Tuli mieleeni, ja on tullut hyvinkin usein tuo pakolaiskysymys.
Ei Suomeen paenneet ihmiset sodan tai muun vainon takia, vaan laajemmassa mittakaavassa. Sanotaan vaikka kansainvaellukset. Euroopasta Amerikkaan inkvisitiota pakoon lähteneet. Entisestä Suomen Karjalasta lähteneet, jopa Ruotsiin muuttaneet "elintasopakolaiset".
Haluaisin monien esittävän mielipiteensä ja tietonsa tuosta pakolaisilmiöstä.
Emmekä koe vihapuheeksi, jos joku arvostelee Suomeen muuttaneita senegalilaisia tai somaaleja. Avointa keskustelua, mielipiteitä, jotka avaavat ymmärtämään toisiamme ja ennen kaikkea heitä, jotka ovat joutuneet, tai tahtoneet lähteä kotimaastaan, syystä tai toisesta.
Ei Suomeen paenneet ihmiset sodan tai muun vainon takia, vaan laajemmassa mittakaavassa. Sanotaan vaikka kansainvaellukset. Euroopasta Amerikkaan inkvisitiota pakoon lähteneet. Entisestä Suomen Karjalasta lähteneet, jopa Ruotsiin muuttaneet "elintasopakolaiset".
Haluaisin monien esittävän mielipiteensä ja tietonsa tuosta pakolaisilmiöstä.
Emmekä koe vihapuheeksi, jos joku arvostelee Suomeen muuttaneita senegalilaisia tai somaaleja. Avointa keskustelua, mielipiteitä, jotka avaavat ymmärtämään toisiamme ja ennen kaikkea heitä, jotka ovat joutuneet, tai tahtoneet lähteä kotimaastaan, syystä tai toisesta.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Jostakin olen lukenut, että tämän päivän pakolaiset ovat suurin kansainvaellus, mitä ihmoiskunnassa on tapahtunut koskaan.
Meitä on jo niin paljon täällä, että emme enää mahdu alkuperäisille kotiseuduillemme.
Uskonto on sitten lisätaakkana ihmiskunnalle. Jokainen uskovainen kun on ehdottomasti oikeassa ja sen Ainoan Oikean Jumalan seuraaja. Usein ihmettelen, kuinka voimattomia nämä jumalat ovat, kun tarvitsevat palvojiaan taistelemaan puolestaan ja nimessään toisinajattelijoita vastaan.
Pakolaisuus ei lopu.
Ruotsissa asuva sisarpuoleni kertoi, että alkuperäiset asukkaat eivät enää "mahdu" asumaan samassa korttelissa missä on paljon maahanmuuttaja, islamilaisia, eli heitä, joilla vaimo on täysin kätketty huntunsa ja kaapunsa taakse.
Kun sisarpuoleni poika moikkasi rappukäytävässä naapureitaan, sanoen ruotsalaiseen tapaan heij, niin muslimimies sai jonkinasteisen raivarin ja karjui, että miksi minun vaimoani heijailet!
Suomeen ja Ruotsiinkin mahtuu maantieteellisen tilan johdosta maahanmuuttajia, mutta kulttuurierot ovat joidenkin ulkomailta tulleiden takia niin suuret, että emme saata pian mahtua, esm. kerrostaloasujina samaan rappuun. Itsemme puolesta emme ole ainakaan vielä huolissamme koska asumme maaseudun rauhassa, mutta pikkuisen olen huolissani islamismin invaasiosta. Edesmennyt Muhammad Gadaf ilmoittikin, että Keski-Eurooppa on jo "valloitettu", Pohjoismaat eivät ole vielä antautuneet "ainoan oikean uskon" kannattajiksi.
Suomen muunuskoiset ovat rauhallista väkeä. Meillähän on asukkaita hyvin monista maista.
Lapsenlapseni koulussa Helsingissä puhutaan useita kymmeniä äidinkieliä, en tiedä, millä ihmeen kielellä opetus menee perille! Opettajilta vaaditaan paljon enemmän kuin vielä omien lapsieni kouluaikoina.
Jos kotouttaminen onnistuu, niin kohta olemme monikulttuurinen maa. Voice of Finlandinkin voittajaporukkaan osallistunut muunvärinen on käsittääkseni jo Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen, ainakin ikänsä täällä asunut. Heitä alkaa olla jo paljon.
Pakolaisuudesta en nyt ihmeemmin kirjoita, maasta/maahanmuutosta enemmänkin. Nythän maailman pienennyttyä tänne tullaan, ja täältä lähdetään, kuka minnekin.
On mennyt omaisiani Ruotsiin jo 50-luvulla. Nuoripari meni 1970-luvulla.
Kaikki ovat tehneet ja tekevät ahkerasti työtä, jopa tunnustusta saaneena mm. hyvästä ruotsin kielen taidostaan. Perheelliset ovat juurtuneet hyvin, lasten avioiduttua ruotsalaisten kanssa, tuntevat uuden kotimaansa omakseen.
Naimattomaksi jäänyt kertoi usein, kuinka juuret puuttuivat, oli sitten siellä tai täällä.
Niiden satojentuhansien joukossa, jotka täältä muuttivat meren taa Lännen onnelaan, on ollut muutamia minunkin sukulaisiani, eräs tosin teki retken itään. Oli kyllä osassaan onnellinen, kun sieltä pääsi takaisin.
Lännen lokareistakin tuli pari takaisin, perheensä pariin.
Moni mennyt jäi sinne, heistä ei ole enempää tietoa, kuin muutama hääkuva, Brooklynin valokuvaamoissa otettu, joissa mustiin pukeutuneet vieraat morsiot katsovat sulhojensa keralla vakavina kameraan, valkeat liljat käsivarsillaan. Toivottavasti löysivät oman Endoradonsa, jota sinne menivät hakemaan.
Sairaalakokemuksieni perusteella maahanmuuttajia on siinä maailmassa koko hierarkian matkalla, siivoojista lääkäreihin.
Kokemukset kuin suomiperäisestä henkilökunnastakin, enimmäkseen positiivisia.
Kerran oli ehkä kielivaikeuksia, useinmiten ollut iloista ja työhalukasta henkilöstöä.
Ehkä heidän on yritettävä enemmän, tullakseen tasa-arvoisiksi, omasta ja muiden mielestä. Niinhän aina "toisenlaisuus" vaatii.
Tuleva näyttää, miten maa makaa, ja miten täällä asioita ajetaan, ja miten ne ajautuvat. Toivottavasti kaikille riittää halua ajaa yhteistä etua.
Yrittämisellä ja ahkeruudella täällä on ennenkin pärjätty, synkempinäkin aikoina.
Ihmettelen isoa askelta, muuttoa vaikkapa Austraaliaan. Tuhansia suomalaisia muutti sinnekin. On siellä heitä vieläkin. Ehkä se ikuisen kesän mahdollisuus viehättää. Kun vakituinen työpaikka löytyy, pärjäähän sitä missä vaan.
Valtavan kaukana on Australia, on varmasti vaatinut uskallusta lähteä niin kauas, toiselle puolen maailmaa. Maahan, jossa on ihan erilainen ilmasto, tavat, ja luonto.
Siltihän sinne meni monen monta tuhatta suomalaista. Suurin osa sinne jäikin, kuin naapurin nuori mieskin työtekoon.
Mutta on siinäkin ollut uskallusta, lähteä muinoin laivalla toisaalle maailman ääriin, Amerikkaan. Laivamatka on kestänyt kauan, ja varmaan pelottanut ihmisiä, joista moni ei ollut edes laivaa nähnyt. Saati, kun on päästy perille, eivätkä kadut olleetkaan kullalla silatut.
Mistä lienevät kaikki saaneet matkarahat päästäkseen kaikkien ihanuuksien luvattuun maahan. Monenlaista kohtaloa sinne on mahtunut.
hyviä työntekijöitä, he menivät mainareiksi ja lokareiksi Amerikkaan (= kaivosmiehiksi ja metsätöyömiehiksi),
ja kun saivat sitten vähitellen säästettyä hiukan dollareita, ostivat niillä maatilkun, rakensivat oman talon ja kylvivät viljaa kasvamaan, muokkasivat kasvimaan.
Heitä ei laitettu hotelliin asumaan ja joka kuukausi sossusta uusi tili käteen. Veroina meiltä nyysityt rahat.
Työtä täältä lähdettiin hakemaankin, ei henkeään pakoon sodan jaloista.
Aika on toinen.
Vietiinhän Amerikkaan pakollakin aikoinaan ihmisiä, orjiksi.
Australiaan niitä vankeja vietiin, ei Amerikkaan.
Länsi-Afrikan rannikolta kerättiin mustia orjiksi ja vietiin Amerikkaan.
On tullut elokuva Juuret muutama vuosi sitten uusintana jossa näytettiin orjien elämästä.
Mustat eivät saaneet mennä kuin määrättyihin kauppoihin eivät istua busseissa ja paljon muitakin rajoituksia oli.
Amerikan sisällissota kai alkoi mustien halusta vapautua.
Netistä löydätte varmasti lisää tietoa asiasta.
Englannista vankeja vietiin Australiaan ja siitäkin oli moniosainen jatkosarja vuosia sitten tvssä.
Australia on Englannin alusmaa, pientä tietoa saa laittaa kun näyttää epätoivoisen holtittomalta.
Se on taas eri juttu, Englantihan vei vankejaan Australiaan, mutta Amerikkaan rahdattiin arviolta 12 miljoonaa afrikkalaista orjiksi.
Siirtolaisuuden historiaa sekin. Karmeaa.
Eivät suomalaiset nuoret miehet paenneet Somaliaan, kun henki oli uhattuna otimaassa.
Satatuhatta nuorta miesta tapettiin rintamalle 1939-45, samanverran haavoittui niin fyysisesti kuin henkisestikin,
omaiset olivat kovilla koko sotien ajan ja sen jälkeen sen tuhoja (niin aineellisia kuin ihmisiinkin kohdistuneita) yrittäessään korjata
Me olimme silloin sylilapsia tai jotkut jo kouluikäisiä, me kasvoimme näiden vaikeuksien alla.
Meistä ei ole puhuttu.
Ei mustien kohtelu ole ollut vielä vähän aikaa sitten tuon kummempaa.
Diana Rossin taustalaulajalla on nykyisin ravintola Usassa.
Kertoi eräässä telkkariohjelmassa, kuin heillä aikoinaan kiertueella oli aina mukana hotellihuoneissaan ruoantekovälineet, sähkölevyä myöten, koska mustia ei päästetty ravintolaan, johon heidät silti haluttiin esiintymään.
Vasta oli kiintoisa ohjelma Jesse Owensista, jonka tarina toki on tuttu, 4-kertainen olympiavoittaja Berliinin Olympialaisista.
Amerikka on täynnä orjien jälkeläisiä.
Oletpa katkera ihminen 1939-45
Jenkkien sisällisodan syyt olivat aivan muut kuin orjakysymys.
Se valjastettiin pohjoisvatioiden propaganda- ja ulkopoliittiseen käyttöön vasta sodan aikana ja kohtasi vastutusta myös pohjoisessa.
t o t u u s on tärkeä minulle, ei muuntelu, ei kaunistelu.
Amerikan sisällissota
Vuonna 1858 Abraham Lincoln julisti, ettei hän uskonut valtion voivan jatkaa olemassaoloaan jakautuneena orjiin ja vapaisiin. Kun orjuutta vastustava Lincoln sitten vuonna 1861 oli nousemassa Yhdysvaltojen presidentiksi, 11 etelävaltiota julistautui itsenäisiksi. Lincoln ei voinut estää taisteluja, ja seurauksena oli neljä vuotta kestänyt ja 970 000 ihmishenkeä vaatinut sisällissota.
Kyseessä oli myös vapaus orjuus
Pari kertaa olen tavannut Amerikansuomalaisia kylässä kotimaassaan.
Ensimmäiset olivat kasvatti-isäni William enon lapset, jotka halusivat tavata Suomessa sukulaisiaan. Hyvin hiljaisia farmareita, joiden elämään ei kuulunut kaupunkiolot ollenkaan.
Olivat kyllä innostuneita katselemaan Helsingin menoa ja Linnamäkeä siihen aikaan, mutta vaatimaton tytär jo keski-ikäinen, sanoi elämän maalla farmilla olevan hänelle täyttä elämää.
Toinen oli mieheni veli rakennusmestari, joka pystytti yrityksen rapakon toisella puolella ja oli vaurastunut, esitteli hienoa venettään ja valokuvia kalansaaliistaan.
Kestitsin pari viikkoa heitä ja kovin olivat ihastuneita meidän kahviimme, ja perunoihimme, siellä kuulemma menee vientiin parhaat pavut.
Paljonhan on suomalaisiakin mennyt Ruotsiin työnhakuun, lapsillani on serkkuja sielläkin. Työn peräänhän suomalaisetkin ovat lähteneet, jotkut ehkä seikkailunhalustakin.
Yksikään vastaaja ei kirjoittanut avauksesta eli pakolaisista. Liian vaikea aihe, koska ihmiset eivät tiedä mikä on pakolainen.
Avaushan on monipolvinen, antaa vastaajille, kullekin, oman arvonsa vastaamaan.
Niin kuin kunnon avaus aina antaa.
Juurtuuko ihminen henkisesti uuteen kotimaahansa? Hän oppii kielen, menestyy taloudellisesti ja on amerikkalainen tai ruotsalainen ynm. mutta onko hänellä kuitenkin suuomalainen sielu, sielunmaisema, jossa keväisin koivut puhkeavat hiirenkorvalle , muuttolinnut palaavat, kesäisin rantasaunan löylystä viileään veteen pulahtamimnen ja kaikki nämä kansalliset,omaan suomalaiseen luontoomme kuuluvat elämykset, kokemus vuodenaikojen vaihtelusta? Aikoja sitten ulkomaille muuttaneilla on Suomi sydämessään, uskoisin, mutta heidän lapsillaanja lastensa lapsilla ei uskoakseni ole. On tullut useinkin mieleeni, että ketä urheilukilpailussa fanittaa toiseen maahan muuttanut maanmiehemme? Suomalaistako, vai nykyisen asuinmaansa urheilijaa.
Eläköön vapaus mennä ja tulla ja eläköön vapaus saada ja elää rauhassa, turvallisesti synnyinmaassa, Suomessa.
Tulijoitahan mekin, suomalaiset, useimmat olemme. Joskus aikojen alussa, kaipa aika tekee tehtävänsä, ja kukin juurtuu maahansa, jossa on.
Uskon, että ensimmäiset maahanmuuttajat eivät koskaan ole uudessa maassa kotonaan, lapset sitten jo aikanaan, lastenlapset jo kuin kotonaan.
Ketkä enemmän, ketkä vähemmän, onhan estäviä tekijöitä, joiden nojalla ei ole toivottua sijoittua uuden kotimaan arvomaailmaan.
Me suomalaiset kai olemme aina kuin maalaishiiret, valmiita muutokseen, onko meillä liian vähän omaa, vai olemmeko liian alttiita, tavan vuoksi, omaksumaan muiden omaa, menettäen omaamme?
EU:ssa olen aina inhonnut sitä, että me olemme kuin partiopojat, aina valmiita tottelemaan, ennen kuin edes käskyä on ilmoitettu.
Uskon silti, että rantasaunan kiuaksen kihahdus, vastatehdyn vihtan ihana tuoksu, ja pulahtaminen rantaveteen saavat syntysuomalaisen ihmisen muistamaan ikiaikaisen muinaisuutensa, perinteensä, josta on syntynyt, vaikkakin maailma on hänet muualle heittänyt.
Menneestä meidät on tehty, mutta nyt eletään tätä päivää, missä sitten elämmekin.
Ruotsissa ollessani tapasin isänmaallisimmat suomalaiset. Koskaan en ole tavannut Suomessa vastaavaa tunnelmaa kuin esimerkiksi suomalaisten sikäläisillä juhannusjuhlilla.
Suurin osa oli kuitenkin pitkään Ruotsissa asuneita ja elämänsä vakiinnuttaneita.
Muistot ovat useinmiten ihania, muistamattomuuden kultaamia.
olimme, esi-isämme olivat, asuneet Suomessa, ennen kuin
ruotsalaiset hyökkäsivät uuden uskontonsa aseiden ja sodan kanssa suomalaisille pakottaen.
Pitäisikö sinun mielestäsi meidän vielä uskoa ukkoseen, karhuun ja mäntyyn?
Kristinusko levisi aikoinaan kaikkialle.
Kivikausi oli kivikautta, nyt on nyt.
Ikävä, että täällä järki saa vain miinusta, ja päinvastoin.
ja ilkeilevät saavat miinusta-
ja plussaa ovat saaneet ja saavat hyvät ja kiltit.
Kuinka 1941? Apina lue historia!
Papit kastoi ja suomi pojat nai ja tappoi 5-8 tuhatta---hallelujaa,kuka muistaa ei kukaan.
Oletko avkt, tai jotain sinne päin?
Miksi puhut itsellesi?
Nyt ajattelen jo kaikkia heitä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan pakoon sotaa, tai muuta sortoa ja vainoa poliittisen suuntautuneisuutensa tähden, tai heitä jotka yli 70 vuotta sitten siirrettiin Karjalasta(menetetystä) Suomen muille paikkakunnille. Heistä eivät monet pitäneet. Olen jopa kuullut heitä sanottavan Karjalan kerjäläisiksi.Kuka siirtolaisista olisi vapaaehtoisesti muuttanut Suomen erilaiseen "kulttuuritaustaan" kuuluvien, erilaista murretta puhuvien joukkoon?
Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Ihmiset sopeutuivat, puolin ja toisin. Läntisen Suomen asukkaat jopa alkoivat ymmärtää "Hyrsylänmutka kaipuun" vallassa olevia ihmisiä.
Mielestäni Arabimaat voisivat sijoittaa palestiinalaisia omiin maihinsa, eivätkä sallia noita kurjia pakolaisleirejä. Tosin silloinhan vähenisi syy vihata Israelia ja länsimaita. Sitä eivät muslimivaltiot voi hyväksyä. Vihanpitoon täytyy olla edes jonkinlainen syy, ja mikä syyksi sitten, jos rikkaat öljyvaltiot asuttaisivat Palestiinalaisväestön.
Olipa...tai onpa kiva ketju ! Monenlaista asiaa ja tietoakin. Itelläni ei ihan pysyvästi muihin maihin muuttaneita lähisukulaisia olekaan. Suomeen muuttaneista pakolaisista kyllä, mutta heistä olen kaiketi useempaan kertaan aikaisemmin puhunutkin Henkilökohtaiset pakolaistutut ovatkin eri asia kuin yleistyksellä, asioista tarkemmin tietämättä ja tuntematta puhutaan yhtä sun toista.
Ruotsinkieliselle Pohjaanmaalle ei annettu karjalaisten tulla, koska pelättiin ruotsin kielen häviävän karjalaisten puhuessa suomea. Ja olihan siinä tietenkin se etu, ettei yhden perheen kotiin tarvinnut toista perhettä ottaa.
Mutta suomenkieliset ottivat karjalaiset kotiinsa sisään, omat miehet olivat rintamalla, tilaa piti hoitaa että saatiin viljaa ja kaikkea maataloustuotetta riittävästi maan ihmisten ja rintamamiesten elättämiseen, se sota oli raadantaa myös kotirintamalla.
Pappi kulki taloissa ilmoittamassa rintamalla henkensä menettäneet. Henki ei omassa maassa ollut vain uhattuna, vaan sata tuhatta miestä todella myös menetti henkensä sodassa, saman verran haavoittui henkisesti ja ruumiillisesti, ja henkisesti haavoittui myös kotiväkensä useinkin.
aloitamme sunnuntain laulaenhttp://www.youtube.com/watch?v=pwjmDQSsyJc----
toivon Teidän pitävän vaihtelua -elämän loppu suoralla.
aina apinaa? Muistuttaako peilikuvasti sitä?
Outo rinnastus! Luovutetusta Karjalasta lähteneet "elintasopakolaisia"?
He jos ketkä, olivat todellisia, vetäytyvän rintaman ja neukkujen jaloista pakenevia SOTAPAKOLAISIA!
Kaikki muut tulkinnat ovat käsittämättömiä!
Etkö lukenut, aloittaja puhui vain Ruotsiin menneistä suomalaisista "elintasopakolaisina".
Vain.
Samassa lauseessa! ""Entisestä Suomen Karjalasta lähteneet, jopa Ruotsiin muuttaneet "elintasopakolaiset"".
Miten nuo asiat voisi erottaa? Ajatusten lukija?
Siinähän jonossa lueteltiin pakolaisia, maastanmuuttajia, viimeisenä Ruotsiin menneet.
Suu sanan erehdyttää, sanoi mummoni aikoinaan. Kuka täällä nyt joka pilkun paikan jaksaa perusteellisesti ajatella. En minä ainakaan.
Tokihan voi laillasikin asian ymmärtää halutessaan.
Nähdäkseni aloittajalla on erittäin kirkas kuva maahamme paenneista sotapakolaisistakin.
Suomenhistorian laajamittaisin häätö omilta mailtaan oli lähteä sodan alta pakoon, vieläpä osaksi kahteeen kertaan; ensin välirauhan aikana ja lopulta hävityn sodan takia. 420.000 ihmistä joutui evakkotielle.
Ei ole kaikille tiedossa, ettei ruotsinkielinen alue ollut halukas ottamaan vastaan karjalaisia. Vastaanotto muuallakin maassa oli hyvin kirjavaa. Karjalaisia haukuttiin mm. ryssiksi. Moni katkeroitui, enimmät sopeutuivat.
"Tepposet" voisi lukea huolellisemmin, ymmärtää välimerkkejä ja ennenkaikkea itse ilmaista itseään ymmärrettävästi.
Suomen karjalainen väestö joutui todellakin kaksi kertaa evakkoon. Ensin talvisodan syttyessä. He palasivat kotikonnuilleen välirauhan tultua, mutta kun jatkosota alkoi, niin taas tien päälle.
Tepposelle vielä: Sanoin Suomesta Ruotsiin muuttaneita elintasopakolaisiksi, mutta en millään pahalla, sillä jos jostain maasta on mahdollista lähteä paremman elämän etsimiseen, ei siinä ole mitään pahaa. Tavallaan köyhyyttä ja puutetta pakoonhan Ruotsiin muuttavat lähtivät.