Yötaivaalla lentävä lintu.
Voisipa sen lailla lentää pois.
Paeta kaikkea, minkä voi jättää kauas taa, eikä palata ikinä takaisin.
Palava pensas edessäni.
Voisipa sinne heittää kaiken turhan, ikävät muistot, kaiken, mistä on valmis luopumaan ikuisesti.
Se kaikki, mitä olen nähnyt, kokenut ja tuntenut. Mitään en tarvitse.
Olen ollut tuskissani jo kauan, eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa sen kaiken ikävän, ketään, jolle kertoa mistään. Ei ole mitään ilon aihetta. Kaikki on turhaa...surua ja tuskaa. Kaiken kun voisi riisua yltä kuin raskaan repun, jossa kaikki ne muistot ja tunteet palasina, silppuuna ja heittää tuleen. Kuinka iloisesti se palaisi. Olisiko siinä yksi ilon aihe? Muuttuisiko maailma värikkäämmäksi? Silloinko tämä paha olo helpottaisi? Tekisin mitä vain päästäkseni siihen rauhan ja hyvän olon hurmokseen. Eläisin täysillä. Olisin kuin vapaa lintu, joka liihottaa onnelisena kuin lintu, joka lentäisi minne ikinä haluaa.
Kuin palaa kaikki taaksejäänyt, eikä mitään jäisi kaipaamaan. Kuinka kauan siihen aikaan on?
Ehtivätkö asiat mennä vielä pahemmin? Jos voisi elää sen ajan yli ja jatkaa siitä.
Kuitenkin elän vielä täällä, pölyisessä kaupungissa, turmeltuneena kaikesta pahasta.
Siitä voin jo olla varma, kyllä vielä se aurinko pilvien takaa esiin pääsee...aikanaan.
Voisipa sen lailla lentää pois.
Paeta kaikkea, minkä voi jättää kauas taa, eikä palata ikinä takaisin.
Palava pensas edessäni.
Voisipa sinne heittää kaiken turhan, ikävät muistot, kaiken, mistä on valmis luopumaan ikuisesti.
Se kaikki, mitä olen nähnyt, kokenut ja tuntenut. Mitään en tarvitse.
Olen ollut tuskissani jo kauan, eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa sen kaiken ikävän, ketään, jolle kertoa mistään. Ei ole mitään ilon aihetta. Kaikki on turhaa...surua ja tuskaa. Kaiken kun voisi riisua yltä kuin raskaan repun, jossa kaikki ne muistot ja tunteet palasina, silppuuna ja heittää tuleen. Kuinka iloisesti se palaisi. Olisiko siinä yksi ilon aihe? Muuttuisiko maailma värikkäämmäksi? Silloinko tämä paha olo helpottaisi? Tekisin mitä vain päästäkseni siihen rauhan ja hyvän olon hurmokseen. Eläisin täysillä. Olisin kuin vapaa lintu, joka liihottaa onnelisena kuin lintu, joka lentäisi minne ikinä haluaa.
Kuin palaa kaikki taaksejäänyt, eikä mitään jäisi kaipaamaan. Kuinka kauan siihen aikaan on?
Ehtivätkö asiat mennä vielä pahemmin? Jos voisi elää sen ajan yli ja jatkaa siitä.
Kuitenkin elän vielä täällä, pölyisessä kaupungissa, turmeltuneena kaikesta pahasta.
Siitä voin jo olla varma, kyllä vielä se aurinko pilvien takaa esiin pääsee...aikanaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.