loppuis jo ?!

Tosi hienoa että olet päättänyt jaksaa. Toivon sulle voimia. Voit pyytää apua vanhemmiltasi (parempi tapa kuin koulun aikuisille puhuminen, oon itsekin huomannut tämän). Mutta tärkein ohje on tämä, ja se koskee kaikkia kiusattuja:

Koeta jaksaa koulun yli. Kun koulu päättyy, mene jatko-opintoihin jollekin toiselle paikkakunnalle. Kauas kiusaajistasi. Silloin voit aloittaa kokonaan uuden elämän. Opiskele hyvin jotta pääset sinne minne haluat. Mutta älä missään nimessä anna periksi nyt! Kasiluokalta ei ole enää pitkä matka koulun loppuun! Nyt kannattaa vaan purra hammasta ja kestää, vaikka olisi kuinka pahaa. Älä tee mitään harkitsematonta, vaan jaksa. Luota vaan, sun elämäsi muuttuu vielä paremmaksi.


Paljon voimia ja kaikkea hyvää

Terveisin itsekin koulukiusattu

Ja miten sua muuten tarkalleen kiusataan? Jos kerrot, osaan ehkä antaa neuvoja jotka saattavat auttaa.

Oon sii tyttö ja mua kiusaa tytöt ja pojat. Se on sellasta sanallista, mut mun omatunto on tosi huono. Ja ala-asteella mä kerroin kaverin kiusaamisesta, ni de loppu. En todellakaan kerro vanhemmille et oon suunnitellut tappaa itseni.

Et ole ainoa, minua on kiusattu jo 10 vuotta, eli jo siis enne koulua. Olen juuri samassa tilanteessa ja siitä on myös muistot ranteissa. Minulla ei ole yhtään kaveria, mutta ei se enää haittaa, sietokykyni ylittyi. Tuntui että minua kiusattiin niin paljon, että en enää pysty tunnistamaan kiusaamista. Kaverini, jonka olen tuntenut jo ennen kuin osasin puhua, päätti yhtäkkiä suuttua, ja yhtäkkiä olin kuin haamu, kunnes he jättivät minut kokonaan yksin. Nyt he tuijottelevat ja kuiskailevat ja läimivät ovia nenän edestä yms. Mutta kun olet oikeasti niin masentunut (13/16), niin jotenkin sitä vain tippuu rajan yli, ainakin omalla kohdalla. Joka päivä kouluun meno ahdistaa ettei henkeä ole saanut, mutta kyllä se siitä. Annan voimia, niin paljon kun vain voin. Jaksat kyllä, jos päätät niin. Ota asenne elämään, tai jokin tavoite, niin kummasti alkaa kiusaaminen jäädä. Muista, etteivät pahat sanat vaikuta, ne ihmiset jotka niitä puhuu, eivät oikeastaan pitäisi olla tärkeitä, mitä sillä on loppuen lopuksi väliä, nimittäin n. 1 kuluttua he eivät vältämättä näe sinua enää ikinä. Omalla kohdallani olen tajunnut, että se että minut hylättiin, oli hyvä juttu. Näin millaisten kusipäisten, ilkeittn, sydämmettömien ja kauheitten ihmisten paras kaveri olin. Eipä he olleetkaan oikeita ystäviä. Kyllä se siitä. Jos päätät että kaikki on hyvin, kaikki on silloin hyvin. :)

Suosittelen vahvasti elämän jaksamisen jatkamista!

Oma tarinani tällä saralla on se että koulukiusaaminen alkoi heti ekalla luokalla ja syynä oli lievä puhevika, ylipaino ja "väärä" pukeutuminen.

Homma jatkui koko peruskoulun ajan ja loppui vasta amikseen siirtyessä (pahimmat kusipäät vaikka samaan amikseen tulivatkin, löysivät muita virikkeitä), mutta se aika jolloin niillä oli aikaa keskittyä meikäläisen rääkkäämiseen oli todella rankkaa aikaa sekä psyykkisesti että fyysisesti.

Asia aktivoitui uudelleen armeijassa jonka osalta lienee väärin käyttää termiä "koulukiusaus" mutta toimintamalli oli kuitenkin sama eli joku valikoituu aina silmätikuksi jonkin ominaisuuden, ulkoisessa olemuksessa olevan poikkeavuuden tai pahimmillaan pelkän sattuman takia silmätikuksi eli jouduin sielläkin silmätikuksi saman ikäluokan yms osalta.

Armeijasta päästyäni olin henkisesti täysin turtunut mutten lyöty ja vaihdettuani paikkakuntaa työpaikan löytymisen vuoksi löytyi samalla uusi polku jonka seurauksena aloin salilla treenaamisen ja muutenkin aika terveelliset elämäntavat.

Aika toi mukanaan mukavan akan ja jälkikasvua joista nuorimmatkin lähentelevät aikuisuutta.

Sitä en ole kuitenkaan koskaan unohtanut mitä mulle tapahtui ja sen takia odottelenkin että pääsen vielä jonain päivänä näiden paskojen kanssa kasvokkain "keskustelemaan". Suurin haave on päästä katkomaan parilta pahimmalta paskalta sormet taittamalla ne 180 astetta kämmenselkään päin (luin että tämä toimenpide saa "uhrin" paskomaan ja kusemaan samanaikaisesti housuun!!) jne, olen siitä ilosta valmis jopa istumaan muutaman kuukauden sillä sen verran pitkiä ne kouluvuodet olivat aikoinaan!!!!

PS Älkää vaivautuko sönkkäämään mitään anteeksiannosta tai muusta paskasta sillä omalla kohdallani viha on täydessä hehkussa vaikka aikaa on kulunut jo yli 30 vuotta.

Aloittaja: kiusaajat ovat säälittäviä luusereita. Se on fakta. Sellaisten mielipiteistä ei kannata välittää. Miksi sinulla on huono omatunto?

Tosin on kyllä tosi vaikeaa olla välittämättä. Tämän ikäisenä on yleensä tärkeää olla hyvässä asemassa samanikäisten keskuudessa, joten totta kai on hirveää kun kiusataan. Itseäni kiusattiin ala-asteella, eikä ne muistot unohdu kai koskaan. Nyt olen yläasteella.

Mutta kiusaajat on luusereita. Niistä ei ole mihinkään muuhun kuin rääkkämään ''heikompiaan'', tai luokan ''pohjasakkaa'', jotka ovat yleensä niitä kaikkein fiksuimpia ja mukavimpia ihmisiä koulussa. Sitten aikuisina nämä luokan suosituimmat sekä kiusaajat huomaavatkin että heistä itsestään on tullut luusereita, alkoholisteja ja narkkareita. Siis pohjansakkaa. Tervemenoa.

Tuollaisella keskiarvolla pääsee opiskelemaan melkein minne tahansa. Harkitse siis tarkasti ja mene sinne minne oikeasti haluat. Niin saat sellaisen tulevaisuuden kuin haluat.