tää ei todellakaan aina toimi! Ja tosiaankaan tuota huomauttamista ei saa tehdä ilkeästi eikä myöskään ottaa itseensä.

Helppoa tää meidänkään elo ei ole vieläkään. Mutta Hei, olen onnellinen. Silloin ennen hoin vain etten ole onnellinen. En lopulta osaa sanoa miksi ja mikä on niin paljon muuttunut. Ehkä juuri se että kumpikin on tarkastellut omaa käytöstään ja omia ajatuksiaan, osataan puhua paremmin, kumpikin on löytänyt itselleen sitä "omaa aikaa", myöskin järjestämme perheenä enemmän yhteistä aikaa. Suurin syy omaan henkilökohtaiseen muutokseeni on että lopetin suorittamisen ja toiselta täydellisyyden vaatimisen.

Tsemppiä! Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaan! Yksin sä et siihen valitettavasti pysty. Meilläkin tämä nykyinen tilanne on monen vuoden tulosta eikä suhde samanlainen ole kuin ennen lapsia. Olemme molemmat niin paljon muuttuneet 6 vuodessa. Mutta kun vietämme kahdestaan aikaa ilman lapsia esim ravintolassa syömässä, ne vanhat piirteet on tallella miehessäni. Ne piirteet joihin aikanaan rakastuin.

Aina ei tarvi eron olla ainoa mahdollisuus.

3 lapsen äiti kirjoitti:

Sori, naisena vastaan.. Tilanne on vähän kuten meillä oli muutama vuosi sitten. Tunnistan siis itseni, valitettavasti. Tunnistan mieheni, valitettavasti.

Meillä tilanteeseen vaikutti lasten jatkuva sairastaminen, miehen jatkuva töissä oleminen koska muuten ei pärjätty taloudellisesti jne. Monia monia monia syitä. En tässä niitä ala erittelemään sen enempää.

Suurin syy kuitenkin meillä on ollut mun pahoinvointi. Se että en arvostanut itseäni, perhe-elämäämme, vertasin omaa elämää muiden elämään jne. Olin ÄÄRETTÖMÄN väsynyt sairastavien lasten kanssa, en tavannut muita ihmisiä juurikaan jne.

Miten tilanne parani? Me puhuttiin puhuttiin ja puhuttiin. Kun vihdoin sain mieheni ymmärtämään että asioista TÄYTYY puhua. Sanoin että mulla on olo ettei hän kunnioita mua ja kävi ilmi että asia oli myös toisin päin.
Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta. Edelleen ne "ongelmat" nostaa päätään. Mutta kun kumpikin muistaa ja tiedostaa samat ongelmat ja huomauttaa nätisti "huomaatko että nyt sä huudat" niin osaa kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseen. Tää ei todellakaan aina toimi! Ja tosiaankaan tuota huomauttamista ei saa tehdä ilkeästi eikä myöskään ottaa itseensä.

Helppoa tää meidänkään elo ei ole vieläkään. Mutta Hei, olen onnellinen. Silloin ennen hoin vain etten ole onnellinen. En lopulta osaa sanoa miksi ja mikä on niin paljon muuttunut. Ehkä juuri se että kumpikin on tarkastellut omaa käytöstään ja omia ajatuksiaan, osataan puhua paremmin, kumpikin on löytänyt itselleen sitä "omaa aikaa", myöskin järjestämme perheenä enemmän yhteistä aikaa. Suurin syy omaan henkilökohtaiseen muutokseeni on että lopetin suorittamisen ja toiselta täydellisyyden vaatimisen.

Tsemppiä! Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaan! Yksin sä et siihen valitettavasti pysty. Meilläkin tämä nykyinen tilanne on monen vuoden tulosta eikä suhde samanlainen ole kuin ennen lapsia. Olemme molemmat niin paljon muuttuneet 6 vuodessa. Mutta kun vietämme kahdestaan aikaa ilman lapsia esim ravintolassa syömässä, ne vanhat piirteet on tallella miehessäni. Ne piirteet joihin aikanaan rakastuin.

Aina ei tarvi eron olla ainoa mahdollisuus.

Lue lisää

tottaki toinen huutaa jos vittuillaan ja piikitellään

jos mun mies olis joku vittumainen mäkättäjä antasin tiskirättiä naamaan jos ei auttas niin jotain terävämpääki varmaan keittiöstä löytyy

jotain tapoja ja suuta pienemmälle

ei pentuja pennuille kirjoitti:

tottaki toinen huutaa jos vittuillaan ja piikitellään

jos mun mies olis joku vittumainen mäkättäjä antasin tiskirättiä naamaan jos ei auttas niin jotain terävämpääki varmaan keittiöstä löytyy

jotain tapoja ja suuta pienemmälle

Lue lisää

Ei pentuja pennuille. Lueppa ihan ensimmäiseksi aloitusviestini. Siellä lukee mm. Tasapainoinen suhde... Rakkautta annettiin molemmin puolin.. Ym.. Eli tarkennetaan vielä vähän, en siis ole ennen enkä nytkään vittuillut, piikitellyt tai saati mäkättänyt puolisolleni vaan asia on toisin päin. Mielestäni tasapainoiseen rakkaussuhteeseen ei kuulu kyseiset kirjoittamasi asiat. Toki osaan piikitellä tarvittaessa, kuten nytten. Voisitko mennä johonkin muulle foorumille selvittämään angstisi tai aloittaa oman keskustelun siellä naisten palstalla nimimerkillä Matti Nykänen ja Mervi Tapola, koska mainitsemasi teräesineet viittaavat selvästi heihin tai omaan parisuhteesi tilaan. Kuten myös tekstissäni totesin, että haluan vain miesten vastauksia, koska halusin tällä varmistaa että saisin vain asiallisia vastauksia enkä kenenkään pirttihirmun. Anteeksi vaan. Kirjoitustasi mukaillen. Käytöstavat kunniaan niin hyvässä kuin pahassakin.

Isä 37v kirjoitti:

Ei pentuja pennuille. Lueppa ihan ensimmäiseksi aloitusviestini. Siellä lukee mm. Tasapainoinen suhde... Rakkautta annettiin molemmin puolin.. Ym.. Eli tarkennetaan vielä vähän, en siis ole ennen enkä nytkään vittuillut, piikitellyt tai saati mäkättänyt puolisolleni vaan asia on toisin päin. Mielestäni tasapainoiseen rakkaussuhteeseen ei kuulu kyseiset kirjoittamasi asiat. Toki osaan piikitellä tarvittaessa, kuten nytten. Voisitko mennä johonkin muulle foorumille selvittämään angstisi tai aloittaa oman keskustelun siellä naisten palstalla nimimerkillä Matti Nykänen ja Mervi Tapola, koska mainitsemasi teräesineet viittaavat selvästi heihin tai omaan parisuhteesi tilaan. Kuten myös tekstissäni totesin, että haluan vain miesten vastauksia, koska halusin tällä varmistaa että saisin vain asiallisia vastauksia enkä kenenkään pirttihirmun. Anteeksi vaan. Kirjoitustasi mukaillen. Käytöstavat kunniaan niin hyvässä kuin pahassakin.

Lue lisää

Anteeksi vain mutta vastasin edellisen kirjoittajan tekstiin en sinun, et voi omia koko ketjua, täällä vaihtaa ajatuksiaan kumpikin sukupuoli omien ja vierestä nähtyjen kokemusten perusteella. Joten täysin turhaan koetat "paska-argumentoida" noilla vyön alle menevillä yhtään metriä enempää.

Isä 37v kirjoitti:

Hyviä vastauksia on tullut joiltain, mutta täälläkin kuin kotonakin unohdetaan taas se isä. Naispuoliset vastailevat että kun töistä pääsee niin pitää kotonakin ruveta "töihin". Hei naiset, niinhän ne isätkin käyvät töissä ja kun kotiin pääsevät rupeavat sielläkin niihin kuuluisiin "töihin". No ei varmasti kaikki, mutta allekirjoittanut ainakin. Toki naiset joutuvat tekemään enempi lapsen eteen tai siis imetyksen. Ainakin meillä pesen pyllyn, kylvetän ja annan ruokaa lapselle samassa määrin kuin puolisoni. Olen ehdottanu puolisolle miten hän saisi sitä omaa aikaa mutta ei ole kuitenkaan sitä ottanut. Mutta pointtina alunperin oli kysymyksenä miehille että ovatko he kokeneet saman ja miten tilanne on lähtenyt eteneen parempaan suuntaan. En kaivannut naisten vuodatuksia siittä että he joutuvat tekemään niin ja niin, koska kuulen sitä kotonakin.

Lue lisää

etkö sä tajua että ne on vain kyllästyneitä samaan naamaan

Isä40v kirjoitti:

Meillä tilanne jokseenkin kuvailemasi, mutta tehtiin toinenkin lapsi. Mitään en osannut enää tehdä oikein, töitä liikaa, rahaa liian vähän jne jne...Äiti itse ei antanut edes siivota koska ei kuulemma kelvannut, saati ripustaa pyykkejä. Ulos ei voinut mennä koska ei koskaan halunnut, silti valitti kun ei mihinkään pääse. Ja silti oli netissä 4-5 tuntia päivässä. Nukkumaankaan ei voinut väsyneenä mennä ajoissa, kun piti netissä olla. Minäkään en saanut harrastaa mitään. Keskustelut piti käydä siten, että hän on facessa samaan aikaan. En voinut muuta kuin erota, siitä reilu puoli vuotta. Nyt vasta on lopetellut tiuskimisen ja määräilyn. Yritti vielä uuden asuntonikin sääntöjä sanella. Lapset ovat kuitenkin2-5 päivää viikossa luonani ja viihtyvät. Tämä oli kaikinpuolin paras ratkaisu, vaikka itku tuleekin aina kun eroan lapsista. Sitä eron tuskaa ei vaan voi välttää. Ex-naisen kanssa tulemme päivä päivältä paremmin toimeen. Eroon ei liittynyt toisia osapuolia vaan ns sopuero. Lapset sopeutuivat hyvin äkkiä, ovat 2 ja 4 vuotiaat.

Lue lisää

Miksi erosit ja olisit vaan ottanut sen harrastusajan ja tehnyt selväksi vaimolelsi että minua et määräile niin hyvä tulee.

3 lapsen äiti kirjoitti:

Sori, naisena vastaan.. Tilanne on vähän kuten meillä oli muutama vuosi sitten. Tunnistan siis itseni, valitettavasti. Tunnistan mieheni, valitettavasti.

Meillä tilanteeseen vaikutti lasten jatkuva sairastaminen, miehen jatkuva töissä oleminen koska muuten ei pärjätty taloudellisesti jne. Monia monia monia syitä. En tässä niitä ala erittelemään sen enempää.

Suurin syy kuitenkin meillä on ollut mun pahoinvointi. Se että en arvostanut itseäni, perhe-elämäämme, vertasin omaa elämää muiden elämään jne. Olin ÄÄRETTÖMÄN väsynyt sairastavien lasten kanssa, en tavannut muita ihmisiä juurikaan jne.

Miten tilanne parani? Me puhuttiin puhuttiin ja puhuttiin. Kun vihdoin sain mieheni ymmärtämään että asioista TÄYTYY puhua. Sanoin että mulla on olo ettei hän kunnioita mua ja kävi ilmi että asia oli myös toisin päin.
Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta. Edelleen ne "ongelmat" nostaa päätään. Mutta kun kumpikin muistaa ja tiedostaa samat ongelmat ja huomauttaa nätisti "huomaatko että nyt sä huudat" niin osaa kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseen. Tää ei todellakaan aina toimi! Ja tosiaankaan tuota huomauttamista ei saa tehdä ilkeästi eikä myöskään ottaa itseensä.

Helppoa tää meidänkään elo ei ole vieläkään. Mutta Hei, olen onnellinen. Silloin ennen hoin vain etten ole onnellinen. En lopulta osaa sanoa miksi ja mikä on niin paljon muuttunut. Ehkä juuri se että kumpikin on tarkastellut omaa käytöstään ja omia ajatuksiaan, osataan puhua paremmin, kumpikin on löytänyt itselleen sitä "omaa aikaa", myöskin järjestämme perheenä enemmän yhteistä aikaa. Suurin syy omaan henkilökohtaiseen muutokseeni on että lopetin suorittamisen ja toiselta täydellisyyden vaatimisen.

Tsemppiä! Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaan! Yksin sä et siihen valitettavasti pysty. Meilläkin tämä nykyinen tilanne on monen vuoden tulosta eikä suhde samanlainen ole kuin ennen lapsia. Olemme molemmat niin paljon muuttuneet 6 vuodessa. Mutta kun vietämme kahdestaan aikaa ilman lapsia esim ravintolassa syömässä, ne vanhat piirteet on tallella miehessäni. Ne piirteet joihin aikanaan rakastuin.

Aina ei tarvi eron olla ainoa mahdollisuus.

Lue lisää

Puhuminen ei johda mihinkään, kun vika on aina miehessä. Ei koskaan naisessa, edes pieneltä osin.

kiitos ja hei kirjoitti:

Anteeksi vain mutta vastasin edellisen kirjoittajan tekstiin en sinun, et voi omia koko ketjua, täällä vaihtaa ajatuksiaan kumpikin sukupuoli omien ja vierestä nähtyjen kokemusten perusteella. Joten täysin turhaan koetat "paska-argumentoida" noilla vyön alle menevillä yhtään metriä enempää.

Lue lisää

" täällä vaihtaa ajatuksiaan kumpikin sukupuoli omien ja vierestä nähtyjen kokemusten perusteella"

Siis hei, ei nyt millään pahalla, mutta tämän palstan nimi on isien jutut. Nimestäkin voisi jopa naisenkin osaavan päätellä, että täällä kirjoittavat miespuoliset henkilöt ja että tämä on vain miehille suunnattu osio suomi24:lla. Palstan tarkoituksena on juuri se, että vain miehet vaihtavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan keskenään. Miten se on niin vaikeaa naisilla ymmärtää tätä? Lukekaa toki täällä kirjoituksia, mutta jättäkää kommentoimatta.

3 lapsen äiti kirjoitti:

Sori, naisena vastaan.. Tilanne on vähän kuten meillä oli muutama vuosi sitten. Tunnistan siis itseni, valitettavasti. Tunnistan mieheni, valitettavasti.

Meillä tilanteeseen vaikutti lasten jatkuva sairastaminen, miehen jatkuva töissä oleminen koska muuten ei pärjätty taloudellisesti jne. Monia monia monia syitä. En tässä niitä ala erittelemään sen enempää.

Suurin syy kuitenkin meillä on ollut mun pahoinvointi. Se että en arvostanut itseäni, perhe-elämäämme, vertasin omaa elämää muiden elämään jne. Olin ÄÄRETTÖMÄN väsynyt sairastavien lasten kanssa, en tavannut muita ihmisiä juurikaan jne.

Miten tilanne parani? Me puhuttiin puhuttiin ja puhuttiin. Kun vihdoin sain mieheni ymmärtämään että asioista TÄYTYY puhua. Sanoin että mulla on olo ettei hän kunnioita mua ja kävi ilmi että asia oli myös toisin päin.
Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta. Edelleen ne "ongelmat" nostaa päätään. Mutta kun kumpikin muistaa ja tiedostaa samat ongelmat ja huomauttaa nätisti "huomaatko että nyt sä huudat" niin osaa kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseen. Tää ei todellakaan aina toimi! Ja tosiaankaan tuota huomauttamista ei saa tehdä ilkeästi eikä myöskään ottaa itseensä.

Helppoa tää meidänkään elo ei ole vieläkään. Mutta Hei, olen onnellinen. Silloin ennen hoin vain etten ole onnellinen. En lopulta osaa sanoa miksi ja mikä on niin paljon muuttunut. Ehkä juuri se että kumpikin on tarkastellut omaa käytöstään ja omia ajatuksiaan, osataan puhua paremmin, kumpikin on löytänyt itselleen sitä "omaa aikaa", myöskin järjestämme perheenä enemmän yhteistä aikaa. Suurin syy omaan henkilökohtaiseen muutokseeni on että lopetin suorittamisen ja toiselta täydellisyyden vaatimisen.

Tsemppiä! Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaan! Yksin sä et siihen valitettavasti pysty. Meilläkin tämä nykyinen tilanne on monen vuoden tulosta eikä suhde samanlainen ole kuin ennen lapsia. Olemme molemmat niin paljon muuttuneet 6 vuodessa. Mutta kun vietämme kahdestaan aikaa ilman lapsia esim ravintolassa syömässä, ne vanhat piirteet on tallella miehessäni. Ne piirteet joihin aikanaan rakastuin.

Aina ei tarvi eron olla ainoa mahdollisuus.

Lue lisää

Siksipä meilläkin on piuhat laitettu poikki. Itse olen vaan naisena sitä mieltä että kolmas vauva-aika olisi kuolinisku tälle parisuhteelle.. Se vaan on niin pirun rankkaa valvomiset,sairastamiset ym. Vähän muuta mitä vauva-lehdissä annetaan ymmärtää. Onneksi lapset kasvaa ja kauan kadoksissa ollut puoliso ja rakkaus kukoistaa jälleen..

Miksi käytät edes sanaa "pihtaus". Sun vaimon/naisen pillu ei ole sun oma se on sen oma, ymmärrätkö. Sussa on jtn. mik arsyttää, et olekaan sellainen unelmapakkaus mitä alussa esitit olevasi? Jku sun tavoissa ärsyttää, mitä se on ei voi tietää. Voiko olla joku alla mainituista:
liika laiskuus?
sovinistisuus?
asettuminen lapsen asemaan/heittäytyminen (nainen ei ole sun äiti)?
typerät mielipiteet?
päämäärättömyys?
liika takertuvuus?
liika itsekkyys?
epähygienisyys?
olet liian rutinoitunut?
esität ja teeskentelet?
et ole oma itsesi?

Mistäs ton voi tietää mitenkään jostainhan se kiukuttelu johtuu. Kamalaa olis saada lapsia ja joutua vankilaan sellaisen miehen kanssa joka alkais tympimään. Viimeistään siinä vaiheessa huomais että tässä sitä nyt ollaan, loppuelämä...

Anteeksi suorasukaisuuteni. Tämä naisen mielipide. Realistinen sellainen.Sori.

ei voi tietää kirjoitti:

Miksi käytät edes sanaa "pihtaus". Sun vaimon/naisen pillu ei ole sun oma se on sen oma, ymmärrätkö. Sussa on jtn. mik arsyttää, et olekaan sellainen unelmapakkaus mitä alussa esitit olevasi? Jku sun tavoissa ärsyttää, mitä se on ei voi tietää. Voiko olla joku alla mainituista:
liika laiskuus?
sovinistisuus?
asettuminen lapsen asemaan/heittäytyminen (nainen ei ole sun äiti)?
typerät mielipiteet?
päämäärättömyys?
liika takertuvuus?
liika itsekkyys?
epähygienisyys?
olet liian rutinoitunut?
esität ja teeskentelet?
et ole oma itsesi?

Mistäs ton voi tietää mitenkään jostainhan se kiukuttelu johtuu. Kamalaa olis saada lapsia ja joutua vankilaan sellaisen miehen kanssa joka alkais tympimään. Viimeistään siinä vaiheessa huomais että tässä sitä nyt ollaan, loppuelämä...

Anteeksi suorasukaisuuteni. Tämä naisen mielipide. Realistinen sellainen.Sori.

Lue lisää

Miksi täällä isien palstalla käy näin paljon naisia kommentoimassa näitä juttuja. Pitääkö se täälläki käydä "kyttäämässä" miesten juttuja. Ei näille naisten kommenteille voi kun nauraa. Melkein kaikissa kommenteissa haukutaan miestä ja laitetaan kaikki naisen oikut meidän syyksi. Vieläpä sekin että mies ei olekkaan sellainen alffauros kuin antoi odottaa ja tämän takia nainen voi aukoa päätään miten huvittaa. Luuletteko te naiset että te olette sellaisia naarastiikereitä kuin luulette. Varsinkin jos lapsen saannin jälkeen alkaa teidän mäkätys ja vittuilu. Kyllä te olette yleensä synnytyksen jälkeen sen näköisiä että pimeässä saisitte vain kulkea. Osalle tulee ja jää valtavasti kiloja, perse leventyny hirveästi, naama sen johdosta kuin barbaralla, se pihtaamanne pillunne löystynyt, ette jaksa panostaa itseenne yhtään vaan kuljette homsuisena pitkin kyliä. Huom. Siis osa ei kaikki. Yleensä jotka täälläkin valittavat miehestä ovat yllä kuvaamani kaltaisia. Heitä vain vituttaa kaikki mahdollinen. Ovat kateellisia miehille jotka eivät ole ulkoisesti muuttuneet yhtään, ovat myös kateellisia niille hyvännäköisille naisille. Yleensäkkin yritetään muokata miehestä sellaisen kuin haluaa, siinä onnistumatta joten jäljelle jää yritys sen todellisen alffauroksen itsetunnon romuttamiseksi verbaalisesti, joka myöskin epäonnistui paitsi jos se mies on hissukka. Menkäähän täällä valittavat naiset ensin peilin eteen ja jos tunnistatte itsenne tekstistäni niin hopihopi äkkiä lenkille tai salille ja alkakaa huolehtia itsestänne enemmän

Ei liian kiltti kirjoittaisi edes vaimostaan noin ("homsuiselta harakalta, mutta pihtaa silti tavaraansa kuin kulta-aarretta.") oli vaimo millainen tapaus tahansa. Joten älä pelkää, et ole sellainen.

Jumalauta mikä nainen. Ei ihme jos stressaa. Minkä takia se halusi lapsen ja perhe-elämän jos hän ei niistä halua juuri vastuuta ottaa? Näytä toi kirjoitus hänelle, ehkä silmät aukee

...Jäi vielä sanomatta sekin, että kun annat naiselle siimaa, siis annat periksi, toteutat hänen toiveensa, lopetat tupakanpolton, omat harrastuksesi, ym, skeidaa, niin sille ei loppua tule. Vaatimukset vain lisääntyvät, niin kauan kuin älyät viheltää pelin poikki.

Kannattaa lopettaa juokseminen ajoissa naisten vaatimuksien perässä.

Niin minä tein ja nyt on hyvä.