Nuorten psykiatrinen osasto

en muista ku et siel oli kalterit ikkunois(ei tee sitä itsaria) ja sit siel ei pääse käymään ulkona!! ainakaa siel mis mä olin ei päässy...ei siel kamalaa oo.saman ikäsiä nuoria,syödään,katotaan telkkua ja leffoja sun muuta,urheillaan salis.mut kyl siel aika voi käydä pitkäks.ota vaik jotai kirjoi tai jotai mukaan :P ei se paha paikka oo.mua vaan pelotti jos kaverit sais tietää(leimais varmaa heti jokskii hulluks psykopaatiks!!) mut iha oikeesti on siel kivaa.(leffailtoja,limpparia mielinmäärin,kaupunki kustantaa :) ja kaikkee kivaa.tsemppiä :)

Olen ollut osastolla aikoinani n. viiden kuukauden verran masennuksen ja ahdistushäiriön takia. Se oli sellainen muusta maailmasta eristetty paikka (siltä se ainakin tuntui) yhdessä aika ahdistavassa kaupunginosassa. Aluksi kun jouduin sinne, olin todella huonossa kunnossa ja yksi asia joka vieläkin vääntää naaman irvistykseen on se, kuinka ne antoivat ahdistukseen auttavia lääkkeitä saadakseen minut rauhoittumaan (sinänsä kai ihan hyvä) ja kuinka ne eivät ollenkaan toimineet minulla muuten kuin tekivät oloni todella tokkuraiseksi, oli vaikea puhua ja ajatellakin.

(Muista pitää puolesi, ne hoitajat eivät ole jumalten asemassa, vaan sinulla on edelleen oma tahto käytettävissäsi!)

Hoitajia siellä on monia (usein kai aika nuoria), ja sinulle kai määrätään omahoitajat sekä vastuuhoitajat niistä jotka ovat kussakin vuorossa. Näille voi sitten purkaa mieltään ja ne ulkoiluttavat sinua kunnes saat oman ulkoiluoikeuden (jos olet tarpeeksi hyvässä kunnossa) Usein oikeus rajottuu sairaala-alueelle. Voi käydä kaupassa tms.
Kannattaa siis olla kiltisti ja rauhassa jos ulos tahtoo.

Äärimmäisissä tapauksissa saatetaan raahata lepositeisiin, eli siis kiinni sänkyyn pieneen huoneeseen ja hoitaja istuu koko ajan vieressä. (Suosittelen todella lämpimästi, ettet hankkiudu tähän tilanteeseen.)
Tarkoitukseni ei ole pelästyttää sinua näillä kauhutarinoilla, vaan yrittää antaa vinkkejä jotka auttaisivat sinua selviämään hoidon pahimmista puolista. En tahdo että hankkiudut lepositeisiin tai muuta vastaavaa, koska se vain huonontaa oloa, ainakin yleensä. Ainakin minulla huononsi.

Noh, hyviä puolia ovat sitten, että sinne voi tulla vierailijoita, ystäviä, perheenjäseniä tai muita. Heidän kanssaan voi hoitajien luvalla mennä vaikkapa läheiseen keskustaan syömään (ainakin minä sain.) Sitten siellä on ohjelmaa, leffoja ja retkiä erinäisiin paikkoihin. Leivotaan ja pelataan pelejä muiden kanssa.

Viihtyminen toki riippuu aika suurelta osin myös muista nuorista. Osa alkuaikojen piinaani johtui siitä, että en oikein tullut toimeen toisten kanssa. Sitten loppukuukausina kun nuoret vaihtuivat ja uusia tuli tilalle, oli mukavampaa koska oli juttukavereita... Siispä kannattaa tehdä tuttavuutta rohkeasti, ja muistaa senkin että kaikilla heillä on omat ongelmansa, ja jollakin saattaa olla vaikka ylilevottomuushäiriö ADHD. Tällaiset tapaukset ovat ärsyttäviä, mutta pitää muistaa että kaikenlainen väkivalta tms. on kiellettyä... Joten jätä se kaukosäädin rauhassa siihen pöydälle, laske hitaasti kymmeneen.

Kannattaa tosiaan hankkia hyviä kirjoja, maalausvälineitä tai muuta mieleistä tekemistä. Musiikkia omassa huoneessa saa kuunnella ja muutenkin tehdä kaikenlaista, mutta terävät esineet takavarikoidaan usein heti kättelyssä... Velvollisuuksia ovat oman huoneen siivous kerran viikossa ja toimintaterapiassa sinua käytetään kuten myös psykologinkäynneillä.

Tutkimusjakso on se aika, joka siellä kai vähintään pitää olla. Eli siis diagnosoidaan tilanteesi ja tutkitaan, mikä nyt on vialla. Tutkimusjakso kestää muistaakseni 5-7 viikkoa. Saattaa olla, että pääset sen jälkeen pois, tai saattaa olla myös että hoito kestää monia kuukausia. Riippuu vähän kaikesta...

En ole tosin aivan varma, onko kaikissa nuortenosastoissa samat käytännöt, mutta oletan että on. Ainakin jokseenkin samat.

Toivotan sinulle rauhoittavaa osastolla oloa! Toivottavasti se auttaa tilanteeseesi!

Ystävällisin terveisin
-Dyna