kierrätystäkö...pyh...

Etkö onnistunut vähemmällä "vitulla" mielipidettäsi kirjoittaa ??? *huoh*

Mutta:
Olen itse eronnut. Oikeastaan kaksikin kertaa. Toisesta on lapset. Toinen oli avoliitto, toinen avio.
Nyt olen (taas) uudessa parisuhteessa, tämä on avoliitto.
Avioliitto on menettänyt "arvonsa". Ei ole kiire siihen, en halua edes kihloihin. Mies haluaisi, minä en. Joten siksi ei ole kosintaakaan tullut.

Olenko minä siis huono ihminen, epäkelpo ja epäonnistuja, koska minulla on takana kaksi pitkää suhdetta?
En ole ns. seurustellut - minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään 2 kk tai 1 vuoden suhteita, ei edes avoliittoa näin lyhyellä ajalla.
Molemmissa suhteissa syyt eroon olivat erit.

En pidä itseäni kevytkenkäisenä tms., vaan pikemminkin ihmisenä, joka sitoutuu vahvasti. Suhteenihan ovat olleet pitkiä, eikä erot tulleet ekan vastoinkäymisen jälkeen. Ehkä olisi pitänyt.. En ole hyppinyt lyhyestä iloisesta suhteesta toiseen, vaan olen suhtautunut vakavasti ihmissuhteisiin..

Kun (taas) jäin sinkuksi ja pörräsin kaupungin yössä, en edes kuvitellut "etsiväni" mitään lyhyttä kivaa nautinnollista suhdetta. En muutenkaan kaivannut miestä elämääni, vaikka kaupungin yöelämästä sinkkuna nautinkin. Sinkkuna oli hyvä olla ja olin tytyväinen elämääni, ei ollut "haku päällä".. mutta sitten toisin kävi, kaveri on tosin hyvin tarkkaan syynätty ja tentattu - kuten minäkin :D

Itse en loukkaannu sanasta UUSIO tai KIERRÄTYS. En ota niitä loukkauksena tai henkilökohtaisesti, otan ne huumorilla.

Kaikki sanat ja ilmaisut voidaan kääntää ja ilmaista loukkaavana.

kierrossa kirjoitti:

Etkö onnistunut vähemmällä "vitulla" mielipidettäsi kirjoittaa ??? *huoh*

Mutta:
Olen itse eronnut. Oikeastaan kaksikin kertaa. Toisesta on lapset. Toinen oli avoliitto, toinen avio.
Nyt olen (taas) uudessa parisuhteessa, tämä on avoliitto.
Avioliitto on menettänyt "arvonsa". Ei ole kiire siihen, en halua edes kihloihin. Mies haluaisi, minä en. Joten siksi ei ole kosintaakaan tullut.

Olenko minä siis huono ihminen, epäkelpo ja epäonnistuja, koska minulla on takana kaksi pitkää suhdetta?
En ole ns. seurustellut - minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään 2 kk tai 1 vuoden suhteita, ei edes avoliittoa näin lyhyellä ajalla.
Molemmissa suhteissa syyt eroon olivat erit.

En pidä itseäni kevytkenkäisenä tms., vaan pikemminkin ihmisenä, joka sitoutuu vahvasti. Suhteenihan ovat olleet pitkiä, eikä erot tulleet ekan vastoinkäymisen jälkeen. Ehkä olisi pitänyt.. En ole hyppinyt lyhyestä iloisesta suhteesta toiseen, vaan olen suhtautunut vakavasti ihmissuhteisiin..

Kun (taas) jäin sinkuksi ja pörräsin kaupungin yössä, en edes kuvitellut "etsiväni" mitään lyhyttä kivaa nautinnollista suhdetta. En muutenkaan kaivannut miestä elämääni, vaikka kaupungin yöelämästä sinkkuna nautinkin. Sinkkuna oli hyvä olla ja olin tytyväinen elämääni, ei ollut "haku päällä".. mutta sitten toisin kävi, kaveri on tosin hyvin tarkkaan syynätty ja tentattu - kuten minäkin :D

Itse en loukkaannu sanasta UUSIO tai KIERRÄTYS. En ota niitä loukkauksena tai henkilökohtaisesti, otan ne huumorilla.

Kaikki sanat ja ilmaisut voidaan kääntää ja ilmaista loukkaavana.

Lue lisää

Minun elämääni on mahtunut eri pituisia suhteita: yhden yön suhteista 25:n vuoden avioliittoon. Nuorena koettujen yhden yön suhteiden olisin itse toivonut monesti jatkuvan, mutta pojalle ei sopinut. Sanoivat aina aamulla, että koita pärjätä.

Siksi en lainkaan pidä itseäni kevytkenkäisenä, koska suhteiden jatkuminen ei ole minusta ollut kiinni. Eivätkö nämän pojat silloin olleet kevytkenkäisiä?

kierrossa kirjoitti:

Etkö onnistunut vähemmällä "vitulla" mielipidettäsi kirjoittaa ??? *huoh*

Mutta:
Olen itse eronnut. Oikeastaan kaksikin kertaa. Toisesta on lapset. Toinen oli avoliitto, toinen avio.
Nyt olen (taas) uudessa parisuhteessa, tämä on avoliitto.
Avioliitto on menettänyt "arvonsa". Ei ole kiire siihen, en halua edes kihloihin. Mies haluaisi, minä en. Joten siksi ei ole kosintaakaan tullut.

Olenko minä siis huono ihminen, epäkelpo ja epäonnistuja, koska minulla on takana kaksi pitkää suhdetta?
En ole ns. seurustellut - minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään 2 kk tai 1 vuoden suhteita, ei edes avoliittoa näin lyhyellä ajalla.
Molemmissa suhteissa syyt eroon olivat erit.

En pidä itseäni kevytkenkäisenä tms., vaan pikemminkin ihmisenä, joka sitoutuu vahvasti. Suhteenihan ovat olleet pitkiä, eikä erot tulleet ekan vastoinkäymisen jälkeen. Ehkä olisi pitänyt.. En ole hyppinyt lyhyestä iloisesta suhteesta toiseen, vaan olen suhtautunut vakavasti ihmissuhteisiin..

Kun (taas) jäin sinkuksi ja pörräsin kaupungin yössä, en edes kuvitellut "etsiväni" mitään lyhyttä kivaa nautinnollista suhdetta. En muutenkaan kaivannut miestä elämääni, vaikka kaupungin yöelämästä sinkkuna nautinkin. Sinkkuna oli hyvä olla ja olin tytyväinen elämääni, ei ollut "haku päällä".. mutta sitten toisin kävi, kaveri on tosin hyvin tarkkaan syynätty ja tentattu - kuten minäkin :D

Itse en loukkaannu sanasta UUSIO tai KIERRÄTYS. En ota niitä loukkauksena tai henkilökohtaisesti, otan ne huumorilla.

Kaikki sanat ja ilmaisut voidaan kääntää ja ilmaista loukkaavana.

Lue lisää

juu olisi kyllä voinut =) kirjottaa vähemmälläkin "vitulla".. en yhtään huomannut vasta kun nyt =)

Ja muuten erossa on kaksi osapuolta. Saisi se toinenkin katsoa peiliin ja miettiä miksi ero tulee tai miksi haluaa erota. Miksi meni yhteen tämän tyypin kanssa ? Miksi ei halua jaktaa vaan haluaa erota? Miksi se toinen ei halua jatkaa vaan haluaa eron?

Minusta peilin paikka on silloin, jos useamman eron syy tai seuraus on sama ongelma. Esim. alkoholi tai työnarkomania tai vaikka seksiongelmat.
Eli jos toinen tai kolmaskin ero johtuu samoista syistä, on peilin paikka.

Mutta luulen, että valtaosa eronneista todellakin katsoo peiliin ja miettii eron syitä, samoin syitä miksi meni yhteen ko. tyypin kanssa.
Valtaosa prosessoi asioista, eroon johtaneita, eroon liittyviä, omaa itseään. Ja valtaosa oppii virheistään.
Uskon, että suurin osa EI mene yhteen EIKÄ eroa heppoisin perustein.

Kaikki eivät. Se on ikävää.

Esim. toisessa suhteessa kumppanlle tuli tasan saman ongelmat kuin hänen edellisessäkin suhteessaan. Olisin ollut valmis kamppailemaan, mutta hän ei halunnut. Kuten ei edellisessäkään suhteessa. Asia oli niin vaikea hänelle - oli helpompi erota kuin pysähtyä pohtimaan omaa itseään ja omia kipualueitaan. Joten hän ratkaisi asian eroamalla.

Toisessa suhteessa exällä oli samat ongelmat, joita oli ollut minunkin kanssa, myös uuden kumppanin kanssa. Ongelmat vaan paheni.
Ongelman nimi oli alkoholi ja työnarkomania ja holtiton rahankäyttö.

Minäkö?
Minun vikaniko? No, tiikerillä on raidat. Joitakin ne viehättää, ja ihastutaan, ja sitten suhteen aikana alkaa ne raidat ärsyttää ja ryitetään kovasti muuttaa tiikeriä kotikissaksi, raidoilla tai mieluummin ilman.
Minun vikani oli, että nämä molemmat, myös se toinenkin, sattui olemaan samanlainen "muuttaja". Siitä tuli riitoja.

Minulla on edelleen tiikerinturkki, tiikerin raidat. Kotikissaksi, kiltiksi, kehrääväksi ja vähään tyytyväksi en minä muuttunut, vaikka nämä kaksi kovasti yrittivät. Painostamalla, haukkumalla, moittimalla, arvostelemalla kaikkea sitä mitä olin.

Nyt tämä kolmas tapaus on tarkastettu ja tarkasti onkin.
Ainakaan vielä ei ole väsynyt tiikeriinsä.
Ei ole vielä yhtään sivulausettakaan ollut siitä, miten minun pitäisi muuttua ja ajatella asioista toisin.

Mutta toka eron jälkeen katsoin peiliin ja tosi syvälle.

Luulen, että monet sen ihan oikeasti tekevät.

kierrossa kirjoitti:

Ja muuten erossa on kaksi osapuolta. Saisi se toinenkin katsoa peiliin ja miettiä miksi ero tulee tai miksi haluaa erota. Miksi meni yhteen tämän tyypin kanssa ? Miksi ei halua jaktaa vaan haluaa erota? Miksi se toinen ei halua jatkaa vaan haluaa eron?

Minusta peilin paikka on silloin, jos useamman eron syy tai seuraus on sama ongelma. Esim. alkoholi tai työnarkomania tai vaikka seksiongelmat.
Eli jos toinen tai kolmaskin ero johtuu samoista syistä, on peilin paikka.

Mutta luulen, että valtaosa eronneista todellakin katsoo peiliin ja miettii eron syitä, samoin syitä miksi meni yhteen ko. tyypin kanssa.
Valtaosa prosessoi asioista, eroon johtaneita, eroon liittyviä, omaa itseään. Ja valtaosa oppii virheistään.
Uskon, että suurin osa EI mene yhteen EIKÄ eroa heppoisin perustein.

Kaikki eivät. Se on ikävää.

Esim. toisessa suhteessa kumppanlle tuli tasan saman ongelmat kuin hänen edellisessäkin suhteessaan. Olisin ollut valmis kamppailemaan, mutta hän ei halunnut. Kuten ei edellisessäkään suhteessa. Asia oli niin vaikea hänelle - oli helpompi erota kuin pysähtyä pohtimaan omaa itseään ja omia kipualueitaan. Joten hän ratkaisi asian eroamalla.

Toisessa suhteessa exällä oli samat ongelmat, joita oli ollut minunkin kanssa, myös uuden kumppanin kanssa. Ongelmat vaan paheni.
Ongelman nimi oli alkoholi ja työnarkomania ja holtiton rahankäyttö.

Minäkö?
Minun vikaniko? No, tiikerillä on raidat. Joitakin ne viehättää, ja ihastutaan, ja sitten suhteen aikana alkaa ne raidat ärsyttää ja ryitetään kovasti muuttaa tiikeriä kotikissaksi, raidoilla tai mieluummin ilman.
Minun vikani oli, että nämä molemmat, myös se toinenkin, sattui olemaan samanlainen "muuttaja". Siitä tuli riitoja.

Minulla on edelleen tiikerinturkki, tiikerin raidat. Kotikissaksi, kiltiksi, kehrääväksi ja vähään tyytyväksi en minä muuttunut, vaikka nämä kaksi kovasti yrittivät. Painostamalla, haukkumalla, moittimalla, arvostelemalla kaikkea sitä mitä olin.

Nyt tämä kolmas tapaus on tarkastettu ja tarkasti onkin.
Ainakaan vielä ei ole väsynyt tiikeriinsä.
Ei ole vielä yhtään sivulausettakaan ollut siitä, miten minun pitäisi muuttua ja ajatella asioista toisin.

Mutta toka eron jälkeen katsoin peiliin ja tosi syvälle.

Luulen, että monet sen ihan oikeasti tekevät.

Lue lisää

Hokasin muuten nyt tämän jujun idean, kun lueskelin näitä vuodatuksia.

Kovalla innolla ex:ät ja nykyiset naikkoset etsivät toisistaan syyllisiä, ja ainoastaan he ovat toistensa kimpussa, mutta tämä mies jätetään ihan asian ulkopuolelle. Kumpikin lähestulkoon nostavat karvansa pystyyn kun tulee puhe miehestä. Syyllinen ei ole heidän omasta mielestään kumpikaan, mutta syyllinen on kuitenkin juuri tuo toinen ja kovilla sanoilla toista halutaan tahallisesti satuttaa.

Huomaatteko, näissä tapauksissa vain ja ainoastaan nämä naiset ovat idiootteja.

En tarkoita kuitenkaan sitä, että näiden naisten täytyisi olla ystäviä tai tulla toimeen keskenään, mutta turha etsiä syyllistä, kun tähän tilanteeseen on syyllisiä kaikki kolme!

Mies joka lähti tai jätetty, samoin vaimo, lähti tai jätetty, ja tuo kolmas joka korjasi tämän kiistakapulan.

Joten turha väittää, että kolmas ei olisi millään tavalla vastuussa näistä kolmiodraamoista, jotka alkavat muistuttaa toinen toistaan.

Hymyhuuli kirjoitti:

Hokasin muuten nyt tämän jujun idean, kun lueskelin näitä vuodatuksia.

Kovalla innolla ex:ät ja nykyiset naikkoset etsivät toisistaan syyllisiä, ja ainoastaan he ovat toistensa kimpussa, mutta tämä mies jätetään ihan asian ulkopuolelle. Kumpikin lähestulkoon nostavat karvansa pystyyn kun tulee puhe miehestä. Syyllinen ei ole heidän omasta mielestään kumpikaan, mutta syyllinen on kuitenkin juuri tuo toinen ja kovilla sanoilla toista halutaan tahallisesti satuttaa.

Huomaatteko, näissä tapauksissa vain ja ainoastaan nämä naiset ovat idiootteja.

En tarkoita kuitenkaan sitä, että näiden naisten täytyisi olla ystäviä tai tulla toimeen keskenään, mutta turha etsiä syyllistä, kun tähän tilanteeseen on syyllisiä kaikki kolme!

Mies joka lähti tai jätetty, samoin vaimo, lähti tai jätetty, ja tuo kolmas joka korjasi tämän kiistakapulan.

Joten turha väittää, että kolmas ei olisi millään tavalla vastuussa näistä kolmiodraamoista, jotka alkavat muistuttaa toinen toistaan.

Lue lisää

Jaa-a... En usko, että erossa voisi syyllinen olla tuo kuuluisa kolmas osapuoli. Kyllä se vain nyt on niin, että jos parisuhde (oli sitten avio tai avo tai muuten vaan suhde)on "toimiva", eli molemmat uskovat toisiinsa ja kunnioittavat toisiaan jne, niin ei sitä voi kolmas osapuoli rikkoa. Kyllä se "syyllinen" löytyy aina molemmista yhdessä. Siis avio tai avoparista itsestään. Jotain on ollut vialla. Ja siinä sopassa on aina kaksi kauhaa (mies ja nainen), eikä siitä, että soppa palaa pohjaan voi syyttää vain toista kokkia. Jos näin tekee, sulkee silmänsä totuudelta. Totuus sattuu joskus, mutta se myös parantaa. Uskokaa pois. Jos eroon on liittynyt kolmas osapuoli, se on ollut jo oire, ei syy. Aivan kuten jos hammas on mätä (syy), se särkee(oire), jos syöt kipulääkettä, kipu häviää hetkeksi, hammas tuntuu terveeltä, mutta mädäntynyttä hammasta se ei paranna. Jotain tällaista alkoi pyöriä mielessä äskeisen luettuani. Ero sattuu aina, ja saa aikuiset ihmiset joskus taantumaan lapsen tasolle. Ja silloin tulee helposti tehtyä tai sanottua asioita, joita myöhemmin katuu ja häpeää. Samoin on helpompaa etsiä syitä ja syypäitä muista, vaikea on itselleen tunnustaa epäonnistumista. Mutta täytyy sanoa, että itse ainakin olen kokenut kasvaneeni ihmisenä eron myötä valtavasti. Ehkä olenkin vain oppinut tuntemaan itseäni paremmin? Erosta siis toipuu, eikä sen jälkeen enää tarvitse syyllistä, riittää kun antaa itselleen ja entiselleen anteeksi. Ja huomaa, että elämä jatkuu. Ja sitten sitä löytää itsensä uusi/ uusioperheen äitinä tai isinä, ja silloinkin elämä hymyilee. Tottakai niitä ongelmia tulee, tuleehan niitä tavallisissakin perheissä (onko ne sitten alkuperheitä???). Ja luulen, että niitä "työkaluja" ongelmien ratkomiseen on enemmän, sieltä ekan eron myötä opittuja. Näissä teksteissä täällä palstalla (ei toki kaikista) paistaa selvästi tuo "työkalupakin" lisääntynyt käyttö ja sitten taas toisaalta toisissa vuodatuksissa selvästi vasta etsitään niitä "työkaluja". Toivottavasti se jonkinmoinen ratkaisu ja sopu löytyy. Ja sitä vartenhan tämä palsta kaiketi just on, että täällä voisi jokainen tuntojaan purkaa, ja kysyä neuvoja? En usko, että kukaan meistä on kaikkivoipa ketään tuomitsemaan. Ei hyvässä eikä pahassa.

kierrossa kirjoitti:

Ja muuten erossa on kaksi osapuolta. Saisi se toinenkin katsoa peiliin ja miettiä miksi ero tulee tai miksi haluaa erota. Miksi meni yhteen tämän tyypin kanssa ? Miksi ei halua jaktaa vaan haluaa erota? Miksi se toinen ei halua jatkaa vaan haluaa eron?

Minusta peilin paikka on silloin, jos useamman eron syy tai seuraus on sama ongelma. Esim. alkoholi tai työnarkomania tai vaikka seksiongelmat.
Eli jos toinen tai kolmaskin ero johtuu samoista syistä, on peilin paikka.

Mutta luulen, että valtaosa eronneista todellakin katsoo peiliin ja miettii eron syitä, samoin syitä miksi meni yhteen ko. tyypin kanssa.
Valtaosa prosessoi asioista, eroon johtaneita, eroon liittyviä, omaa itseään. Ja valtaosa oppii virheistään.
Uskon, että suurin osa EI mene yhteen EIKÄ eroa heppoisin perustein.

Kaikki eivät. Se on ikävää.

Esim. toisessa suhteessa kumppanlle tuli tasan saman ongelmat kuin hänen edellisessäkin suhteessaan. Olisin ollut valmis kamppailemaan, mutta hän ei halunnut. Kuten ei edellisessäkään suhteessa. Asia oli niin vaikea hänelle - oli helpompi erota kuin pysähtyä pohtimaan omaa itseään ja omia kipualueitaan. Joten hän ratkaisi asian eroamalla.

Toisessa suhteessa exällä oli samat ongelmat, joita oli ollut minunkin kanssa, myös uuden kumppanin kanssa. Ongelmat vaan paheni.
Ongelman nimi oli alkoholi ja työnarkomania ja holtiton rahankäyttö.

Minäkö?
Minun vikaniko? No, tiikerillä on raidat. Joitakin ne viehättää, ja ihastutaan, ja sitten suhteen aikana alkaa ne raidat ärsyttää ja ryitetään kovasti muuttaa tiikeriä kotikissaksi, raidoilla tai mieluummin ilman.
Minun vikani oli, että nämä molemmat, myös se toinenkin, sattui olemaan samanlainen "muuttaja". Siitä tuli riitoja.

Minulla on edelleen tiikerinturkki, tiikerin raidat. Kotikissaksi, kiltiksi, kehrääväksi ja vähään tyytyväksi en minä muuttunut, vaikka nämä kaksi kovasti yrittivät. Painostamalla, haukkumalla, moittimalla, arvostelemalla kaikkea sitä mitä olin.

Nyt tämä kolmas tapaus on tarkastettu ja tarkasti onkin.
Ainakaan vielä ei ole väsynyt tiikeriinsä.
Ei ole vielä yhtään sivulausettakaan ollut siitä, miten minun pitäisi muuttua ja ajatella asioista toisin.

Mutta toka eron jälkeen katsoin peiliin ja tosi syvälle.

Luulen, että monet sen ihan oikeasti tekevät.

Lue lisää

Peiliin katsomalla ei näe ihmisen sielua. Silmät ovat sielun peili.

vanha sekä uusi kirjoitti:

Jaa-a... En usko, että erossa voisi syyllinen olla tuo kuuluisa kolmas osapuoli. Kyllä se vain nyt on niin, että jos parisuhde (oli sitten avio tai avo tai muuten vaan suhde)on "toimiva", eli molemmat uskovat toisiinsa ja kunnioittavat toisiaan jne, niin ei sitä voi kolmas osapuoli rikkoa. Kyllä se "syyllinen" löytyy aina molemmista yhdessä. Siis avio tai avoparista itsestään. Jotain on ollut vialla. Ja siinä sopassa on aina kaksi kauhaa (mies ja nainen), eikä siitä, että soppa palaa pohjaan voi syyttää vain toista kokkia. Jos näin tekee, sulkee silmänsä totuudelta. Totuus sattuu joskus, mutta se myös parantaa. Uskokaa pois. Jos eroon on liittynyt kolmas osapuoli, se on ollut jo oire, ei syy. Aivan kuten jos hammas on mätä (syy), se särkee(oire), jos syöt kipulääkettä, kipu häviää hetkeksi, hammas tuntuu terveeltä, mutta mädäntynyttä hammasta se ei paranna. Jotain tällaista alkoi pyöriä mielessä äskeisen luettuani. Ero sattuu aina, ja saa aikuiset ihmiset joskus taantumaan lapsen tasolle. Ja silloin tulee helposti tehtyä tai sanottua asioita, joita myöhemmin katuu ja häpeää. Samoin on helpompaa etsiä syitä ja syypäitä muista, vaikea on itselleen tunnustaa epäonnistumista. Mutta täytyy sanoa, että itse ainakin olen kokenut kasvaneeni ihmisenä eron myötä valtavasti. Ehkä olenkin vain oppinut tuntemaan itseäni paremmin? Erosta siis toipuu, eikä sen jälkeen enää tarvitse syyllistä, riittää kun antaa itselleen ja entiselleen anteeksi. Ja huomaa, että elämä jatkuu. Ja sitten sitä löytää itsensä uusi/ uusioperheen äitinä tai isinä, ja silloinkin elämä hymyilee. Tottakai niitä ongelmia tulee, tuleehan niitä tavallisissakin perheissä (onko ne sitten alkuperheitä???). Ja luulen, että niitä "työkaluja" ongelmien ratkomiseen on enemmän, sieltä ekan eron myötä opittuja. Näissä teksteissä täällä palstalla (ei toki kaikista) paistaa selvästi tuo "työkalupakin" lisääntynyt käyttö ja sitten taas toisaalta toisissa vuodatuksissa selvästi vasta etsitään niitä "työkaluja". Toivottavasti se jonkinmoinen ratkaisu ja sopu löytyy. Ja sitä vartenhan tämä palsta kaiketi just on, että täällä voisi jokainen tuntojaan purkaa, ja kysyä neuvoja? En usko, että kukaan meistä on kaikkivoipa ketään tuomitsemaan. Ei hyvässä eikä pahassa.

Lue lisää

.. kirjoitit. Kiitos. Hyviä ajatuksia paljon. NÄinhän se menee.
Minusta on väärin puhua syyllisistä. Miksi pitäisi joka asiaan löytää syyllinen?
Jos kompastun jalkakäytävän reunakiveen, ja loukkaan polveni, kuka on syyllinen? reunakivi? Kenkäni? Jalkani? Vai olisiko se, joka sen kiven siihen rakensi - vaiko suunnittelija? Kipeää jalkaa kinkaten alan sitten etsiä syyllistä, jolle voin huutaa, että sinun takiasi.. sinun vikasi..

Ei erossakaan ole aina automaattisesti syyllistä. On vain tapahtuma ja asioita, jotka johtavat eroon.
Jätetty ja jättäjä -osapuolet saattaa olla, mutta niin ei ole kaikissa eroissa.

Jokainen ero on omanlaisensa. Yhden erotarinan kuultuaan ei voi yleistää.

kierrossa kirjoitti:

.. kirjoitit. Kiitos. Hyviä ajatuksia paljon. NÄinhän se menee.
Minusta on väärin puhua syyllisistä. Miksi pitäisi joka asiaan löytää syyllinen?
Jos kompastun jalkakäytävän reunakiveen, ja loukkaan polveni, kuka on syyllinen? reunakivi? Kenkäni? Jalkani? Vai olisiko se, joka sen kiven siihen rakensi - vaiko suunnittelija? Kipeää jalkaa kinkaten alan sitten etsiä syyllistä, jolle voin huutaa, että sinun takiasi.. sinun vikasi..

Ei erossakaan ole aina automaattisesti syyllistä. On vain tapahtuma ja asioita, jotka johtavat eroon.
Jätetty ja jättäjä -osapuolet saattaa olla, mutta niin ei ole kaikissa eroissa.

Jokainen ero on omanlaisensa. Yhden erotarinan kuultuaan ei voi yleistää.

Lue lisää

asia on niin ettei tarvitse todellakaan etsiä syyllistä eroon, tehty mikä tehty. Mutta ei ketään kolmatta osapuolta tarvitse päähänkään taputtaa, minusta perheen väliin tuleminen vaikka pyydettynä on väärin.

Valitettava tosiasia on että kauniit sopuerot ovat kovin harvinaisia mutta sellaisiin tulisi pyrkiä, ei pettää ja sitten jättää...

jaa aa kirjoitti:

asia on niin ettei tarvitse todellakaan etsiä syyllistä eroon, tehty mikä tehty. Mutta ei ketään kolmatta osapuolta tarvitse päähänkään taputtaa, minusta perheen väliin tuleminen vaikka pyydettynä on väärin.

Valitettava tosiasia on että kauniit sopuerot ovat kovin harvinaisia mutta sellaisiin tulisi pyrkiä, ei pettää ja sitten jättää...

Lue lisää

Kertokaas, sitten ihmiset, miksi meidän isovanhemmat ja vanhempien noin 40-60 luvuilla solmitut avioliitot ovat kestäneet tähänpäivään asti? Ainakin useimmat. Ei ollut eroja näin paljon.

Ihmisten käyttäytyminen on muuttunut, eikä mikään ole kenellekään enää pyhää. Kaikki on luvallista. Jopa toisen aviomiehen saa viedä, ja alkaa leikkimään äitiä hänen lapsilleen.
En yhtään ihmettele, että jätetyt vaimot nousevat barrigaadeille.

Se kellä ei ole omia lapsia, ei voi aavistaa, miltä tuntuu jäädä lasten kanssa yksin, käydä työelämässä ja hoitaa kodit ym. Se on julmaa kun mies sitten vain soittaa ja hakee lapset pariks tunniks, tai viikonlopuks. Silloin leikitään tai mennään pitsalle, mutta ei eletä sitä arkea.

Kaiken kruunaa sitten tämän uuden naikkosen puukotukset selkään, kuinka idiootti se lasten äiti on ja lapset kerrassaan kauheita kauhukakaroita.

Sanokaas, kuka on syyllinen että äiti on joskus voimaton, niin fyysisesti kuin psyykkisesti?