Tunkeileva-tipu

Trilogian päätös:

Loppukesästä, kun laituri oli uponnu ja talo heikossa hapessa, pallikrillistä puhumattakaan, rantaan liihotteli tai oikeestaan rantautu kanootilla ihan ilman lupia semmonen plonti-tipu. Asusteena ala- että ylävartalon peittona SS-kokoa vastoova puolikas nenäliina, olihan hellepäivä.

Joku helekutin ulukomaalainen se oli, kerto asuvansa Stadissa. Oli melaa vailla, nääs viimesin oli hajonnu, sen verran kovakourasesti oli käsitelly.

Eli perkale tuli minun rantaan ja ruinas minulta melaa!

No eihän se käy laatuun! Mulla on nimittäin ihan oma kotigestapo, anoppi ja muija.Sen takia tietyt tunteet on ollu pikkasen jäissä kymmenisen vuotta.

Mie huusin sille, että

-Tämä peli ei vetele !

ja syöksyin kylän kovakuntosimman viriilin 96-vuotiaan konitohtorin luo. Sain pikakoulutuksen keskipitkään esileikkin ja tosipitkään varsinaiseen leikkiin ja sit ryntäsin takasin omalle rannalle mela kädessä ja ................................

rantahiekalle luki että:

-Sori, Treffataan sit ens kesänä kun sulla .....

Mikä lie oli viestin pointti, sillä lokin prkele oli sotkenu loput kirjotuksesta.