Tulostan sähköpostiviestisi
otan printistä valokopion
enkä vieläkään ymmärrä.
Otan sanasi
jaan tavut pienempiin osiin
mysteeriksi edelleen jää.
Käytän sitten uusinta teknologiaa
tai vanhakantaista semantiikkaa
en saa sinusta selvää.
Mietin sinua aina kysymysmerkkien kera, kaunis neito.
otan printistä valokopion
enkä vieläkään ymmärrä.
Otan sanasi
jaan tavut pienempiin osiin
mysteeriksi edelleen jää.
Käytän sitten uusinta teknologiaa
tai vanhakantaista semantiikkaa
en saa sinusta selvää.
Mietin sinua aina kysymysmerkkien kera, kaunis neito.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nyt ollaan suhdekiemuroiden perimmäisen kysymyksen äärellä - kuinka ymmärtää toista. Tuon kun joku ratkaisisisisi, niin rikas hän olisi :) Tosin silloin ei saisi lukea näin mukavan runon.
Toivotan teille onnea ja yhteisymmärrystä. Ja tuota sun sähköpostiystävää voisin ihan hellästi potkaista... pehmeästi pörrösukalla, kuten muuan mukava palstatyllerö joskus sanoi :))
Kiitos:) Niin, nainen on miehensilmään ja -ajatteluun usein kummallinen olevainen. Ei nyt ehkä kuitenkaan koko runoa voi vetää yhtäläisyysmerkiksi omaan elämään siinä mielessä.. lähinnä tunteen tavoittelua sanojen kautta ollut tämä runo.
;))ihana tämä runosi. En kuulu minäkään niihin jotka KOVIN usein uskaltavat;))) edes käyttää näitä hitsin vempaimia viestintään...Äkkiseltään VOI vähän vaan vahingossa kirjoittaa sellaista m i t ä ei tarkoita. Ja painaa sitä lähetä...nappulaa..tai sitten jos, on suutuspäissään laittanut luonnoksen että, hemmetti...häivy...idiootti elämästäni ja mä en enää ala......eikä sitten kyllä OIKEESTI edes tarkoita...niin...jälkeenpäinhän en ainakaan minä selittele...koska itseäni hiukan hävettää...että, hei Baby..en mä oikeesti;))) Vanhan ajan puhelimet sopivat ainakin minulle paremmin...ja sellainen viestintä muoto. Näet sen ihmisen oikeesti....siinä tilanteessa on vähän kehnoa väittää muuta koska kasvoni ja silmäni paljastavat heti todellisen tunnetilani... eikä VOI pyristellä;)) tilaanteesta heti pakoonkaan....että, Tsau;)))
Sinun tulee kohdata siis tämä kaunis neito oikeesti. Asiat selviät vain siten välillänne;)) puhumalla. Livenä.
Tsau:Friidu (ja ikää oli?))
Kiitos:) Itse kaipaisin välillä lennätin- tai puhelinkeskuksia, jotka hoitaisivat tietyt teknologiset velvoitteet puolestani.. ainakin sellaista kunnollista veivattavaa puhelinta nyt vähintään. Mutta en tunnusta tulostavani sähköposteja.
sama täällä. En ole koskaan oppinnut täysin pitämään näistä nykyaikaisista uusista tekniikan välineistä. Ennen saatiin "kiinni" ihan hyvin. Riitti se yksi lankapuhelin joka oli kotona;)) En pidä tästä että, kokoajan sinun täytyy ikäänkuin olla tavoitettavissa. Ystäväni eivät vieläkään ymmärrä edes sitä (toiset heistä) että, kun esim. ajan autolla. Puhelin on kyllä mukana. En vastaa siihen...turvallisuussyistä..Tuossa nyt sähläilin oman sp:ni kanssa...jälleen kun näitä vahvistuspyyntöjä sateli...ja sitten tämä kun täytyy pitää yhteyttä...ja kopioida tai vastailla eteenpäin...nykyisin joudun vielä soittamaan perään. Nykyaika ei enää sovellu minulle. Mieluiten lähettelisin käsinkirjoitettuja kirjeitä...musteella kirjoitettuna...ja kauniita postikortteja;)))
Viekää minut museoon...en kuulu tähän aikakauteen...en halua.))
Tsau:Friidu
Ei siitä niin kauaa ole kun itse vielä kirjoittelin perinteisiä kirjeitä, henkilölle joka kieltäytyi mukautumasta nykyaikaan. Se oli hauskaa ja erikoista, ja kuulemma vastaanottajasta enemmän henkilökohtaista ja sykähdyttävää saada käsin kirjoitettu kirje. Tänä aikana jolloin kaikki on elektronista painotuotetta. Puhelimesta samoilla linjoilla.. ay-mielessäkin huomannut, että kännykkä tai kotitietokone on pidentänyt monen työpäivää kuin huomaamatta.. niillä jatketaan työpäivää ja tehdään työtä kotisohvalta käsin.
Tämä kehitys mikä on työmaailmassa nyt on todella huono suunta. Vapaa-ajan sekoittuminen työaikaan eninemässä määrin...ennen vanhaan todella tiesit kun laitoit työpaikan oven kiinni...niin työasiat jäivät sinne työpaikalle...mutta nykyisin...se harvalla onnistuu. Olin eilen illalla ystävyysseuramme kevätkokouksessa. Ai että, nautin tästä. Puolalais-venäläis-suomalaiset ystäväni kun järjestävät sitten tapahtuman. Kutsuvierasta kunnioitetaan koska hänen saaminen ylipäätään paikalle on harvinasta...sitten hänen esitelmänsä päätteeksi nautitaan hyvä itse tehty ateria ja kahvi..viineineen...Kaikessa rauhassa. Ruoka on tehty rakkaudella ja ajatuksella... Ja myös nostetaan vieraan kunniaksi malja...ja tietysti koska kunniavieras on puolalainen itse;))) hän myös huomioi naiset kuten minutkin lausumalla kohteliaisuuksia siitä että, on pitänyt esitelmän joka ei naisia nyt kiinnosta aiheensa puolesta;)) eikä ole suinkaan huomanut paikalla olevaa naisseuraa seurustellut viehättävien naisten kanssa...;))) Hemmet...elän tällä kohteliaisuudella vuoden;))) vain käsisuudelma jäi puuttumaan...Eli tästä pidän minäkin ihmiset huomioivat ja kohtaavat kaikessa rauhassa toisensa lausuvat myöskin kohteliaisuuksia;))...eivätkä hätiköi ja epäkohteliaasti vilkuile kelloaan... myöskään tässä tutustumisessa toisiinsa....aikaa sitä on jos, niin halutaan.....Kaikki tämä hetkisyys ja tarpeetonkin nopeus...silloinkun voitaisiin ottaa hitaamminkin.. joka on mielestäni tässä nykyajassa on jotenkin mennyt potenttiin kymmenen...Tämä aika ei todella sitä mitä ymmärrän...Hoidettiinhan ennenkin asiat aina...ja vielä hyvin...ehkä jopa paremmin kun ihmisillä oli työelämässä ja myöskin vapaa-aikanaan myöskin sitä aikaa rauhassa tutustua toiseen ihmiseen? ymmärrettiin sitten myöskin paremmin ehkä toisen tapa ajatella...asiat hoituivat jotenkin selkeämmin...
Ei hitsi...Viekää minut museoon...
Tsau:Friidu
Nämä ovat työnantajan markkinat tätä nykyä, semminkin kun löytyy niitä jotka eivät kuulu liittoon.. no, riittää agiteeraus, uskomme että kääntyy vielä päinvastoiseen. Luojalle kiitos ystävyysseuroista, ja vanhojen tapojen ja perinteisten arvojen elpymisestä edes tässä muodossa.
aivan...historia toistaa itseään...kuin vuorovesi sykleittäin...menevät vaan nämä aikakaudet talouselämässä.....Meitäkin tässä ystävyysseurassa on pieni aktiivijoukko sekä puolalaisia että, suomalaisia...yhteinen intohimo...kuitenkin on se mikä yhdistää...ja se on outo;)) rakkaus tätä kummallista ja kiehtovaa maata ja sen historiaa ja kulttuuria kohtaan;))...jokin vetää vain minuakin...mitä enemmän saan tietää sen vähemmän ymmärrän tietäväni...nyt uusi tuttavuuteeni on lähes 80v...suomalainen mies..joka taas antoi tietoja keneen voin täällä Suomessa ottaa yhteyttä...ja hän taas työskentelee Turun Yliopistossa professorina....täytyy siis "hullu", koska aion soittaa tälle professorille joka ei tunne minua... että, hän antaisi taas minulle tietoja niistä kirjoista ja kirjailijoista jotka koskevat yt suomeksi käännettyä erittäin harvinaista vielä jäljellä olevaa juutalaiskirjallisuutta....En usko että, kovin järkevät edes ajattelisivat toimivansa näin;))) Mutta, tämä 80v suomalainen mies joka on ollut tässä seurassa yli 50v...ymmärsi kyllä....olen hänestä vain hurahtunut;)))..NUORI tyttö;))). Joka tarvitsee vähän ohjausta...löytääkseen etsimänsä... Tosin en ihan tarkkaan vielä mitä etsin?)) se on sivuseikka....Intohimo. Elämässä täytyy olla joku intohimo. ja Kohde.
kuulun museoon;))
Tsau:Friidu
Samaa.. ilman intohimoa ei ole elämää. Olkoon se melkein mitä tahansa: kirjallisuus, postimerkkeily, purjehdus.. ilman intohimoista suhtautumista johonkin jää paljosta paitsi.
Puhelinvaihteessa on vaihteeksi ruuhkaa
kaikki miehet haluavat sinulle soitella
puhella jonninjoutavuuksia
en pääse läpi
Puhelinvaihteessa on ruuhkaa
asiani tärkeä ei voi odottaa
otan siis sulkakynän
kirjoitan kirjeen myrskylyhdyn valossa
kiinnitän kyyhkyn jalkaan:
vie kiireinen viesti perille armaani luo!
http://www.youtube.com/watch?v=vac7kTcyqI4
Viime aikoina olen useinkin miettinyt tätä maailman jatkuvaa eteenpäin menoa ja vauhdilla muuttumista...ja yhä enemmän ja enemmän kaipaan hyviä vanhoja aikoja.
Kirje..kuinka ihanaa olisikaan saada sellainen tai itsekin kirjoittaa ja lähettää. Miksi ihmeessä kaiken pitäisi aina tapahtua ylinopeasti sähköisesti.
Sulkakynä...jeee
Niin, onko eteenpäin meno tai muuttuminen aina hyväksi.. sitä sopii miettiä. Kun voisi säilyttää edes ne hyvät asiat menneestä, mutta nekin tuntuvat jäävän joskus jalkoihin. Sanopa muuta, laadukkaalle paperille kirjailtu viesti, sulkakynällä jopa.. antaa jo itsessään viestin vastaanottajalle: olet arvokas, huomion arvoinen. Helppoudella ei saavuteta kaikkea.
YES!- juuri näin se menee...Koska, nämä ihanat aarteet ovat myöhemmin kultaakin kalliimpia...säilyttämisen arvoisia. Tavaroita ja muuta materiaalia voit aina ostaa ....mutta tällaiset viestit...ovat niitä sydämen aarteita...
Tsau:Friidu