Kylänlikat kyynelehtivät
myös hovineidot murheen murtamat
kuningatar lähettää kirjekyyhkyn matkaan
anoo harkitsemaan vielä
oman ja valtakunnan rauhan tähden
kesäheinät huokailevat hiljaa
Kaupungin toisella laidalla
topaasikaunotar huolestuu huhuista
lähtee ylimmän yön selkään
pyytää mukaansa tähtisateet
vastatuulet ja vihaiset puhurit
kulkee asfalttia avojaloin
saapuu oikean talon luo
kolkuttaa epätoivoisena oveen
rukoilee muuttamaan mieltä
mutta mikään ei auta
minä olen valintani tehnyt
myös hovineidot murheen murtamat
kuningatar lähettää kirjekyyhkyn matkaan
anoo harkitsemaan vielä
oman ja valtakunnan rauhan tähden
kesäheinät huokailevat hiljaa
Kaupungin toisella laidalla
topaasikaunotar huolestuu huhuista
lähtee ylimmän yön selkään
pyytää mukaansa tähtisateet
vastatuulet ja vihaiset puhurit
kulkee asfalttia avojaloin
saapuu oikean talon luo
kolkuttaa epätoivoisena oveen
rukoilee muuttamaan mieltä
mutta mikään ei auta
minä olen valintani tehnyt
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämäkin oli upea runo.
Aivan äärettömän kaunista ja sadunomaista ja jollain tavoin myös ajatonta kerrontaa. Hienosti tuo tunnelma tässä runossa myös on saatu esiin...Ikäänkuin tuo kosmisuus tuossa olisi ilmassa olisi käsinkosketelvaa ja iholla tunnusteltavissa ja aistittavissa.....tästä draamasta pidin......Päätös on tehty.. pulinat pois... Kerrassaan Hienoa.
Tsau:Friidu
Kiitos, jos kelpasi. Itsekin tästä pidin, mutta eipä se koskaan takaa kansansuosiota. Vaikeaa tiedettä tämä runous.
Kiitos. Mistähän taas tähän tupsahti noita hovineitoja ja muita? Vaikeita asioita pohdin näköjään aina menneestä maailmasta käsin. Mutta niin lienevät tehneet jo muinaiset foinikialaiset...
Ehkä elämä on lopulta vain suuri illuusio kuitenkin...Kuka tietää?..ja ilman historiaa taas emme olisi edes ihmisiä...ainakaan tällaisia mitä nyt olemme...olisimme jotain muuta..tylsää olla realisti;)) toisinaan....
Tsau:Friidu
No ,uskon tietäväni että elämä ei ole illuusiota vaan ihastuttavan totta joka hetki. Kaikkio n todella tapahtunut tarkoituksella jotta pääsisimme tähän päivään.
mitä tämä runo merkitsi sinulle, jos saa kysyä..? hieman taitaa valvottaa täysikuu. . . siinäpä hyvä aihe ; )
Ajattelin tuossa mennäiltana sitä, että eipä sitä rakkaudessa järkeile omaa valintaansa. Kun on löytänyt sen oikean, niin ei haikaile muuta.. vaikka itse kuningatar tai muu hallitsija käskisi tuntemaan toisin, niin ei sitä pysty. Rakkaus menee niin paljon järjen ja kaiken maallisen yli. Tuntuu kuin siinä olisi yliluonnollinen side, joka on kaiken saanut solmuun.
Kirjoitin tästä aiheesta alunperin mielessä tämän runon, mutta vähän toisenlaisen näkökulman otin.. ja en tulkintaa halunut sitoa liikaa tähän ideaan, mielestäni jättää parikin mahdollisuutta toiseen mielipiteeseen.
En minäkään usko mihinkään tällaiseen ns. järkiperäiseen ajatteluun jos, ajatellaan rakkautta miehen ja naisen välillä...se vaan syttyy..Kemiat kohtaavat...jälkeenpäin sitten voidaan kyseenalaistaa oliko: Mitään järkeä, kun suhde on kariutunut...mutta, ei siinä vaiheessa kun se on syttyy..Eikä siinä ulkopuolisten arviot tai sanomiset...mitään auta;)) Rakkaus on tietyllä tapaa kyllä ihan sokea... Tosin on minullakin ystävätär joka kysyy aina ensimmäiseksi;))) miehen ammattia ja varallisuutta ja koulutusta jne...mutta, en usko että, löytää näin sen elämänsä rakkauden....Hänestä tällainen on ihan normaalia ja järkevää jo tässä iässä;))) minusta taas kamalan brutaalia...ei kyllä tulisi mieleeni...(jos, tilanne sellainen että, olisin vapaa ja etsimällä etsin kumppania)....ja sitäpaitsi minä en edes osaa etsiä...törmätä kylläkin;))) tai kompastua pikemminkin...
Tsau:Friidu