Julkisuudessa näkee jatkuvasti ihmettelyä siitä miksi hovi tai KKO alentavat seksuaalirikostuomiota.
Eräs syy siihen on se että nykyään käräjäoikeuksien tuomareista suurin osa on naisia. Käräjäoikeuden naistuomarit eivät tunne lakia, kuten hovi tai KKO:n tuomarit, vaan tuomitsevat tunteiden perusteella. Seksuaalirikokset ovat nimenomaan sellaisia jotka herättävät niin valtavia tunteita etteivät tuomarit tai lautamiehet näe enää selvästi vaan tuomitsevat täysin tunteen mukaan. (Kuten Auer&Kukka keissin naistuomareista näimme?)
Stten kun juttu menee hoviin, niin siellä sentään jonkin verran tunnetaan lakia ja koitetaan edes tuomita vähän sinne päin.
Vasta KKO:ssa tuomarit oikeasti tuomitsevat lain mukaan eivätkä tunteen vieminä.
Siitä syystä tuomiot yleensä alenevat reilustikin.
Eräs esimerkki: Vanha mies oli ollut rannalla ja tyydyttänyt itseään. Teon oli nähneet 12-14 vuotiaat pojat. "Näin menetellessään miehen oli katsottu tehneen neljälle 16:ta vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan heidän kehitystään."
Käräjäoikeus on tuominnut miehen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, että asiassa oli erityisiä syitä tuomita mies teosta säädettyä neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta lievempään rangaistukseen ja hovioikeus oli alentanut miehelle tuomittua rangaistusta tuomiten hänet 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Laki määrää että rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja että rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta.
1)Vahingollisuuden arvioinnissa merkityksellinen seikka on ensiksikin tekijän ja lapsen välinen suhde. Mitä läheisempi ja luottamuksellisempi suhde on, sitä vahingollisempi teko on.
2) Toiseksi teon vahingollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon hyväksikäyttöteon laatu, siis esimerkiksi se, onko kyseessä lapsen alistaminen teon katselemiselle tai seksuaalisille puheille taikka kajoaminen lapsen koskemattomuuteen.
3) Kolmanneksi merkityksellinen seikka on hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärä.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta rangaistuskäytännöstä ilmenee, että lievimmin on rangaistu tekoja, jotka ovat olleet kertaluontoisia ja joihin ei liity lapsen koskettelua.
Lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistustason oikeellisuuden arviointia on pidetty vaikeana, koska rikokset vaihtelevat huomattavasti tekotavoiltaan ja rangaistavuudeltaan. Tuomittavaksi saattaa tulla niin lieviksi katsottavia tekoja, että neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta voidaan pitää liian ankarana.
Lieventämisperuste on tilanne, jossa passiiviseksi jättäytyneen tekijän menettely hädin tuskin on ylittänyt rangaistavalle laiminlyönnille asetetut edellytykset ja jossa teon hyväksyttävät piirteet tekevät siitä lähes oikeudenmukaisen. Teoista lievimmin rangaistaviksi voidaan katsoa sanalliselle tasolle jäävät teot. Myös muita tekotapoja kuin yksinomaan sanallisesti toteutettuja tekoja voi kuitenkin olla syytä arvioida lieviksi teoiksi.
Mies on ollut teon kohteena olleille pojille entuudestaan tuntematon. Teko on ollut kertaluontoinen, siihen ei ole sisältynyt lasten koskettelua, eivätkä pojat ole olleet mieheen nähden riippuvaisessa asemassa tai luottamuksellisessa suhteessa. Mies on tehnyt tekonsa ulkona joen ranta-alueella, josta pojat ovat voineet vapaasti poistua. Näiden seikkojen perusteella miehen menettelyä voidaan pitää tunnusmerkistön mukaan arvioituna lievänä.
Pojat eivät kertomansa mukaan ole kokeneet tilannetta tai miehen menettelyä ahdistavana. Pojista kaksi on ollut iältään 14-vuotiaita, siis lähellä 15-vuoden suojaikärajan päättymistä, yksi on ollut 13- ja yksi 12-vuotias. Tältä osin oikeus toteaa että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön mukaan teon tulee olla sellainen, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen seksuaalista kehitystä.
Muutkin tekokohtaiset olosuhteet voivat osoittaa teon tunnusmerkistön puitteissa arvioituna rangaistusarvoltaan vähäiseksi. Tässä asiassa tällaisia teon moitittavuuteen ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita on se peruste, etteivät teon kohteena olleet 12-14-vuotiaat lapset olleet millään tavoin vastaajan vaikutusvallan alaisina.
Eräs syy siihen on se että nykyään käräjäoikeuksien tuomareista suurin osa on naisia. Käräjäoikeuden naistuomarit eivät tunne lakia, kuten hovi tai KKO:n tuomarit, vaan tuomitsevat tunteiden perusteella. Seksuaalirikokset ovat nimenomaan sellaisia jotka herättävät niin valtavia tunteita etteivät tuomarit tai lautamiehet näe enää selvästi vaan tuomitsevat täysin tunteen mukaan. (Kuten Auer&Kukka keissin naistuomareista näimme?)
Stten kun juttu menee hoviin, niin siellä sentään jonkin verran tunnetaan lakia ja koitetaan edes tuomita vähän sinne päin.
Vasta KKO:ssa tuomarit oikeasti tuomitsevat lain mukaan eivätkä tunteen vieminä.
Siitä syystä tuomiot yleensä alenevat reilustikin.
Eräs esimerkki: Vanha mies oli ollut rannalla ja tyydyttänyt itseään. Teon oli nähneet 12-14 vuotiaat pojat. "Näin menetellessään miehen oli katsottu tehneen neljälle 16:ta vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan heidän kehitystään."
Käräjäoikeus on tuominnut miehen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, että asiassa oli erityisiä syitä tuomita mies teosta säädettyä neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta lievempään rangaistukseen ja hovioikeus oli alentanut miehelle tuomittua rangaistusta tuomiten hänet 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Laki määrää että rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja että rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta.
1)Vahingollisuuden arvioinnissa merkityksellinen seikka on ensiksikin tekijän ja lapsen välinen suhde. Mitä läheisempi ja luottamuksellisempi suhde on, sitä vahingollisempi teko on.
2) Toiseksi teon vahingollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon hyväksikäyttöteon laatu, siis esimerkiksi se, onko kyseessä lapsen alistaminen teon katselemiselle tai seksuaalisille puheille taikka kajoaminen lapsen koskemattomuuteen.
3) Kolmanneksi merkityksellinen seikka on hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärä.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta rangaistuskäytännöstä ilmenee, että lievimmin on rangaistu tekoja, jotka ovat olleet kertaluontoisia ja joihin ei liity lapsen koskettelua.
Lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistustason oikeellisuuden arviointia on pidetty vaikeana, koska rikokset vaihtelevat huomattavasti tekotavoiltaan ja rangaistavuudeltaan. Tuomittavaksi saattaa tulla niin lieviksi katsottavia tekoja, että neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta voidaan pitää liian ankarana.
Lieventämisperuste on tilanne, jossa passiiviseksi jättäytyneen tekijän menettely hädin tuskin on ylittänyt rangaistavalle laiminlyönnille asetetut edellytykset ja jossa teon hyväksyttävät piirteet tekevät siitä lähes oikeudenmukaisen. Teoista lievimmin rangaistaviksi voidaan katsoa sanalliselle tasolle jäävät teot. Myös muita tekotapoja kuin yksinomaan sanallisesti toteutettuja tekoja voi kuitenkin olla syytä arvioida lieviksi teoiksi.
Mies on ollut teon kohteena olleille pojille entuudestaan tuntematon. Teko on ollut kertaluontoinen, siihen ei ole sisältynyt lasten koskettelua, eivätkä pojat ole olleet mieheen nähden riippuvaisessa asemassa tai luottamuksellisessa suhteessa. Mies on tehnyt tekonsa ulkona joen ranta-alueella, josta pojat ovat voineet vapaasti poistua. Näiden seikkojen perusteella miehen menettelyä voidaan pitää tunnusmerkistön mukaan arvioituna lievänä.
Pojat eivät kertomansa mukaan ole kokeneet tilannetta tai miehen menettelyä ahdistavana. Pojista kaksi on ollut iältään 14-vuotiaita, siis lähellä 15-vuoden suojaikärajan päättymistä, yksi on ollut 13- ja yksi 12-vuotias. Tältä osin oikeus toteaa että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön mukaan teon tulee olla sellainen, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen seksuaalista kehitystä.
Muutkin tekokohtaiset olosuhteet voivat osoittaa teon tunnusmerkistön puitteissa arvioituna rangaistusarvoltaan vähäiseksi. Tässä asiassa tällaisia teon moitittavuuteen ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita on se peruste, etteivät teon kohteena olleet 12-14-vuotiaat lapset olleet millään tavoin vastaajan vaikutusvallan alaisina.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti otat opiksesi etkä enää tyydyttele itseäsi pikkupoikien nähden.
Niinkun julkisuudessa onkin jo todettu, oikeuden tuomiot ovat usein mielipiteitä.
Käräjä- ja hovioikeuden tuomareiden omat henk.koht. mielipiteet voivat vaihdella huomattavastikin täysin sen mukaan samaistuvatko he vastaajiin vai asianomistajiin. Samoin rikostutkijana toimineen poliisin omat empatiat ratkaisevat jutun usein käsittelyn, koska esitutkintapöytäkirjan mukaan juttua tarkastellaan.
Jos rikostutkijana on nuori poliisi ja vastaajana nuori mies, johon poliisi voi itse samaistua, esitutkintapöytäkirja voi hyvinkin olla laadittu epältyä ymmärtäen.
Mutta jos rikostutkijana onkin eläkeikää lähestyvä vanhapiika jonka mielestä lähes kaikki teot ovat kammottavia seksuaalirikoksia, niin myös jutun käsittely käräjäoikeudessa näyttää aivan toiselta. Varsinkin jos sattuu että syyttäjän on vanha vihainen nainen ja tuomareina samanlaisia naisia.
Siksi usein seksuaalirikostuomiot ovatkin sattuman kauppaa. Se mistä toinen saa vankeutta, toinen ei saa edes syytettä.
"katsottu tehneen 16:ta vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan heidän kehitystään"
Millä perusteella minkäkin teon katsotaan vahingoittavan esim. 14-15 vuotiaan kehitystä?
Nimittäin useimmat Suomessa annettavat seksuaalirikostuomiot eivät ole lainkaan rikollisia muissa sivistyneissä länsimaissa.
Ihmetyttääkin että kun esim. Ruotsissa sama teko EI ole omiaan vahingoittamaan 15-vuotiaan kehitystä, niin miksi suomalaisteinin kehitys kuitenkin vahingoittuu oikeuden mielestä? Miksei myöskään 14-vuotiaan saksalaisteinin kehitys vaarannu?
Mihin oikeus perustaa tämän käsityksen?
Rikoslaki ei edellytä näyttöä siitä, että nuorelle tapahtuisi todellista vahinkoa hyväksikäytöstä. Riittää, että tällainen teko tyypillisesti on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, eli VOI vahingoittaa nuoren kehitystä.
Vaikka tekijä ei henkilökohtaisesti mieltäisikään tekoa vahingolliseksi, täyttyy tahallisuus, kun teko on vallitsevan näkemyksen mukaan lapsen kehitykselle vahingollinen.
Missä tämä "vallitseva näkemys" määritellään? Kuka päättää mikä milloinkin on "vallitseva näkemys"?
Pohjoissavolaiselta yritysjohtajalta on kumottu seitsemän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus, jonka tämä sai työntekijänsä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Itä-Suomen hovioikeus ratkaisi asian epäselvässä tapauksessa syytetyn eduksi.
Hovioikeuden mukaan miehen syyllisyydestä jäi varteenotettava epäilys, eikä näyttö riittävällä varmuudella tukenut syytettä.
Oikeudessa puitiin vanhoja tapahtumia. Johtaja ja nuori naistyöntekijä yöpyivät yhteisessä hotellihuoneessa yhteisillä työmatkoilla.
Mies oli tekoaikaan 51-vuotias ja nainen 22-vuotias.
Käräjäoikeuden mukaan mies käytti hyväkseen esimiesasemaansa ja velvoitti tämän korvaamaan naiselle kärsimyksestä 2 500 euroa. Hovioikeus vapautti miehen myös korvauksista.
Näin toimii sivistyneen oikeusvaltion tuomioistuin.
Jollei ole riittävää näyttöä rikosesta, ei voi tuomita!
Muut hovioikeudet eivät noudata tätä oikeusvaltion perusperiaattetta, vaan tuomitsevat pelkän väitteen perusteella.