Minulla on 11-viikkoinen koira, jonka kanssa muutin jokin aika sitten maalta kaupunkiin. Kerrostaloon muuton jälkeen koirasta on tullut todella apea poika. Ei kiinnosta lelut, ei kiinnosta piilotettujen makupalojen nuuskuttelu, minun huomionikaan ei enää oikein saa koiraan eloa. Koira vaikuttaa myös aika stressaantuneelta, ainakin sen mukaan, mitä, olikohan se nyt ajokoiraliiton, sivuilta stressistä luin. Uusien asioiden opettelu ilmeisesti vielä vähän innostaisi, mutta niihin ei sitten taas riitä keskittymiskyky. Lenkkeily on ainoa kiinnostava asia (koira oikeastaan lähinnä makaa päivät oven suussa odottamassa), mutta vielä ei ole löytynyt paikkaa pitää koiraa irrallaan, ja tuon ikäistä ei käsittääkseni ihan hirveästi saa hihnassa lenkittää.
Olisiko teillä ideoita aktivoida/piristää koiraa?
Olisiko teillä ideoita aktivoida/piristää koiraa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ehkä mikään idea, mutta mielipide on. Koira ei ole kerrostaloeläin/-lemmikki. Varmaan koiraroduissa on eroja, mutta mielestäni kaupunkimainen elinympäristö ei ole koirien luontaista reviiriä.
Nim. Ei koiraihminen, ei koiran jätösten ihailija lenkkipoluilla ja ei koiran haukkumisesta seinän takana nauttiva.
Niin, no itse olen ihan samaa mieltä. Kuitenkin elämässä on joskus tehtävä pakkoratkaisuja, ainakin tilapäisesti. Toisaalta, en oikein ymmärrä miksi vastasit tähän viestiin, jos tuo on ainoa asia, joka sinulla on sanoa. Nyt kysyttiin neuvoja eikä kaivattu mitään yleisönosaston koirankakkakeskustelua.
Vastuksesi oli tyhjentävä ja pahoittelen nimimerkini asiatonta loppuosaa. Konkreettinen neuvo, minkä toki tiedät ilmankin ja minkä toteuttamisen ymmärrän vaikeaksi on, että luovut koirasta. Ehkä koirasta luopumisen voi korvata muilla (hauskoilla) harrastuksilla.
Minä taas luulen, että pentu vaatii vain vähän aikaa tottua uuteen ympäristöön. Oma koirani oli 9vk tullessaan taloon (omakoti-), ja kaksi viikkoa myöhemmin muutin sen kanssa kerrostaloon opiskelupaikkakunnalle. Ei mitään ongelmia. Ei minkäänlaisia koko sen viiden vuoden aikana kun siellä asuin, ja nykyinenkin asuntoni on kerrostalossa, jossa asustan koirani kanssa edelleen ilman ongelmia.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kerrostalo ei ole syynä koiran apeuteen, vaan muutto ylipäänsä. Luultavasti aloittajan tilanne olisi sama vaikka olisi muuttanut toiseen omakotitaloon tai rivariin. Jotkut koirat ovat ihmissidonnaisia ja ovat kuin kotonaan missä tahansa kunhan oma väki on paikalla. Toiset taas kiintyvät paikkaan.
Jos itselläni olisi tuollainen ongelma, veisin pentua päivän mittaan ulos paljon useammin kuin tavallisesti, mutta lyhyempiä aikoja kerrallaan. Sisällä pitäisin sitä hyvänä, silittelisin ja juttelisin sille vaikka sitä ei suuremmin kiinnostaisikaan, ja yrittäisin saada sen leikkimään, edes vähän. Jos uusien asioiden opettelu jaksaa vielä innostaa, niin sitten niitä kannattaa opettaa, sen aikaa kun keskittymiskyky riittää. Usein, mutta lyhyen aikaa. Ei todellakaan kannata luopua koirasta noin vähästä! Tuo on vain alkukankeutta!
Voimia aloittajalle!