Eli nyt tulee kauheasti turhaa valitusta... Varautukaa xd
Alotetaan vaikka sillä, että mulla ei kauheesti oo kavereita. Yksi kaveri, jonka oon tuntenu kohta 5 vuotta, on aika läheinen. Huono juttu tässä on se, että tää kaveri haukkuu läskiksi, rumaksi jne ja suostuu olemaan mun kanssa lähinnä vaan sen takia, että voi vetää lärvit. Tää kaveri myöskin on vähän masentunut, ja tavallaan luulee, että hänellä on oikeus loukata ihmisiä sen takia, että itse on masentunut. Sama kaveri myös kiusaa siitä, että mulla OLI syömishäiriö ja semi paha sellanen.
Koulussa on kavereita, mutta yksi kavereista vaan hyppii selkään ja koskettelee "sillä tavalla". Mua on ahdisteltu lapsena niin saatana en todellakaan nauti siitä!!! Oon yrittäny sanoa, mutta lopettaa päiväksi ja alottaa sit uuestaan. Muuten tosi kiva. Toinen kaveri koulussa haukkuu ja pitää mua lapsellisena.
Tavallaan hyväksyn sen, että ihmiset kiusaa & haukkuu mua. Tuntuu välillä siltä, että ansaitsen sen. Toisaalta ymmärrän sen rumaksi haukkumisen, koska en miltään ihmeelliseltä näytä. En käytä meikkiä tai näytä miltään perusteinitytöltä, vaan enemmän pikkulapselta.
Vanhempienkaan kanssa ei mene hyvin. Tai no ihan okei, paitsi huudetaan välillä, tutkitaan huone, ja sitä, jos itken, pidetään jostain syystä huonona asiana.
Oon vitun maassa, vedän kynsilakanpoistoainetta, pillereitä ja kaikkee tällasta, että tulisi parempi olo. Oon yrittäny myös alkaa laihuttamaan ja tajusin just, etten oo syöny kunnolla muutamaan viikkoon.
Mulla on yksi ihastus, joka seurustelee, pitää mua outona, eikä aina edes suostu puhumaan mulle. Lähinnä kait tämän "outouteni" ja ulkonäön takia. Monet tytöt haluavat ehdottomasti seurustella ja näin, itse en oikeastaan... En edes usko, että tää jätkä pitää mua kaverina ja en edes anna itseni ajatella positiivisesti, että hän voisi edes joskus välittää musta edes ystävänä.
En jaksa enää keskittyä kouluun. Pidän itseäni vain typeränä, epäinhimillisenä, vähemmän älykkäänä ja huonompana kuin muut. En jaksa harrastaa mitään, tuntuu, etten osaa tehdä mitään oikein ja musta ei tule mitään.
Mulle valitetaan usein siitä, että otan kaiken liian raskaasti ja mulla ei ole mitään ongelmaa... Joo ei tässä mitään, vedän lääkkeitä, kemikaaleja yms ja itken silmät ulos päästä aina, kun saa hetkenkin omaa aikaa. Kiitos kovasti kavereilleni siitä, mitä he ovat sanoneet. Kiitos omille vanhemmille, joiden mielestä tunteiden näyttäminen on tyhmää. Kiitos medialle siitä, että saat minut ahdistuneeksi ja epävarmaksi itsestäni. Miksi vitussa maailman pitää olla tällanen ärsyttävä paikka?
Alotetaan vaikka sillä, että mulla ei kauheesti oo kavereita. Yksi kaveri, jonka oon tuntenu kohta 5 vuotta, on aika läheinen. Huono juttu tässä on se, että tää kaveri haukkuu läskiksi, rumaksi jne ja suostuu olemaan mun kanssa lähinnä vaan sen takia, että voi vetää lärvit. Tää kaveri myöskin on vähän masentunut, ja tavallaan luulee, että hänellä on oikeus loukata ihmisiä sen takia, että itse on masentunut. Sama kaveri myös kiusaa siitä, että mulla OLI syömishäiriö ja semi paha sellanen.
Koulussa on kavereita, mutta yksi kavereista vaan hyppii selkään ja koskettelee "sillä tavalla". Mua on ahdisteltu lapsena niin saatana en todellakaan nauti siitä!!! Oon yrittäny sanoa, mutta lopettaa päiväksi ja alottaa sit uuestaan. Muuten tosi kiva. Toinen kaveri koulussa haukkuu ja pitää mua lapsellisena.
Tavallaan hyväksyn sen, että ihmiset kiusaa & haukkuu mua. Tuntuu välillä siltä, että ansaitsen sen. Toisaalta ymmärrän sen rumaksi haukkumisen, koska en miltään ihmeelliseltä näytä. En käytä meikkiä tai näytä miltään perusteinitytöltä, vaan enemmän pikkulapselta.
Vanhempienkaan kanssa ei mene hyvin. Tai no ihan okei, paitsi huudetaan välillä, tutkitaan huone, ja sitä, jos itken, pidetään jostain syystä huonona asiana.
Oon vitun maassa, vedän kynsilakanpoistoainetta, pillereitä ja kaikkee tällasta, että tulisi parempi olo. Oon yrittäny myös alkaa laihuttamaan ja tajusin just, etten oo syöny kunnolla muutamaan viikkoon.
Mulla on yksi ihastus, joka seurustelee, pitää mua outona, eikä aina edes suostu puhumaan mulle. Lähinnä kait tämän "outouteni" ja ulkonäön takia. Monet tytöt haluavat ehdottomasti seurustella ja näin, itse en oikeastaan... En edes usko, että tää jätkä pitää mua kaverina ja en edes anna itseni ajatella positiivisesti, että hän voisi edes joskus välittää musta edes ystävänä.
En jaksa enää keskittyä kouluun. Pidän itseäni vain typeränä, epäinhimillisenä, vähemmän älykkäänä ja huonompana kuin muut. En jaksa harrastaa mitään, tuntuu, etten osaa tehdä mitään oikein ja musta ei tule mitään.
Mulle valitetaan usein siitä, että otan kaiken liian raskaasti ja mulla ei ole mitään ongelmaa... Joo ei tässä mitään, vedän lääkkeitä, kemikaaleja yms ja itken silmät ulos päästä aina, kun saa hetkenkin omaa aikaa. Kiitos kovasti kavereilleni siitä, mitä he ovat sanoneet. Kiitos omille vanhemmille, joiden mielestä tunteiden näyttäminen on tyhmää. Kiitos medialle siitä, että saat minut ahdistuneeksi ja epävarmaksi itsestäni. Miksi vitussa maailman pitää olla tällanen ärsyttävä paikka?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi maailma on ärsyttävä? Miksi maailma on julma? Miksi elämäni on kurjaa?
Maailma on julma ja kylmä, ja ollut sitä iät ja ajat, kurjuuden aiheet vain muuttuneet.
Yhden henkilön näkökulmasta voi olla vaikea sanoa onko väite siitä että otat asiat liian raskaasti, totta. Toisaalta jos kaverisi koskettelee sinua epämiellyttävästi, eikä välitä omista tunteistasi, on syytä olla surullinen. Itse asiassa mietin että miksi nimität heitä kavereiksesi. Kaverit eivät yleensä hauku, ellei ole sellasta liekkimielistä mistä ei kannata vetää herneitä nenään. Eihän se että vedät kemikaaleja ja lääkkeitä tarkoita että et ottaisi asioita liian raskaasti, se voi kyllä todistaa päinvastoin.
Maailma maalataan usein ruusuiseksi, no se ei todellakaan ole sitä. Hyväksy asia, jätä lääkkeet ja kynsilakat, jos et muuta keksi niin hae apua vaikka koulupsykologilta tai jotain.
Ja älä ny helvetissä kutsu kaverikses jotakuta joka on kanssas vaan et sais vetää lärvit,,, Ei helvetti...
Vaikka viestini saattoi vaikuttaa negatiiviselta sinua kohtaan, toivon sinulle valoisampaa tulevaisuutta.
Jos nää kiusaavat ihmiset ovat oikeasti sun kavereita, olet tosiaan esimerkki sellaisesta inhottavasta ihmistyypistä. Sellaisesta nimittäin mikä vetää herneen nenään leikinteosta, ei ymmärrä yhtään kritiikkiä ja on kaikin puolin muutenkin erittäin hankala ihminen kanssaeläjille. Jos tosiaan olet tällainen, ole tyytyväinen, että sinulla ylipäätään ystäviä on.
Kaikki siis täysin kunnioituksella. Tarkoitan vain, että vastoinkäymisiä tulee aina tapahtumaan, eikä kaikki voi aina mennä hyvin, joten ehkä ainoa ratkaisu, josta apua saattaisi olla on asenteen pohtiminen
Ei ne oo kavereita, ketkä haukkuu ja on vaan sen takia jonkun kanssa kaveri että sais vetää perseet!