Oltiin Maken ja Maken koiran kanssa metsästämässä.
Tarkoitus oli saada majava koristamaan ruokapöytää
ja muutama orava Maken koiralle.
Olimme vaanineet eläimiä noin tunnin ajan, kun
pusikosta kuului kovaa rytinää.
Saatanan iso hirvi hyökkäsi, kuola kidasta roiskuen, Maken kimppuun.
Make säntäsi puun taakse piiloon ja minä latasin StG nelikakkosen.
Hirvi yritti purra puuta pois tieltään, päästäkseen Makeen käsiksi.
Ammuin hirveen kolme lyhyttä sarjaa mutta peto oli liian suuri kaadettavaksi rynnäkkökiväärillä.
Ammuin turhautuneena lippaan tyhjäksi hirven
perseeseen.
Hirven viha vain kiihtyi.
Maken koira yritti purra petoa jalkaan mutta
joutuikin tallotuksi.
Lopuksi hirvi upotti terävät sarvensa koiraparkaan ja jatkoi Maken ahdistelua, verta roiskuva koiranraato sarvissaan roikkuen.
Keksin ratkaisun.
Latasin StG:n uudestaan ja ammuin hirveltä jalat irtipoikki yksi kerrallaan.
Nyt paskapää hirvi röhnötti mahallaan, ilman jalkoja maassa ja murisi.
Panokset olivat päässeet loppumaan jalkojen irrotuksen yhteydessä, joten poistin koiran hirven sarvista ja potkin hirven rumaa naamaa kumisaappaillani.
Make tökki Hirveä puukolla silmiin ja minä jatkoin naamataulun möyhentämistä, apunani saappaiden lisäksi reilun kokoinen koivun ranka.
Hirveen sattui ja sitä vitutti mutta halusimme saalista ja tuntui oikealta kostaa Maken koiran kuolema.
Hirvi ei luopunut ainoastaan vähällä.
Make istui hirven selässä ja tökki sitä puukolla selkään.
Minä potkin ja hakkkasin kuonoa väsymättä.
Puuha oli raskasta ja tylsää, joten ajankuluksi änkesin paksun, oksaisen männyn hirven peräreikään.
Makea nauratti.
Make keksi kusta hirven suuhun.
Nauroimme kippurassa.
Huomasimme hirven kuolleen.
Tuumasimme, että Maken kusi sen lopulta tappoi, kun mikään muu ei tehonnut.
Päätimme leikata hirvestä pari filettä kotiin vietäväksi ja poistuimme metsästä.
Illalla Make leuhki kavereilleen, kuinka kusemalla tappoi suuren hirven.
En viitsinyt kertoa totuutta, ja olihan hirvi ihan oikeasti saattanut kuolla Maken kuseen.
Tarkoitus oli saada majava koristamaan ruokapöytää
ja muutama orava Maken koiralle.
Olimme vaanineet eläimiä noin tunnin ajan, kun
pusikosta kuului kovaa rytinää.
Saatanan iso hirvi hyökkäsi, kuola kidasta roiskuen, Maken kimppuun.
Make säntäsi puun taakse piiloon ja minä latasin StG nelikakkosen.
Hirvi yritti purra puuta pois tieltään, päästäkseen Makeen käsiksi.
Ammuin hirveen kolme lyhyttä sarjaa mutta peto oli liian suuri kaadettavaksi rynnäkkökiväärillä.
Ammuin turhautuneena lippaan tyhjäksi hirven
perseeseen.
Hirven viha vain kiihtyi.
Maken koira yritti purra petoa jalkaan mutta
joutuikin tallotuksi.
Lopuksi hirvi upotti terävät sarvensa koiraparkaan ja jatkoi Maken ahdistelua, verta roiskuva koiranraato sarvissaan roikkuen.
Keksin ratkaisun.
Latasin StG:n uudestaan ja ammuin hirveltä jalat irtipoikki yksi kerrallaan.
Nyt paskapää hirvi röhnötti mahallaan, ilman jalkoja maassa ja murisi.
Panokset olivat päässeet loppumaan jalkojen irrotuksen yhteydessä, joten poistin koiran hirven sarvista ja potkin hirven rumaa naamaa kumisaappaillani.
Make tökki Hirveä puukolla silmiin ja minä jatkoin naamataulun möyhentämistä, apunani saappaiden lisäksi reilun kokoinen koivun ranka.
Hirveen sattui ja sitä vitutti mutta halusimme saalista ja tuntui oikealta kostaa Maken koiran kuolema.
Hirvi ei luopunut ainoastaan vähällä.
Make istui hirven selässä ja tökki sitä puukolla selkään.
Minä potkin ja hakkkasin kuonoa väsymättä.
Puuha oli raskasta ja tylsää, joten ajankuluksi änkesin paksun, oksaisen männyn hirven peräreikään.
Makea nauratti.
Make keksi kusta hirven suuhun.
Nauroimme kippurassa.
Huomasimme hirven kuolleen.
Tuumasimme, että Maken kusi sen lopulta tappoi, kun mikään muu ei tehonnut.
Päätimme leikata hirvestä pari filettä kotiin vietäväksi ja poistuimme metsästä.
Illalla Make leuhki kavereilleen, kuinka kusemalla tappoi suuren hirven.
En viitsinyt kertoa totuutta, ja olihan hirvi ihan oikeasti saattanut kuolla Maken kuseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no aika reissu teillä ollut
Entäs ne aamuiset napit, pöydällä vieläkin ottamatta?
huono tarina.