mitä kirjoja olen lukenut, mutta nyt kävi toisin.
Muistin, että minulla oli ollut lainassa kyseinen kirja muutama viikko sitten, mutta osaa lainaamistani kirjoista en kuitenkaan lue, koska ne eivät tunnu tarpeeksi vetäviltä.
Muistin senkin, että olin lukenut yhden toisen muistiongelmia käsittelevän kirjan, mutta tätä en siis uskoakseni ollut lukenut.
Eilen, kun kirjan luin, niin totesin, että olenkin kirjan jo lukenut muutama viikko sitten. Muistin paremmin kirjan lopun kuin alun.
Kirja oli Mihin kadotin itseni? : dokumenttiromaani työuupumuksesta / Eva F. Dahlgren.
Laitan myöhemmin tiedot siitä toisesta kirjasta.
Muistin, että minulla oli ollut lainassa kyseinen kirja muutama viikko sitten, mutta osaa lainaamistani kirjoista en kuitenkaan lue, koska ne eivät tunnu tarpeeksi vetäviltä.
Muistin senkin, että olin lukenut yhden toisen muistiongelmia käsittelevän kirjan, mutta tätä en siis uskoakseni ollut lukenut.
Eilen, kun kirjan luin, niin totesin, että olenkin kirjan jo lukenut muutama viikko sitten. Muistin paremmin kirjan lopun kuin alun.
Kirja oli Mihin kadotin itseni? : dokumenttiromaani työuupumuksesta / Eva F. Dahlgren.
Laitan myöhemmin tiedot siitä toisesta kirjasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elikkä se toinen kirja oli Ahava, Selja, Eksyneen muistikirja.
Vanhuus ei tule yksin, tulee kaksinkin.
Jos alkaa epäillä alkavan Alzheimerin oireita niin kannattaa käydä muistihoitajlla. Alussa lähimuisti alkaa pätkiä.Varhain aloitettu lääkitys estää taudin etenemistä.
Minulla on aina ollut huono lähimuisti.
Ei onneksi, vaan suruksi, tuo muisti ongelma, jota olen jo havainnut itselläni.
Näinhän se alkaa vanheneminen näköjään ja nuo muisti ongelmat, joten voin lukea aina uudestaan nuo samat dekkarit, jotka on säästetty kesälukemiseksi.
Tosin mieheni kertoi "poikavuosinaan", kun asuin kumppani halusi uusia luettavia, niin hän antoi aina entisiä. Vasta lopussa tämä kaveri keksi, että on hän jo tämän lukenut.
Ne oli niitä vuosia, kun kaksi (mies) kaveria voi asua yhdessä, että heitä ei puppeliksi nimitelty, sillä se oli köyhyyttä vain.
Noista kirjoista, joita luen paljon ja jotain luulen jäävän mieleenikin, on se hyvä pointsi, että alun voi lukea ainakin uudestaa, jos ei jaksa pysyä mukana juonenkäänteissä.
Inhoan TV;n filmejä (ulkomaisia), joissa on saman kuuloiset nimet ja näyttelijät ovat samanoloisia ulkonäöltään. Viellä kun takautumia tulee, niin.....suljen telkkarin.
Sinä tiesit, että luen nopeasti. Minä luen yleensä kirjan päivässä. Joskus kirjaan menee kolmekin päivää. Että saattoi tuossa välissä mennä 50 kirjaakin.
Kauanko menee 50 kirjan lukemiseen? Taidat todellakin ahmia niitä ja siis hypit sivuja yli, silloin, kun menee liiaksi jonkun maiseman kuvaukseen tai huoneiden sisustuksen kuvailuihin?
Vanhoissa kirjoissa on jotenkin enempi luettavaa, kun taas nämä nyky kirjailijat tekevät pienen aiheen ympärille juuri näitä "ilmojen ja ympäristön" kuvauksa.
Itse haen nykyisin luettavani tyttäreni luota, koska he , siis hän ja hänen miehensä, ovat ahkeria kirjaston kuluttajia.
Jokin mielenkiintoinen tuttavuus oli "Himo shoppaaja", jota en itse olisi kuunakullanvalkeana mennyt lainaamaan, mutta telkkaristakin tuli joku pätkä siitä. Jotenkin se vain koukutti.
Tietenkin oli tuo Kalle Päätalon kirja, jonka lainasin heiltä ja se oli niiiin keskeltä Kallen historiikkiä ja sai minut myös koukkuun, joten pakko olikin lukea sitten kaikki hänen tuotantonsa.
Niin, kirja päivässä? Otappa joku murteella kirjoitettu kirja, kuten Päätalo, jota ei mukamas ymmärrä murteen takia...,niin sinähän hypit oudot sanat huommiseen,..kun taas minä tankkaan ja yritän muistella, että mitähän se tuokin meinaa!!!? Vähän niinkuin Herkko, Kallen isä, joka pähkäili Riitunsa toimia!
Joskus kyllä syyllistyn siihen, että luen jonkun dekkarin lopun ja tiedän "tuloksen", mutta sitten onkin mukavaa lukea, kuinka niitä juonenkäänteitä punotaan!
Onhan meitä moneksi, lukijoita kuten kirjoittajiakin, ainakin jos lueskelee tämän palstan antia.
Lukemisen nopeus vaihtelee kirja sisällön ja erityisesti tyyli vaikuttaa miten nopeasti voi lukea. On ns helposti luettavia kirjoja ja sitten niitä, joiden lukeminen takkuaa pahoin ja yleensä lukeminen jää kesken, ainakin minulta, enkä pakota itseäni lukemaan jos ei suju.
Ja sama kirjailija saattaa kirjoittaa aivan erityyppisen kirjan, siitä esimerkkinä Sofi Oksanen. Puhdistus oli helppoa mukaansa tempaavaa luettavaa ja Kun kyyhkyset katosivat oli toista luokkaa.
Meikäläinen on ollut himolukija ikänsä ja lukenut valtavat määrät kirjoja. Eikä niiden sisältöä voi muistaakaan täysin, joten voi lukea uudelleen kun on kulunut tarpeeksi aikaa. Jotain muistuu lukiessa mieleen, mutta ei haittaa.
Siihen voi mennä 2-3 kk. Oikeastaan alan jo huolestumaan, että pitääkö niitä lukea putkeen koko ajan. Joskus, kun odotan jotain kirjaa enkä viitsi maksaa varausmaksua, niin käyn kirjaston sivuilla välillä ihmettelemässä, että tarvitseeko sitä yhtä kirjaa pitää kuukausitolkulla lainassa.
Kyllä Päätalossa menisi useampi päivä, mutta niitä en ole lukenut.