Suuntaan katseeni yötaivaalle, miettien, kaivaten. Missä on hän joka kerran jakoi kanssani elämän ilot ja surut? Meidät on aika erottanut, julmasti pilkaten, repinyt kahtia sen jonka piti kestää iäisyyden. Kyyneleet jähmettyvät poskille, niinkuin syksyn viimeiset jääräpäiset lehdet, jotka eivät suostu irrottamaan otettaan kotioksasta. Hän oli kotini, turvainen satamani, ainoa oikea rakkauteni. Ajatusteni sekainen virta johtaa yhä uudelleen menneisiin aikoihin, törmäillen holtittomasti pieniin muistokareihin matkansa varrella.
Yht'äkkiä kaikki selkenee, kosken pauhu kuuluu enää kaukaisena kaikuna, vaimeten lopulta kokonaan. Etsin katseellani taivaan öistä vartijaa, kuuta. Siinä se loistaa kelmeää valoaan, varmana ja järkähtämättömänä. Esitän sille pyynnön hiljaa mielessäni "Loistatko valoasi kirkkaimmin hänelle, ja ohjaatko kulkuaan nyt ja ikuisesti. Kerrotko hänelle että en koskaan unohda meidän pientä maailmaamme"
Yht'äkkiä kaikki selkenee, kosken pauhu kuuluu enää kaukaisena kaikuna, vaimeten lopulta kokonaan. Etsin katseellani taivaan öistä vartijaa, kuuta. Siinä se loistaa kelmeää valoaan, varmana ja järkähtämättömänä. Esitän sille pyynnön hiljaa mielessäni "Loistatko valoasi kirkkaimmin hänelle, ja ohjaatko kulkuaan nyt ja ikuisesti. Kerrotko hänelle että en koskaan unohda meidän pientä maailmaamme"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eräälle toiselle
joka vielä eilen huusi nimeäni
toivoin samaa
Tänään tiedän
että hän on löytänyt onnen
... ja minäkin;
ääneen lausuttuja sanoja
takeen rakkaudesta
joka ei tule häviämään
sekä katseen joka näkee Minut