Muutin alkuviikosta koiranpentuni kanssa asumaan kahdestaan kaupunkiin. Sitä ennen asuin koiran kanssa miesystävän ja tämän lasten kanssa maalla.
Ongelmaksi on muodostunut pennun järjetön eroahdistus. Ulvominen alkaa kun menen vessaan tai tupakalle, asunnosta on turha yrittääkään poistua, jollei halua kirjallista varoitusta melusta. Koira ei voi olla toisessa huoneessa, tai muutenkaan näköetäisyyden ulkopuolella minusta. Jos haluan saada koiran nukkumaan, minun pitää maata paikallani sängyssä. Tuon ikäisen pitäisi nukkua päiväunia, mutta en minä ehdi koko päivää siisnä sängyssä makaamaan, joten koira ei nuku. No vinkuminen, kun minulla ei ole katsekontaktia koiraan, on loppunut. Sen sijaan ulvominen alkaa, kun juon aamukahvia ikkunalaudalla, joka on koiran ulottumattomissa. Tiivistettynä: kuudetta päivää pentu ulvoo ja riehuu nukuttuaan tuskin lainkaan.
Koiran kanssa on myös mahdotonta leikkiä. Miesystävän lapset leikkivät koiran kanssa juoksemalla ja painimalla, ja nyt ainoa leikki, jonka koira osaa, on repiä ihmisiä vaatteista tai hyppiä päälle ja näykkiä. Minusta se ei ole kiva leikki ollenkaan. Aivan pentuna, kun koira tuli, eikä ollut vielä ollut tekemisissä lasten kanssa, se oli kiinnostunut esimerkiksi piilosilla olosta ja lelujen etsimisestä. Nyt se ei osoita mitään mielenkiintoa leluja tai mitään vuorovaikutteista leikkimistä kohtaan, saati että jaksaisi keskittyä hetkeäkään muuhun kuin repimiseen. Kuinka opettaa pentu leikkimään?
Hermoni ovat riekaleina, auttakaa.
Ongelmaksi on muodostunut pennun järjetön eroahdistus. Ulvominen alkaa kun menen vessaan tai tupakalle, asunnosta on turha yrittääkään poistua, jollei halua kirjallista varoitusta melusta. Koira ei voi olla toisessa huoneessa, tai muutenkaan näköetäisyyden ulkopuolella minusta. Jos haluan saada koiran nukkumaan, minun pitää maata paikallani sängyssä. Tuon ikäisen pitäisi nukkua päiväunia, mutta en minä ehdi koko päivää siisnä sängyssä makaamaan, joten koira ei nuku. No vinkuminen, kun minulla ei ole katsekontaktia koiraan, on loppunut. Sen sijaan ulvominen alkaa, kun juon aamukahvia ikkunalaudalla, joka on koiran ulottumattomissa. Tiivistettynä: kuudetta päivää pentu ulvoo ja riehuu nukuttuaan tuskin lainkaan.
Koiran kanssa on myös mahdotonta leikkiä. Miesystävän lapset leikkivät koiran kanssa juoksemalla ja painimalla, ja nyt ainoa leikki, jonka koira osaa, on repiä ihmisiä vaatteista tai hyppiä päälle ja näykkiä. Minusta se ei ole kiva leikki ollenkaan. Aivan pentuna, kun koira tuli, eikä ollut vielä ollut tekemisissä lasten kanssa, se oli kiinnostunut esimerkiksi piilosilla olosta ja lelujen etsimisestä. Nyt se ei osoita mitään mielenkiintoa leluja tai mitään vuorovaikutteista leikkimistä kohtaan, saati että jaksaisi keskittyä hetkeäkään muuhun kuin repimiseen. Kuinka opettaa pentu leikkimään?
Hermoni ovat riekaleina, auttakaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihan normaalia, ei meilläkään (vaikkei erotukkaan) pentu nukkunut vaan nousi heti perään kun liikuin. Ja kyllä nuo leikitkin on ihan normaaleja tuon ikäiselle, sinä olet se joka opettaa pennun leikkimään muita leikkejä. Eihän ole kuin pari viikkoa ollut luovutus ikäinen joten on ihan vauva.
Nyt alatte ensimmäisenä opetteleen sitä yksin oloa, eli jos menet esim. vessaan, et tule pois ennen kuin pentu on hiljaa. Ja sitten menet ulko-oven taakse sama juttu, odottelet että pentu on hiljaa. Meille tuli koiranpentu 9-viikkoisena, joten ei kuin viikon vanhempi, ja opettelee vasta elämään.
Korjaan, koira on siis 11-viikkoinen, koska on ollut minulla kuukauden. Aikaisemmin ei ollut mitään ongelmaa olla yksin, eikä ollut edes erityisen kiintynyt minuun.
Ja sitten vielä tuo, kuinka oppia leikkimään. Olen nyt kahlannut läpi kirjaston koirakirjat, mutta kun kaikissa on lähtöoletuksena, että koiralta löytyy jonkinlaista oma-aloitteista halukkuutta leikkiä, ja jonkinlaista kiinnostusta esineitä kohtaan.
No sinun koira tykkää juosta ja painia, oletko palloa kokeillut ? Alkuun voi vaikka kuonon edessä edestakaisin sitä palloa pyöritellä (kädeltä toiselle maata pitkin), sitten kun kiinnostuu pistää vähän kauemmas menemään. Vetoleikit on myös hyviä, leuka vahvistuu. Kyllä se siitä vielä elämä lähtee urilleen, kunhan harjoittelette sitä itsekseen oloa, vähän kerrallaan, kuulostaa tietenkin todella mukavalta, odotella vessassa että toinen hiljenee, mutta muuten ei opi kuin se että ulinalla ja muulla möykällä tulet takaisin.
Itsekseen oloa voi harjoitella myös niin että ohjaat pennun omalle paikalle, sanot että odota ja lähdet vähän matkan päähän, jos lähtee perään niin takaisin omalle paikalleen, ja kun hetken pysyy niin palkkio kehut.
Niin ja on taas sekavaa, pentujen leikkiä on toisten kanssa painiminen ja paras lelu on sitten ihminen, todellakin pitää löytää "se oikea" lelu. Meillä on pallo, vaikkei alkuun edes tennispallo mahtunut suuhun, mutta nyt unohtuu kaikki kun pallon näkee. Helppo pitää irti tuolla ulkona kentälläkin kun pallon perässä menee= saa vapaata liikuntaa (vaikkei puistossa kavereita olisi nähty), saa purkaa energiaa, eikä välitä toisista koirista eikä mistään mitään muusta kuin pallosta.
Kesä on onneksi tulossa, saa ulkona kunnolla pikkuisenkin väsytettyä, ei sitten kotona jaksa riehua, iltariehutkin jää vähemmälle. Ja kun rokotukset on kunnossa, sen 16-viikon jälkeen, niin koira puistoon tutustumaan, meillä meni puistossa pitkään niin, että jaloissa istuskeli ja nojaili minuun, nyt jo uskaltaa täysillä painaa isompienkin kanssa (yhdeksän kuukautta nyt).
Joo, palloa koitettu, ja vetoleikkiejä, mutta ei tuota huvita mikään. Ehkä se helpottaa ajan kanssa, on varmaan totta, että koira ikävöi lapsia. En vain valitettavasti voi antaa jatkaa koiran hyppimistä ja näykkimistä, kuinka kivaa se sitten onkaan, kun koirasta on tulossa aika iso (nyt jo pitää vähän katsoa ettei se riehunnallaan säikyttele muita ihmisiä, kun eivät sen koon vuoksi tajua sen olevan vauva ja vaaraton), ja puolet on vielä paimenkoiraa.
Joo, ei missään nimessä hyppimistä ja puremista pidä sallia, vaikka onkin vauva. Ulkona jos riehaantuu, niin jaksatko vielä syliin ottaa rauhoittumaan ? Kotona voi pistää jäähylle jos alkaa hyppimään ja puremaan, jos kielto eikä selän kääntö auta, mutta ulkona tietenkin on vaikeampaa, joten syliin rauhoittumaan.
Ulkoilua paljon, vähän kerrallaan, vaikka vähän innostaa juoksemaan pikku pyrähdyksiä, niin väsyy ja jaksaa sitten paremmin keskittyä, eikä hökellä (hypi ja näyki).
Nyt on alkuun vaikeaa ja puretuttaa koko ajan, kohta helpottaa vähäksi aikaa, kunnes alkaa hampaat vaihtumaan ja taas puretuttaa (jääkaapista puruluita, niin kutinaa helpottaa). Ikäväkin helpottaa melko pian, kun on noin pienestä vielä kyse.
Kyllä tuo vielä sylissä menee. Täällä kaupungissa vain ihmisillä näyttää olevan lähinnä terriereitä, mäyräkoiria ja jotain pikkiriikkisiä seurakoiria, joten hämääntyvät, kun pentu on suurempi kuin oma koira täysikasvuisena.
Joo, meidänkään kääpiösnautseri nuorukainen, ei aina oikein hoksaa että osa on isoja pentuja, saattaa pelätä kun tulevat innoissaan isoilla tassuilla huitoon ja ärähtää sitten. Mutta toisaalta tekee isoille pennuille hyvää tuo pienten seura ja esim. rokotusten jälkeen, pienten puolelle puistoon, niin osaa sitten isona leikkiä pientenkin kanssa, on hyvää harjoittelua koiraelämään ja leikkeihin, kaikenkokoisten kanssa. Monet isotkin pennut pelkää isoja aikuisia koiria, jos ovat kovin rajuja leikkijöitä. Pienet on yleisiä kaupungeissa, kun sopivat autoon kuin autoon eivätkä kotonakaan vie paljoa tilaa.
Jos on auto käytössä, niin metsään kannattaa mennä myös tutustuun, pennutkin viihtyvät metsässä, kun siellä on niitä ihania keppejä jyrsittäväksi.
Vie se takaisin sinne lasten luo leikkimään. Jos se aikuinen suostuu eli lupaa hoitaa sen koiran kunnolla ja kouluttaa.
Kun pentu repii vaatteista jätä se tyystin ilman huomiota, niin lopettaa jossain vaiheessa, kun huomaa ettei siitä ole mitään hyötyä. Lisäks tarjotaan jotain sallittua kuten oma lelu. Meillä kohta kymmen viikkoinen pentu ja tosi hyvin on oppinut olemaan yksin. Laitetaan se vaan omalle paikalleen ja sinne jää. Ensin tietenkin ulisi perään, mutta kun ei menty pennun luokse hiljeni. Aloitettiin nuo yksinolo harjoitukset seuraavana päivänä kun oli tullut meille eli 7,5 viikkosena.
Entä mitä mieltä olette pennun selälleen kieräyttämisestä? Aiemmin olin ehdottomasti sitä mieltä, että koiria ei kouluteta alistamalla, vaan laittamalla jäähylle tai jättämällä huomiotta, mutta tämän kyseisen herran kohdalla asenteeni on hieman muuttunut. Pari kertaa viikossa riekkuminen ei lopu millään, ja pentu alkaa murista minulle, kun otan siltä pois jotain, vaikkapa kenkääni. Aluksi yritin jäähytaktiikkaa, mutta koira osoittautui hyvin kovakalloiseksi jäähyjen suhteen (lue: tunti tai kaksi murinaa, jäähylle, murinaa, jäähylle...) ja sitten aloin pennun kasvattajan ohjeesta kieräyttää koiran selälleen, kun se käy kovin uhmakkaaksi. Kummallista on, että pentu ei koskaan vastustele selälleen laittamista tai pyri asennosta pois, mutta minulle muriseminen loppuu kuitenkin kuin seinään.
Mietin vain, millaisiakohan jälkiseuraamuksia tällaisesta toimintamallista voi olla vaikkapa koiran murrosiässä?
Itse olen sitä mieltä, ettei koskaan alisteta väkisin, ei koskaan. Siitä ei tule kuin painimatsi ja koirasta ajan kanssa aikapommi, eli täysin arvaamaton, jonka kanssa ei murkkuiässä pärjää, sitte käy vaikeaksi ja huonolla tuurilla veriseksi kun koira takuulla taistelee vastaan. Pennun murina on leikkiä, ei totista, meidän kakarakin innostuu juoksemisesta niin paljon että murinaksi menee, mutta ei tarkoita mitään, oikea murina on erilaista, joka esiintyy esim. toisia koiria komentaessa. Ja murisemista ei saisi kieltää, isommiltakaan, se on varoitus ja jos ei saa varoittaa, niin mistä tietää, että nyt ei ole hyvä ?
Paljon on hyviä koiran alkuja selälleen laitolla pilattu, pienillä varsinkin on lyhyt muisti ja unohtavat asioita, joita pitää vain toistaa ja toistaa ja toistaa, pikkuhiljaa jää sitten sinne muistiin.
Itse en ole koskaan tavannut korianpentua joka leikkisi jollain muulla tavalla kuin ääntelemällä ja kiinniottamalla. Varsinkin tuo piiloleikki idea kuulostaa täysin oudolta.
Itselläni on myös ollut kolme koiraa, jotka on opetettu "patukkaa puremalla", mutta yhtäkään koiraa en ole tavannut, joita ei olisi ensin pitänyt opettaa villiintymään lelusta.
Nyt sinä puhut vielä niin nuoresta pennusta, että on luonnollista, että se ei ole vielä oppinut leluihin, vaikka sen kanssa asiaa olistikin työstänyt jo kuukauden.
Ja niin kauan kun pentu on noin eroahdistunut sen kanssa pitää touhuilla vain virettä alentavaa toimintaa, eli leluharjoittelu vasta sitten kun koira on itsenäisempi.
Itsekin olen vähän kummastellut tuota selällen laittamista, kun koirassa on kuitenkin ainakin neljäsosa saksanpaimenkoiraa. Niitä ei käsitykseni mukaan pitäisi opettaa mihinkään painimiseen. Toisaalta, kasvattaja on onnistunut kouluttamaan kyseisellä metodilla useamman ihan kiltin koiran.
Tuossa murinassa on mielestäni kyllä kyse valtataistelusta. Kun koira tuli mieheni ja minun luo, meillä oli vähän eri näkemykset koiran kasvattamisesta: minä olin lempeän kasvatuksen kannalla, mies alistamisen. No, sitten mies alisti koiran pariin kertaan heti kun se oli tullut, ja koira päätyi pitämään perheemme laumajärjestystä seuraavana: mies on johtaja, lapset ovat pohjalla, ja minä ja koira taisteltiin kakkospaikasta (joka on käsittääkseni myös todella tyypillistä saksanpaimenkoirille). Kun muutettiin asumaan kahdestaan, minun testaamiseni on huomattavasti vähentynyt, mutta on nyt tapahtunut vielä pariin kertaan.
On harmillista, että koirankoulutuskursseille ei aina pääse vaikka haluaisi. Jossain vaiheessa todennäköisesti tulen tarvitsemaan koulutusapua.
Pentukoira riehuu, puree siis näykkii ja ihmisten nilkat ovat erityisen kiinnostavia saaliita. Se on pienten leikkiä!
Meillä oli juuri samanlaista mutta se LOPPUU kun tulee ikää lisää. Emme kiinnittäneet siihen liikaa huomiota, rauhoiteltiin vaan ja siliteltiin, sitten olikin hyvä aika ruveta nukkumaan.
EI MITÄÄN SELÄLLEEN laittoa tarvita noin pienelle. Meillä ei koskaa ole tarvinnut noita alistamistekniikoita, on tottelevainen, iloinen ja rauhallinen 3v.
Ulkona juoksee metsässä ja palloa noutaa innokkaasti saa siinä myös tärkeää liikuntaa.
No siis kun tolla se ei lopu, koska paimenkoirista se on hauskinta mahdollista maailmassa, ja ne jatkaa sitä vielä aikuisenakin, jollei erikseen eroon kouluta.
Loppuu se jos itse lopettaa leikin = sanoo kiitos riittää ja kääntää selän. Oma koira on nyt 9 kk ja ei ole koskaan alistettu, vaikka on kuulemma itsepäistä rotua, hyvin tuo tottelee, ulkona voi pitää edelleen irti tulee heti kun kutsuu jne. Joidenkin mielestä liian lepsusti kasvatettu, ei siis ole huudettu eikä mitään, olen vain odottanut että tekee mitä pyydän ja palkinnut, kerran siis olen sanonut ja sitten odotellaan. Innostuen kutsun sitä esim. metsässä luokseni, ja tulee salamana, koira puistossakin vaikka kavereita olisi kuin paljon.
Ja tuolla puistossa käy sakemanni, jota ei ole koskaan alistettu tms. isäntä ottaa vain pannasta kiinni "jähytteleen" jos meinaa mennä "yli", rauhoittuu ja jatkaa touhujaan. ELi onnistuu sinunkin koiruus ns. lempeällä kasvatuksella, vieläkin vaikka on sitä jo kokenut.
Ei helkkari, meillä on paimenkoira ja se loppui noin puolenvuoden paikkeilla, en tarkkaan muista mut kumminkin kun maitohampaat vaihtui pysyviin, tai jotain.
Sen jälkeen ei pure eikä riehu (ikävä sitä penturiehujaa) Nyt paimentaa meitä ihmisiä, menee eteen poikittain sisällä jos kokee jotain tavallista poikkeavaa tapahtuvan.
Ulkona on vapaana metsässä tai muussa turvallisessa paikassa, se vahtii tarkkaan ettei ihminen siis lauman jäsen vaan karkaa mihinkään, eli ei meijän tartte vahtia koiraa se vahtii meitä että pysyy näköyhteys.
Paimenkoira on niin ihana
Sitä vielä että kodissa kannattaa pitää rauhallista liikettä ja menoa ettei koira rupea paimentamaan. Jos meillä on vieraita niin koira on nukkumassa toisessa huoneessa missä sen lempi nukkumapaikka on ja ovi on kiinni!
Jos minä hyppään äkkiä ylös tuolilta ja ryntään jonnekkin niin koira herää taatusti ja tulee paimentamaan.
Rauhalliset liikkeet siis ;)
sanotaan tarvitaan alistamista jotta ymmärtää kuka johtaa. isäntä ottanut pennusta lähtien ohjat käsiin näkee kaksija puolivuotiaana pojan jössinä nyt kuinka se kunnioittaa miestäni :)