runo

Tulet valoon
naurat auringosta
tai silmistä
mutta miten rakkaus olisi
kivessä on pimeyttä
koko metsä hämärä
sen ympärillä
ja kivi
ei se itke
tai hymyile
mutta on vain
ja pimeä
koska ei puhu
ajattelen kaikkia maailman kiviä minussa
ruohoa ihoasi vasten
paljaat jalkasi tiellä
ja kaikki maailman kivet
murtuvat kuitenkin joskus
vihreä tekee pahaa nurmikolla
kun mistä olisin valkoinen
en voi estää haavoja, mustelmia
naarmuja
ja pimeää minussa
loukkaat tämän mustan ja kovan
jalkoihisi
jos murrun sinä naurat auringon
unikin olisi totta
ei enää varjoa haamua
minusta
olisin varjossa totta
illasta aamuun
yö kirkas
sinä naurat auringon
hiukset tai joku toinen otsallasi
on osa minua
pehmeätä vasten minä haluan sinut
olla joku toinen
jos se olen minä
sinua varten.