Noniin elikkäs nyt on niinkin jännä juttukyseessä, että mulla on nyt tyttöystävä. Tutustuttiin kaverin kautta ja ollaan oltu yhdessä jo jonkun aikaa, en aluks pitäny siitä yhtään vaikka se olikin ihastunu muhun, mutta ku me vähän tutustuttiin niin mä aloin tykkäämään siitä ihan helvetisti.
MUTTA mä en tunne mitään kun me ollaan yhdessä. Kun me vaikka halataan, niin mä en tunne mitään. Kun me pidetään käsistä kiinni, niin mä en tunne mitään.
Ja se on jotenkin outoa mun mielestä, koska ainoa asia mitä mä ikinä halusin, oli joku kiva tyttö, jonka kanssa halailla ja olla yhdessä. Ja nyt kun mä olen sellasen löytäny, niin en ole vieläkään tyytyväinen!
Mutta sitten itse asiaan... Onko teillä muilla tällaista ongelmaa, vai olenko ainoa?
MUTTA mä en tunne mitään kun me ollaan yhdessä. Kun me vaikka halataan, niin mä en tunne mitään. Kun me pidetään käsistä kiinni, niin mä en tunne mitään.
Ja se on jotenkin outoa mun mielestä, koska ainoa asia mitä mä ikinä halusin, oli joku kiva tyttö, jonka kanssa halailla ja olla yhdessä. Ja nyt kun mä olen sellasen löytäny, niin en ole vieläkään tyytyväinen!
Mutta sitten itse asiaan... Onko teillä muilla tällaista ongelmaa, vai olenko ainoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Valitettavasti itellä on vasta nuo halaushalit mitä omistan. (Ehkä vähä huono sanavalinta... Tuoha tarkottaas et jos joskus saisin tyttöystävän niin viimein omistaisin sellasenki. Sen voi ymärtää loukkaavasti)
Ehkäpä et pidä hänestä enempää kuin ystävänä? Hieman kiinnostaa miten aloitte seurustella (luultavasti hänen aloitteestaan) Ymmärsitkö omat tunteesi väärin hyväksyessäsi hänen tunteensa? Tai sitten se ei todellakaan ole niin erikoista.
Nojaa, uskois et sentää jotai tuntis ku halais, vaikka kaverinki kanssa....
mitä järkeä olla ihmisen kanssa josta ei välitä?
mitä järkeä on erota ja erota ja erota aina uudelleen? Mitä väliä millään enää on silloin? Ei rakkautta edes ole enää...
Mietipä sitä
Olen tutkinut asiaa nyt koko päivän, ja olen melko varma että minulla saattaa olla epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Minua on nimittäin kiusattu koulussa monta vuotta (ehkä noin 8 vuotta) eikä kukaan oikein ole ikinä välittänyt minusta paitsi tyttöystäväni.
Ja nyt asian ytimeen, pitäisikö minun kertoa hänelle vai olla kertomatta?
Ei minua siis erityisemmin haittaa että en pidä hellyydenosoituksia mitenkään erityisenä, mutta välitän hänestä oikein paljon ja haluan että meillä olisi hyvä olla.