kyselijä

Mä olen viettänyt ne viis-ja kuuskymmpiset hyvin kaukana kaikelta kadoksissa.

En voi sietää että jotain vanhuutta pitäisi juhlia,en muutenkaan tykkää mistään massatapahtumista,puhumattakaan että pitäisi olla joku juhlakalu.

Vanhempieni 80 v päivät suuren suku-ja ystävien tapaaminenkin oli kiusallista teeskentelyä puheineen ja lässytyksineen.Jouduin pääorganisaattoriks ja menihän se kun oikein yritti.

Ota pitopalvelu hoitamaan tarjoilu,musiikkia ja laittaudu nätiksi,hymyile ja ota vastaan kehut kuinka olet säilynyt nuorekkaana ja plaa plaa plaa...

Minulla kans lähestyy uhkaavasti 50v. Aion häipyä Pärnuun ja nauttia kaikkea kivaa vain itselleni, ja olen myös ilmoittanut ettei juhlia tule.
Uskon ja toivon että minun toivettani kunnioitetaan ja noudatetaan ettei tulla kippojen ja kappojen kanssa.
En tod ala järjestämään ja ressaamaan millään juhla hömpötyksellä, mitä siitä nauttii....

40 - olin matkoilla
50 - olin matkoilla (lahjasuositus tilille)
60 - olin matkoilla (lahjasuositus tilille)

Matkoilla aion olla jatkossakin vaikka olisin kotona.

En halua juhlia vanhenemistani, ei se nyt niin ihana asia ole, mutta jokainen tavallaan.

En juhlinut viiskymppisiäni vaan läksin reissuun. Miksi olisin mitään juhlia järjestänyt, kun ei minua muidenkaan sukulaisten juhliin kutsuta. Seuraava merkkipäiväni on parin vuoden päästä ja olen jo ilmoittanut että juhlia ei tule

Kaksitaan kahvitellen on täydet kympit vietetty. Meillä ei ole lähisukulaisia kummallakaan, joten aateluus ei velvoita.

Vanhempani pitivät isoja juhlia sukulaislle ja tuttaville, kun täyttivät 50 ja 60. Tuoleja oli joka huoneessa ja ihmisillä oli parhaat päällä. Tarjolla oli kakkua, pikkuleipää, voileipiä, sahtia... Myöhemmin vanhempani lähtivät syntymäpäiviensä ajaksi ulkomaille. Isän viimeiset synttärit juhlittiin, kun hän täytti 85.

Itse en pitänyt merkityksellisenä viettää 50-vuotisjuhlia. Saunoimme hyvän ystävättäreni kanssa pienen purtavan ja kuohuviinin kera. Mieheni katseli TV:tä. Ehkä sitten 90 vuotiaana pidän suuret juhlat. Tanssia ja virvokkeita.

Oli tarkoitus järjestää pileet, aika massiivisetkin, ei niinkään ikääntymisen takia, vaan sen takia, että olisi ollut kiva järjestää rockfestari.

Tai järjestelyt oli aloitettukin. Sitten tapahtui jotain epämiellyttävää ja peruin kaiken ja aloin juopottelemaan erittäin vittuuntuneena. Yhtään sukulaista ei oltu muuten kutsuttu pileisiin. Kahelit sukulaiset nyt pilaa tilaisuuden kuin tilaisuuden.

Tuskin täytän kuuttakymmentä, mutta se on ainakin varmaa, mitään pileitä ei ikinä tule olemaan.

=DW=

Viisikymppisenä myöhästyin lähdössä ja pari työkaveria pääsi aamulla yllättämään. Kaffeet juotuamme läksin romukauppaan etsimään sopivaa messinkimurikkaa sorvattavaksi, vaan eipä löytynyt.

Kuusikymppisenä kävin marketin kahvilassa. Join ison kupillisen ja santsasinkin, ja wiinerin söin.

Seitsenkymppisenä aion olla hukassa jos niin kauan elän.

Kun isäukko täytti 90, vein tuliaisiksi hurskaitten lestaattivieraitten (teeskennellyksi) kauhuksi konjamiinimehupullon.

Kun siskolikka täytti 60, vein konjamiinimehupullon. Siitä pullon suusta ryyppäsi, ei edes kiittänyt.

Toisellse siskolikalle vein samoin. Kuulin jälkeenpäin, että oli antanut jollekin muulle koko pullon.

Mitä opimme näistä?
Ei helmiä sioille. Ne pullot ei olleet sieltä halvimmasta päästä...
En aio muistaa seuraavia merkkipäiviään.

Mulla oli bileet, kun täytin 50. Sata ihmistä. Pidin kotonani mutta mulla on piha. Tein ruoat itse. Pyysin ihmisiä itse tarjoilemaan itselleen. Kivat juhlat ne olivat, mutta ruokaa tuli laitettua ihan liikaa. Ystävät järjestivät esityksiä. Pyysin sitä. Ajattelin, kun mulla ei ole oikein ollut juhlia, ei ole kastettu, ei menty ripille, ei käyty avioliitossa, pidetään nyt yhdet. Pyysin naapuritkin, etteivät valittaisi melusta. Tein niistä ihan omani näköiset. Kivat bileet ne oli, vaikka juhlakaluna oleminen estää järkevän seurustelemisen kenenkään kanssa. Koko yö valvottiin.

50-vuotispäivänäni oli töissä.

Päivä sattui maanantaiksi joten muutamat ystäväni jotka tiesivät asenteeni, kävivät viikonloppuna.

Varsinaisena kemupäivänä olin työpaikassani 125km:n päässä ja vaimo hoiti delegaatiot, viirien vastaanotot, kuunteli puheet ja selitteli poissaoloni.

Koska kenelläkään meistä ei ole tippaakaan ansiota omaan syntymäänsä niin ei siinä ole mitään juhlimista.
Turhaa hössötystä!

Ensiksi oli suunnitelmissa lähteä matkoille mutta, suunnitelmiin tuli muutos. Poikani oli armeijassa, en halunnut lähteä mihinkään koska miehen kuolemasta oli reilut vuosi aikaa, enkä halunnut jättää häntä kotimaahan yksin. Lisäksi siskoni sanoi että haluaa tulla joka tapauksessa onnittelemaan minua. Perheellemme oli tapahtunut kaikenlaista ikävää, joten tuntui että eikö voisi suku kokoontua jonkin iloisen tapahtuman vuoksi.

Koska en halunnut maksaa juhlista tuhansia euroa, päätin pitää kotona synttärit. Tein salaatit, lihapullat, leikkeleet, savutin lohet, kakut, kävin viinit ym. valmistelut.
Järjestelyt sujuivat vanhalla rutiinilla, olihan noita juhlia tehty jo aikaisemmin (kahden lapsen rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja mieheni viisikymppiset). Aloitin juhlien järjestelyt hyvissä ajoin (paria viikkoa aikaisemmin, paitsi puvun osalta jonka olin hankkinut jo kolme kuukautta ennen). Pöydät katoin edellisenä päivänä, ruuat ja kakut oli suunniteltu siten ettei niitä tarvinnut tehdä syntymäpäivänä.

Vaikka syntymäpäivä ei sattunut lomani aikaan, en tuntenut tressiä tai ahdistusta niiden suhteen , vaikka kaiken tein itse. Vieraita n. 40, ruuat ns. seisovasta pöydästä, kahvit pumpputermareissa, ei tarjoilijoita, lapset auttoivat. En tykkää olla keskipiste mutta, en myöskään kyökkipiika. Näillä järjestelyillä minun ei tarvinnut olla kumpaakaan, sain olla emäntä ja kumminkin seurustella vieraitten kanssa. Kaikki viihtyivät minä itse ja vieraat myös koska, minä olin tasan tarkkaan oma itseni.

Vaikka minulla oli alun perin tarkoitus lähteä matkoille, olen tosi tyytyväinen että syntymäpäivät vietin sukulaisieni ja ystävieni kera. Edesmenneen mieheni syntymäpäiviä ei ollut myöskään oli aikomus viettää mutta, hänen sairastumisen vuoksi emme päässeet matkaan vaan vietimme syntymäpäivät kotona. Niin minun kuin hänenkin synttäreiden jälkeen (omista pari kuukautta, mieheni puoli vuotta) lähdimme Thaimaahan lomalle perheen kesken, niin kuin oli suunnitelma tehdä syntymäpäivänä.

Tilaa vaikka voileipäkakut ja täytekakut valmiina ja sitten keität kahvit niin on ihan riittävä tarjoilu. Toisaalta jos keittiöhommat sujuu niin tee itse :) Omat 50 v. päivät oli ikimuistoiset ihan vain siksi että sain kokoon sukuani ja ihmisiä joita en ollut aikoihin tavannut. Tein suuren osan itse ja varasin vähän isomman tilan juhliini, koska kotiin ei olisi mahtunut. Vuokrat ja muut kulut pystyin hoitamaan palkallani ja ilo oli suuri kun moni tuli kutsuttuna juhliini. Muistoja on nyt roppa kaupaal :) Ohjelmaa ei ollut, vain tarjoamiset ja seurustelu muiden kanssa ja se oli ihan riittävää. Nauti synttäreistäsi!

Olin viime viikolla käymässä Tallinnassa hammaslääkärissä kun täytin 60 veeeee.....en koskaan ole pitänyt juhlia.

Menomatkalla (lähtö 9.15) sattui laivalla olemaan mies kuka tanssi todella hyvin ja siinä se menomatka hurahti parketilla hänen kanssaan......kiitin häntä synttäritantsuista.

Mottoni on et` minulla on juhlat aina kun on hyvä olla.....ja juhlia on riittänyt.....

En ole juhlinut syntymäpäiviä edes lapsena, köyhiä oltiin eikä sellaiseen ollut varaa. On sitten tapa jäänyt päälle olla juhlimatta.

Mutta jos haluat juhlia eikä ole rahasta kiinni, osta palvelut niiltä jotka sellaisia myyvät, ei tarvitse itse stressata.