väärä hymy

Tuhlasin sinuun aikaani
Sait vain jotenkin rakkauteni syttymään
Miten vieläkin menetetty aika menee hukkaan
Se jotenkin sattuu sydämmeen

Sait kuulla tunteistani
Kun luulin sinun tuntevan samoin
Miten sellaista voi rakastaa
Mikä ei edes tuntunut todelliselta
Vaikka olin luonasi
Se ei tuntunut siltä
Vaikka olit aivan vieressäni
Yksinäisyys tuntui pahalta
Kuljit ohitseni etkä sanonut mitään
Vaikka yritin puhua sinulle
Lähdit vain pois
Sekin sattui todella paljon
Itkin
Olin aivan lohduton
Olin silloinkin yksin
Et tainnut edes tietää

Kun tulet nyt vastaan
Kävelet taas ohi
Sanomatta mitään taaskaan
Yritän puhua sinulle
Käännyt katsomaan minua
En saa sanaakaan suustani
Naurahdat
Lähdet taas pois
Kuinka kauan vielä menee
Että rakkauteni sinuun katoaa
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Luulen, että "tarina" on tuttu monille. Mutta me jokainen olemme erilaisia. Käsittelemme asiat eri tavoin. Toinen on vahvempi toinen heikompi.
Voiko aikaa toiseen "tuhlata" ? Häneen kenestä välittää? Tuskinpa vain.
"Tarinat" eivät valitettavasti vain kaikki kestä. Ihmiset ovat erilaisia. Eniten ero koskee vain häneen, joka jää "rannalle" muistojensa kanssa. Itku tulee sydämestä.

Ei kukaan lie tehnyt mitään väärää, että on rakastanut. Välinpitämättömyys ja vastuu toisesta kuuluisi kummallekin.

Äänestä
  • viisaita sanoja laudi...Aika parantaa kipeimmätkin haavat...ei poista arpia jotka jäävät...mutta, lopulta arvet muodostuvat sellaiseksi että, ikäänkuin ne vahvistavat tai sitovat sydämen vahvalla köynöksillään vielä vahvemmaksi...elämää varten. Siihen kuuluu aina Rakkaus ja kunnioitus (oikeanlainen sellainen)..myös itseään kohtaan. Jälkeenpäin...kun ja pystyy antamaan myös sydämessään anteeksi kokeamansa vääryydet ehkä...kaikki on kuin lukisi kaunista satukirjaa omasta elämästään...tarinoita...ja seikkailuja...surullisia loppuja mutta, onnellisia alkua...ja myöskin lopun elämää kestävää ystävyyttä...aina eivät tarinat pääty huonosti...vaikka rakkaus loppuukin. Jää jäljelle aito ystävyys. ja silläkin on oma paikkansa...



    Tsau:Friidu

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


annyeong kirjoitti:

Tuhlasin sinuun aikaani
Sait vain jotenkin rakkauteni syttymään
Miten vieläkin menetetty aika menee hukkaan
Se jotenkin sattuu sydämmeen

Sait kuulla tunteistani
Kun luulin sinun tuntevan samoin
Miten sellaista voi rakastaa
Mikä ei edes tuntunut todelliselta
Vaikka olin luonasi
Se ei tuntunut siltä
Vaikka olit aivan vieressäni
Yksinäisyys tuntui pahalta
Kuljit ohitseni etkä sanonut mitään
Vaikka yritin puhua sinulle
Lähdit vain pois
Sekin sattui todella paljon
Itkin
Olin aivan lohduton
Olin silloinkin yksin
Et tainnut edes tietää

Kun tulet nyt vastaan
Kävelet taas ohi
Sanomatta mitään taaskaan
Yritän puhua sinulle
Käännyt katsomaan minua
En saa sanaakaan suustani
Naurahdat
Lähdet taas pois
Kuinka kauan vielä menee
Että rakkauteni sinuun katoaa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu