Supersiskot- kampanja mainostaa lastensuojelua ja kehottaa vastoin tutkimustietoa ja tuhansien nuorten ja perheiden huonoja kokemuksia hakemaan apua lastensuojelusta.
Kampanja itse kohtelee henkilöstään samaan tapaan kuin lastensuojelu kuten Katariina Sourin tapaus osoittaa. Perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia kunnioittamattomat prosessit, valheelliset lupaukset, olematon tietosuoja, asiattomat vihjaukset ja leimaaminen, valheellinen ja harhaanjohtava dokumentointi ja perusteettomat vapaudenriistot ovat lastensuojelun toimintatapoja, jotka oikeutetaan Katariina Sourin julkisen raiskauksen tapaan hyvällä päämäärällä- lapsen tai asiakkaan edulla, jonka saa määritellä vain itse laittomasti toimiva viranomainen.
Supersiskojen naiivi ja kampanjan kohteille suorastaan vaarallinen tietämättömyys palvelujärjestelmän riskeistä hämmästyttää kun tiedetään, että väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt eivät tutkimusten mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta palvelujärjestelmästä. Avun sijaan palvelujärjestelmä pahoinpitelee ja raiskaa heidät toiseen kertaan.
Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. http://www.knuutilaki.net/node/39
Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti. Esim. Supersiskot kampanjassa toimivien Ensi- ja turvakotien toiminta on jo kääntynyt alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten arvioinnille ja kontrolloinnille:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Viranomaispalavereissa asioita voidaan puida lapsen opettajan kuullen. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana.
Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/
Väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan Supersiskot- kampanjakin olisi voinut lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta. Siitä, että ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten palvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa väkivaltaa kokeneille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta. Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta se ei toteudu antamalla väärää tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta. Eikö olisi jo aika havahtua todellisuuteen ja alkaa valheellisten mainoskampanjojen sijaan kehittää palveluja, joissa asiakasta oikeasti kuullaan ja palvellaan?
Kampanja itse kohtelee henkilöstään samaan tapaan kuin lastensuojelu kuten Katariina Sourin tapaus osoittaa. Perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia kunnioittamattomat prosessit, valheelliset lupaukset, olematon tietosuoja, asiattomat vihjaukset ja leimaaminen, valheellinen ja harhaanjohtava dokumentointi ja perusteettomat vapaudenriistot ovat lastensuojelun toimintatapoja, jotka oikeutetaan Katariina Sourin julkisen raiskauksen tapaan hyvällä päämäärällä- lapsen tai asiakkaan edulla, jonka saa määritellä vain itse laittomasti toimiva viranomainen.
Supersiskojen naiivi ja kampanjan kohteille suorastaan vaarallinen tietämättömyys palvelujärjestelmän riskeistä hämmästyttää kun tiedetään, että väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt eivät tutkimusten mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta palvelujärjestelmästä. Avun sijaan palvelujärjestelmä pahoinpitelee ja raiskaa heidät toiseen kertaan.
Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. http://www.knuutilaki.net/node/39
Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti. Esim. Supersiskot kampanjassa toimivien Ensi- ja turvakotien toiminta on jo kääntynyt alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten arvioinnille ja kontrolloinnille:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Viranomaispalavereissa asioita voidaan puida lapsen opettajan kuullen. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana.
Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/
Väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan Supersiskot- kampanjakin olisi voinut lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta. Siitä, että ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten palvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa väkivaltaa kokeneille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta. Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta se ei toteudu antamalla väärää tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta. Eikö olisi jo aika havahtua todellisuuteen ja alkaa valheellisten mainoskampanjojen sijaan kehittää palveluja, joissa asiakasta oikeasti kuullaan ja palvellaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikö olisi asiallista laittaa vain linkkejä, jotka ovat laillisia? Ja puhua vain asioista anonyymilla palstalla. En myöskään jaksanut lukea koko tuota pitkää nimentöntä jorinaa ja koska valtaosa suomalaisista perheistä ei koskaan joudu minkään lastensuojeluiden kanssa tekemisiin, olen kyllästynyt lukemaan kaunajorinaa viranomaisia kohtaan tästä Suomi24:a, jossa joka toisella anonyymikirjoittajalla tuntuu olevan ongelmia viranomaisten ja erityisesti "lastensuojelun" kanssa... Jos "lastensuojelun" ongelmiin haluatte puuttua, puuttukaa siihen ja yrittäkää vaikuttaa parlamentarismin kautta siihen asiaan, että Suomessa "lastensuojelu" toimii nykyisin pitkälti voittoa tavoittelevana yksityisbisneksenä. "Lastensuojeluviranomaiset" sen sijaan ovat ihan koulutettuja ihmisiä, jotka ei tasan tarkkaan mene luulopohjalta riistämään lapsia vanhemmiltaan,jos vanhemmat on kunnollisia.
Ja mitä Katariina Souriin tulee, ymmärrän hyvin hänen äärimmäisen loukkaantumisensa "Supersiskot"-kampanjan osalta, että kun hänelle läheiset ihmiset on sotkettu törkeästi raiskausasioihin. Se HS:a ollut mainos kieltämättä ihan todella antoi sen kuvan, että muka Souri itse olisi joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi läheistensä taholta ja se on törkeää. Olen aina arvostanut Kata Souria älykkäänä ja ajattelevana julkkiksena ja jos olisin hän, tekisin oikeusjutun sellaisesta törkeydestä, että hänet henkilönä on sotkettu johonkin muka omakohtaiseen koettuun seksuaaliseen väkivaltaan, vaikkei se ilmiselvästi pidä paikkaansa, kuten Souri itsekin on julkisuudessa korostanut. En minäkään, jos olisin Kata Souri, haluaisi uhrata omaa henkilöäni ja omaa mainettani millekään seksuaalisen insestin uhrina esiintymiselle, kun en sellaista ole kokenut koskaan, vaikka Supersiskot- kampanjan idea alunperin varmaan muuten sinänsä on ihan hyvä.
Supersiskot -kampanja on aika epämääräisen oloinen, jos kerran fanaatikot tarvitsevat jonkun julkkiksen tai edes taviksia kampanjaansa keksimällä tekaistuja draagisia kokemuksia kaiken kansan "mässäiltäväksi".
Minut esimerkiksi on kaksi kertaa yritetty raiskata elämässäni: _ei koskaan kukaan sukulainen tai läheinen_, mutta en mä h*vetissä silti lähtisi tollasta kampanjaa tukemaan, kuin Supersiskot. Pidänkin Supersiskot-kampanjaa fanaatikoiden yhtenä uutena rahankeräysmasiinana, jälleen kerran... Tyttöjen ja naisten itsetuntoa ja sitä kautta turvallisuutta pärjätä maailmassa joutumatta hyväksikäyttäjien armoille kohotetaan mielestäni parhaiten sillä, että vastuulliset miespuoliset kasvattajat opettavat naiset arvostamaan itseään terveellä tavalla ja olemaan hakeutumatta porukoihin, missä voisi olla väärällä tavalla toimivia ihmisiä. MInut (olen nainen) kun teininä yritettiin tuntemattoman ikäiseni miehen toimesta raiskata, niin oli minulle ainakin kotonani sanottu, että mihin tahansa ei kannata lähteä jatkoille, joten en minä kaunaa miessukupuolta kohtaan koe.
Zonta International tukee naisten aseman edistämistä kaikkialla maailmassa (Advancing the Status of Women). Nyt pieni ryhmä on lähtenyt Supersiskoina ja Zontan nimeä käyttäen oudolle alueelle. Zontakerhot ovat itse lahjoittajia, eivätkä koskaan aiemmin ole lehti-ilmoituksilla pyydelleet rahaa yleisöltä. Tässä Zontilla puuttuu osaamista ja se ikävä kyllä näkyy. Järjestö on harrastus jäsenilleen ja siksi sen johtaminen ontuu eikä ole ammattimaista. Naisjärjestöharrastajien ei pitäisi esiintyä Maria Drockilan suulla.
Pidän "Sairaat Siskot"- nimimerkin esittämiä näkökohtia erittäin kiinnostavina. Ja vielä tiedoksi:Läheskään kaikki Zontat eivät kannata tätä kampanjaa, tuskin edes tietävät siitä. Voisi tutkia miten tähän on päädytty.