Ystäväni ovat viime kuukausien aika löytäneet rinnallee kummpanin, jonka kanssa he viettävät paljon aikaa. Olen onnellinen ystävieni puolesta ja toivon,että heidän parisuhteensa kestävät. Tämä on kuitenkin laittanut miettimään omaa tilannettani. Olen tällä hetkellä 17-vuotias ja kahden kuukauden päästä olen täysi-ikäinen, kuitenkaan en ole elämäni aikan seurustellut kertaakaan.Ihastunut olen monesti,mutta minulla ei ole ollut rohkeutta näytää tunteitani. Yleensä ihastuksen kohde ei myöskään ole antanut merkkejä ihastumisestaan. Mielestäni on outoa,etten ole tässä asiassa rohkea, kun muuten heittäydyn tilanteisiin hyvin.Kuitenkin kaipaisin ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa elämää. Minulla on paljon hyviä ystäviä ja rakastava perhe, joten en varinaisesti ole yksinäinen, mutta kuitenkin tunnen,että jotain elämästäni puuttuu.Olen myös hyvin sosiaalinen, enkä vietä kaikkea aikaa kotonani. Välillä mietin, että enkö kelpaa kenellekkään vai enkö vain ole löytänyt sitä oikeaa? Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia?
Yksinäinen
rakkauden kaipuinen
272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kumpaa sukupuolta mahdat olla?
Sinussa ei ole mitään vikaa, tämä on ensimmäinen asia, joka sinun tulee ymmärtää. Itse ajattelen niin, että jokainen ihminen on täydellinen, ja jos jostain, niin tästä asiasta olen varma. :) Voi olla ettet ole löytänyt sitä oikeaa, mutta toisaalta, ehkä olet löytänytkin sen. Sanoit, ettet ole uskaltanut näyttää tunteitasi, joten mistä sitä tietää, vaikka joku niistä ihastuksen kohteista olisi ollut se oikea. On ihan normaalia, että kaikki uusi jännittää, mutta se kuuluu asiaan. Jotta voisit olla valmis seurustelemaan, sinun pitää voida uskaltaa näyttää tunteesi. Sinuna heittäytyisin tähänkin asiaan rohkeasti mukaan sen enempää ajattelematta: jos olet ihastunut, näytä tunteesi ja kerro niistä, silloin sinulle selviää kelpaatko sinä juuri sille henkilölle, mutta muista että varmasti jollekin kelpaat.
Varmasti moni on samassa tilanteessa, ja on myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole seurustelleet vielä 18-vuotiaanakaan, kuten allekirjoittanut (itse jo hetken luulin, että olin löytänyt "sen oikean", mutta olemme ilmeisesti liian erilaisia). Siitä ei kannata ottaa suuria paineita, nauti elämästäsi ja kavereistasi. Vaikutat fiksulta kaverilta, mitä nyt voin tuosta lyhyestä teksistäsi tulkita.