On naurettavaa ja lapsellista

Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea. Mylläkkä sai alkunsa siitä, kun tutkijat Tom Arnkill ja Esa Eriksson tekivät "välineen" jolla lasten nuorten ja perheiden parissa työskentelevät voisivat tunnistaa omaa huoltaan: kuinka suurta huolta lastentarhaopettaja tuntee, jos lapsi villintyy kerta toisensa jälkeen häiritsemään muita, tai jos koululainen ahmii maanataina muittenkin lasten ruoat.
------
Tästä vissiin alkoi lasten ja peheiden vainoaminen, jota on jatkunut vuodesta toiseen.

Lue Helsingin Sanomien uutinen 15.6.2009.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lasten luokittelu levisi kouluissa kuin kulovalkea/1135246891525
----------------------

Tähän voi vain lisätä, että on vastustettava kaikkea välinpitämättömyyttä lapsia kohtaan joka ainoan aikuisen henkilökohtaisessa elämässään, mutta myös yhteiskunnan on törkeää olla välinpitämätön lapsista.

On törkeää yhteiskunnan välinpitämättömyyttä siirtää osa palveluista vain huostaanotolla saataviksi, että kunnat selviäisivät pienemmillä kustannuksilla.

Yhtä suurtä välinpitämättömyyttä on jättää huostaanotto tekemättä silloin kun siihen on todellista todistettua tarvetta.

Samoin on välinpitämättömyyttä mitätöidä laittomien huostaanottojen määrää, kuten myös sitä, että tarpeellisia huostaanottoja jätettäisiin tekemättä muka vain poikkeustapauksissa.

Turun Sanomissa on mielenkiintoinen lausuma Kustavin kunnan sosiaalisihteeri Marika Lehtiseltä (TS 26.4.20013): Koska avun kysymisen kynnys on mataloitunut Kustavissa, leimautumisen pelko on vähentynyt. Myös pelko lastensuojelun asiakkuudesta huostaanottoautomaattina on väistynyt.
- Tarkoitus on katkaista niin sanotut AUTOMAATTISET sijoituksen, joihin kunnissa helposti joudutaan RESURSSIPULAN vuoksi.
Rohkea kunta, rohkea työntekijä. Tällaista kaikkiin kuntiin.
Ei lohduta yhtään niitä perheitä, jotka joutuvat tähän automaattiin. Ehkä vuosikymmenen kuluttua huomataan, miten paljon suurta inhimillistä hätää ja tragediaa lastensuojelun käytännöt aikanamme aiheuttivat. Perheiden tukemiseen ei riitä resursseja, sen sijaan huostaanotetuille sitä riittää. Eikö ole ihan nurinkurista, mutta valitettavasi totta. Sattumaa, kuka huostataan, kuka ei. Lain tulisi olla kaikille sama. Asiantuntijat sekä alan ammattilaiset myöntävät epäkohdat, mutta mitään ei tapahdu.

Kun yhden kunnan sosiaalisihteeri sanoo näin:

"- Tarkoitus on katkaista niin sanotut AUTOMAATTISET sijoitukset, joihin kunnissa helposti joudutaan RESURSSIPULAN vuoksi."

.... niin enemmän kuin naurettavaa on silloin sekin harhaoppi, jota täällä eräs henkilö kaiken muun paasaamansa potaskan keskellä on saarnannut väittäessään, että ls-ilmoitus ei yleensä ole sama kuin huostaanotto. Eihän sen pitäisikään olla! Mutta kun valitettavan usein sitä vaan kuitenkin on.

Lastensuojeluilmoituksilla juna lähtee liikkeelle, eikä se pysähdy ennen Rovaniemeä. Toisaalta tämäkin on nähty, ettei lastensuojeluilmoituksilla pelasteta lasta oikealta hädältä. On harhaa uskoa, että lastensuojelu toimii lasten edun mukaisesti ja että lakia noudatetaan. Voidaan kysyä, miksi hallinto-oikeudet ovat kumonneet muutamia huostaanottohakemuksia?

Puhutaan myös siitä, että sosiaalityöntekijät ovat ylikuormitettuja. Mutta miksi kuvitellaan, että lastensuojelu pystyisi hoitamaan sellaisia asioita, jotka eivät perinteisesti kuulu lastensuojeluun? Miksi terveydenhuolto ja koululaitos siirtää ongelmat sellaiselle viranomaiselle, joka alkaa hakea syitä pelkästään vanhemmilta?

Mutta vain sosiaalityöntekijöillä on syytesuoja eikä heitä saa vastuuseen tekemistään virhearvioinneistaan. Junaa ei vaan saada pysäytettyä, vaikka olisi miten paljon järkeviä syitä sitä pysäyttää.