Totuus tutkintapyynnöstä?

"Syyttäjä alkaa syyttää ilman, että sinulla on osaa tai arpaa, jos rikoksen luonne on sellainen, että yleinen etu niin vaatii. Tällöin et joudu maksumieheksi, vaikka häviäisit jutun, sillä juttuhan on syyttäjän, ei sinun. Jos taas haastat toisen oikeuteen vaikkapa kunniasi takia, niin maksat, jos häviät."

Syyttäjä voi syyttää myös ns. asianomistarikoksissa silloin kun asianomistaja vaatii rangaistusta, mutta jos ei syytä, niin antaa siitä päätöksen, jolloin asianomistaja voi viedä jutun tuomioistuimen ratkaistavaksi omalla kuluriskillä. Ja siinäkin tapauksessa että syyttäjä on ottanut asianomistarikosjutun hoidettavaksi asianomistajalla on mahdollisuus yhtyä syyttäjän syytteisiin tai vaatia lisää omalla riskillä. Syyttäjä voi ohittaa asianomistajarikoksissa asianomistajan määräysvallan ja vaatia rangaistusta, jos yleinen etu sitä vaatii.

***Asioiden käsittelyajoissa ei ole mitään tolkkua eikä kai määräaikaa.***

Vähän sinne päin. Kaikilla rikoksilla on oma vanhenemisaikansa, jolloin tutkinta on tehtävä, samoin syyteharkinta. Vasta epäillyn haastaminen katkaisee rikoksen syyteoikeuden vanhenemisen. Sen jälkeen alkaa juoksemaan toinen, -rangaistuksen tuomitsemisen vanhenemisaika, joka on minimissään kymmenen vuotta rikoksen tekohetkestä.
Lain mukaan sekä tutkinta, että syyteharkinta on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä.
Aiheellinen viivytys on tutkinnan osalta esim. silloin, jos epäilty pitää etsintäkuuluttaa.
Todistaja on lähetenyt esim. Venäjälle, toinen todistaja on Kanadassa jne... syitä riittää, joiden vuoksi tutkinta ei edisty, jolloin rikos ns. vanhenee.
Useimmin rikos vanhenee kuitenkin silloin, kun ei tiedetä tekijää.