Mitenköhän työttömyystoimisto suhtautuu sellaisen ihmisen työttömyyskorvaukseen, joka on tehnyt jo monta vuotta täyspäiväisesti työtä ja opiskellut siinä ohella. Opintotukikuukausia on muutama käyttämättä edelleen (tulorajat ylittyvät, en voi nostaa eikä ole tarvetta). Hyvään tulotasoon tottuneena opintotuella kittuuttaminen ei tulisi enää kysymykseen missään tapauksessa, kun asuntokin on tarkoitus ostaa. Eikä niitä tukikuukausia olisikaan riittävästi minkään tutkinnon loppuun saamiseen. Kursseja tulee suoritettua "muutamia" vuosittain, tällä tahdilla valmistuminen ehkä joskus 2018 aikaisintaan.
Olen huomannut että opiskelu on mukava harrastus ja ylläpitää ammattitaitoa. En kuitenkaan haluaisi uhrata mahdollisia työttömyyskorvauksiani työttömyyden sattuessa tämän harrastuksen vuoksi. Pitäisikö siis lopettaa tämä hyvä harrastus ihan vain sen takia, että minua kohdeltaisiin työttömyyden sattuessa eri tavalla kuin "tavallista" työntekijää?
Arkijärjellä voisi kuvitella, että työttömyystoimistossa katsottaisiin että tulotaso on vakiintunut palkansaajan tasolle ja minut katsottaisiin ns. "päätoimiseksi palkansaajaksi" ja "sivutoimiseksi opiskelijaksi" ja olisin oikeutettu niihin työttömyysetuuksiin kuin muutkin, jos joudun työttömäki.
Ikävä kyllä kyseisessä virastossa ei järjenkäytöllä ja päätöksillä ole mitään loogista yhteyttä. Opiskelu on lähtökohtaisesti päätoimista, ilmeisesti siinäkin tapauksessa, että tuo vaadittu 45 opintopisteen raja ei vuosittain täyty. Riittää, että on yliopistossa kirjoilla. Tutkintoja minulla on jo useampia, että olen kyllä siinä mielessä täysin työpätevä ihminen. Opiskelu on minulle vain pieni extra jota hoidan työni ohella.
Se mitä pitäisi saada, olisi jonkinlainen ennakkopäätös kohtalostani työttömyyden uhatessa. Jos menetän mahdolliset työttömyyskorvaukseni työttömyyden sattuessa, on se liian kallis panos opiskelusta vaikka se mukavaa ajanvietettä onkin.
Olen huomannut että opiskelu on mukava harrastus ja ylläpitää ammattitaitoa. En kuitenkaan haluaisi uhrata mahdollisia työttömyyskorvauksiani työttömyyden sattuessa tämän harrastuksen vuoksi. Pitäisikö siis lopettaa tämä hyvä harrastus ihan vain sen takia, että minua kohdeltaisiin työttömyyden sattuessa eri tavalla kuin "tavallista" työntekijää?
Arkijärjellä voisi kuvitella, että työttömyystoimistossa katsottaisiin että tulotaso on vakiintunut palkansaajan tasolle ja minut katsottaisiin ns. "päätoimiseksi palkansaajaksi" ja "sivutoimiseksi opiskelijaksi" ja olisin oikeutettu niihin työttömyysetuuksiin kuin muutkin, jos joudun työttömäki.
Ikävä kyllä kyseisessä virastossa ei järjenkäytöllä ja päätöksillä ole mitään loogista yhteyttä. Opiskelu on lähtökohtaisesti päätoimista, ilmeisesti siinäkin tapauksessa, että tuo vaadittu 45 opintopisteen raja ei vuosittain täyty. Riittää, että on yliopistossa kirjoilla. Tutkintoja minulla on jo useampia, että olen kyllä siinä mielessä täysin työpätevä ihminen. Opiskelu on minulle vain pieni extra jota hoidan työni ohella.
Se mitä pitäisi saada, olisi jonkinlainen ennakkopäätös kohtalostani työttömyyden uhatessa. Jos menetän mahdolliset työttömyyskorvaukseni työttömyyden sattuessa, on se liian kallis panos opiskelusta vaikka se mukavaa ajanvietettä onkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni oli samantapainen tilanne jokunen vuosi sitten. Johonkin työttömyysturvalautakuntaan tms. piti laittaa hakemus, johon suositeltiin laitettavaksi mukaan todisteita siitä, että työn ohella suorittamani opintoni olivat edenneet "hyvin". Kun näin oli, minun opintojani, joista toiset olivat yliopiston jatko-opintoja, pidettiin työkkärin näkökulmasta sivutoimisina.
Mikäli oikein muistan, en voinut hakea tuota päätöstä, ennen kuin olin työtön, joten taisin laittaa hakemuksen sisään heti ensimmäisenä työttömyyspäivänä. Myönteinen päätös tuli viikon kahden sisällä.