Staffeista...

Meillä on kolme-vuotias staffineito, josta maksoimme 4000 mk.Koira on käynyt koirapuistossa kolmekuisesta asti, eikä ongelmia ole ikinä ollut. Pari kertaa on joutunut puolustamaan itseään kun muut ovat käyneet päälle...Rotu on hiljainen, ei rähise ohikulkeville koirillekaan ja rakastaa tasapuolisesti kaikkia, etenkin ihmislapsia!Parempaa koiraa saa hakea. Pentuna ei kylläkään ollut mikään helppo tapaus, haastetta riitti...Terrieri luonne kyllä näkyi!Muutama viikko ( vk 10-12 ikäisenä) meni paikkaa laumassa hakien, kunnes tajusi olevansa alinna.Sen jälkeen ei ongelmia ole ollut. Suosittelen lapsiperheeseen, meillä kaksi alle kouluikäistä.On myös mahtava lenkkeilykaveri, muttei kuitenkaan vaadi mahdottoman pitkiä lenkkejä joka päivä. Mahtava haasteellinen sisupussi!!Muut rodut eivät enää tunnu miltään staffit löydettyäni!

Staffeissa on todella suuria persoonallisuuseroja, kuten ihmisissäkin. Oma staffini oli todella helppo koira alusta alkaen, ei tuhonnut mitään eikä juurikaan koetellut rajojaan perheen sisällä. Sitten on toki päinvastaisia tapauksia, mutta yleensä hyvissä käsissä staffeista tulee mitä ihanampia lemmikkejä ja todellakin ihmisen parhaita ystäviä. Nykyhinnoista en osaa sanoa, mutta arvelisin pyörivän jossain 700-1000 €:n paikkeilla.

Mitä sitten tulee muiden koirien kanssa toimeentulemiseen, niin sekin riippuu koirasta ja sen omistajasta. Toiset koirat omaavat hieman enemmän sitä kuuluisaa "staffin tempperamenttia" ja vaativat tällöin tiukan ja johdonmukaisen kasvatukset. Toiset ovat luonteeltaan "löllömpiä" kuten oma staffini, eikä se juuri muista koirista välittänytkään (paitsi tytöistä!). Yleensä se vain käveli, nuuhki paikkoja ja merkkaili puskia...välillä kuitenkin katsoen, että tulenko vielä perässä.

Staffi pärjää hyvin jämäkän, sinnikkään sekä rakkautta pursuavan ihmisen kanssa. Sillä se tarvitsee kaikkea em. kolmea asiaa runsaasti (varsinkin rakkautta ja seuraa). Se ei mielestäni käy ihmiselle, joka taputtaa sitä 5 sekuntia päähän töistä tullessaan ja that's it. Tiedoksi: staffi antaa vähintään sen mitä saa, rakkaudessa moninkerroin.

Vähän "myöhässä" kirjotan tän, mutta varmaan joku vielä lukee.

Itelläni on ollut kaksi staffi urosta. Vuoden ikäero. Nuorempi jo autuaammilla temmellyskentillä. Vanhempi (13v) makaa tossa mun jaloissa niinkun lähes aina kun oon koneella.

Elivät yhdessä yli 11 vuotta eikä niillä keskenään ollut montaakaan kertaa "kinaa".

Pari kertaa tosin nuorina hurjina ottivat hyvinkin rajusti yhteen. Paloja purtiin kaverista irti.

Todella temperamenttista touhua. Muutamassa sekunnissa olivat taas kavereita ja nuolivat toistensa haavoja, kun vaan ensin saatiin eroteltua toisistaan. Eli staffi on tosi räiskähtelevä koira.

Taiston tauottua kun puntaroitiin syitä näihin matseihin, niin meissä omistajissa oli poikkeuksetta vika. Ei koirissa. Niistä aina sitten oppi vastaisuuden varalle.

Suurimman osan aikaa olivat toistensa parhaat kaverit. Söivät jopa joskus samalta kupilta yhtäaikaa ja nukkuivat kiinni toisissaan usein vaikka molemmat kovia uhoajia ja pallit tallella.

Kenenkään toisen uroskoiran kanssa eivät aikuisiässä tulleet toimeen pätkääkään. Sitä yritettiin kyllä monesti, mutta heikolla menestyksellä. Tähän asiaan ei auttanu mikään. Ei vaikka koitti kovaa kuria tai mitä tahansa.

Nämä kaiffarit luonteeltaan täysin erilaisia.
Vanhempi riski jurikka, nuorempi tosi vauhdikas ja nopea pallohullu.

Vanhempi ei tottele jos ei huvita. Aina on jonkunlaista vääntöö sen kanssa, mutta kyllä se sit myöntyy ilman sen kummempia. Nyt eläkeukkona se ei kyllä enää jaksa olla niin luupää kun nuorempana.

Nuorempi oli tosi tottelevainen ja älykäs. Koko ajan se kyllä vouhotti ja sinkoili 11 vuotisen elämänsä ajan.

Varmaan jotkut staffit tulee toimeen muitten koirien kanssa. Oon nähny semmosiakin. Tulihan nämäkin keskenään juttuun.

Staffi vaatii kuria, mutta ei liikaa. Sen pitää saada olla oma ittensä. Sitä ei voi alistaa mihinkään muottiin mieleisekseen, niinkun ei mitään muutakaan elävää olentoo. Se kyllä sopeutuu, kun se vaan oppi tietämään oman paikkansa.

Lenkkikaverina se on mainio. Se ei välttämättä vaadi hirveesti liikuntaa, mutta sen voi viedä kyllä pitkällekin lenkille. Meillä esim käytiin monesti parin kolmen tunnin "korpivaelluksia" ja siellä ne perässä taaperti tulla tosi tyytyväisinä.

Oman kokemuksen perusteella staffi on paras rotu. Helppo kaveri kun sen oikein oivaltaa.