satoa jo saanut,
on satoa, tarpeikseen tuottanut
satoa uutta, vanhasta kylvänyt
moneen vakoon keruuksi itänyt
iäksikö sukuloimaan lähtenyt
on satoa, tarpeikseen tuottanut
satoa uutta, vanhasta kylvänyt
moneen vakoon keruuksi itänyt
iäksikö sukuloimaan lähtenyt
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienotunnelmainen runo. Ilmeisesti olet löytänyt jonkin viisasten kiven tai oivalluksen, miten runolla voi ilmaista sen mihin proosa ei pysty.. minulle runo puhuu yltäkylläisyydestä ja katoavuudesta.. maa pysyy iäti, ihminen on katoavainen. Runon tunnelma on minulle sateinen ja utuinen- kuin iankaikkisuuden kuva. Sanat säilyvät iäti, niiden merkitys vain muuttuu aikojen saatossa.. näin tämä runo minulle henk.koht. tuo sanomansa...
sillä mielikuvilla ja tunnelmalla tuntuu olevan tässä lähes yhtä suuri painoarvo kuin sillä mitä tässä itse asiassa sanotaan. Itse sana tuntuu olevan suurempi kuin sisältö.. alussa toistuu sana "sato" (itse asiassa toistuvana tuo mieleen hyvinkin sateen kohinan) sanapari "itänyt - iäksikö" on kauniisti kaikuva jne.
Tykkäsin tämän runon tunnelmasta,
siinä on jotain perinteistä.
käsittelin tällä runolla juurikin ikuisuus - aihetta.. viljelijät käyttävät menneen vuoden satoa uuden kylvämiseen.. samoin säilyy veri, perintönä. geenit.. perinteitä opetetaan jälkikasvulle jne.
jollakin tasolla tämä elämä tuntuu välillä kovinkin raadolliselta.. synnytään, eletään, tunnetaan.. kuollaan. mikä tarkoitus. tunteako? tämä elämä. eläminen. ikuisuus - on kovin laaja käsite sekin. Rakkauskin on ikuista. se asuu melkeinpä missä vain, mihin katseen kohdistaa.. tai mitä aistii..