Asunnonvälityssopimuksessahan on usein sellainen ehto, että jos sopimuksen loppumisen jälkeen välittäjän hankkima asiakas lopulta ostaa asunnon, on välittäjä oikeutettu palkkioon, vaikka sopimus olisikin jo osapuolten väliltä loppunut.
Nyt kysyisin:
Miten välittäjä todistaa, että asiakas on tullut hänen kauttaan?
Tuskin nyt kuitenkaan riittää välittäjän väite siitä, että kyseinen asiakas on esim. käynyt näytössä (eli siis ulkonäön perusteella).
Miten voisi etukäteen välttyä kiistanalaisilta tapauksilta? Onhan esim. harmittavaa maksaa välityspalkkio asiakkaasta/asunnon ostajasta, jonka on todella itse hankkinut, ja jonka on hankkinut sopimuksen loputtua.
Voiko esim. välittäjää velvoittaa antamaan toimeksiantajalle lista nimistä eli niistä asiakkaista, jotka toimeksiantaja on todistettavasti hankkinut?
Nyt kysyisin:
Miten välittäjä todistaa, että asiakas on tullut hänen kauttaan?
Tuskin nyt kuitenkaan riittää välittäjän väite siitä, että kyseinen asiakas on esim. käynyt näytössä (eli siis ulkonäön perusteella).
Miten voisi etukäteen välttyä kiistanalaisilta tapauksilta? Onhan esim. harmittavaa maksaa välityspalkkio asiakkaasta/asunnon ostajasta, jonka on todella itse hankkinut, ja jonka on hankkinut sopimuksen loputtua.
Voiko esim. välittäjää velvoittaa antamaan toimeksiantajalle lista nimistä eli niistä asiakkaista, jotka toimeksiantaja on todistettavasti hankkinut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sellainen voisi olla paikallaan. Välittäjä voi haastaa ostajan oikeuteen todistajaksi. Tällä todistuksella olisi huomattava painoarvo.
... taustansa mm. keräämällä näytöillä kävijöiltä kirjallisesti tietoja mm. heidän kiinnostuksistaan mahdollisesti muihin asuntoihin liittyen, ellei tämä asunto ole juuri se oikea.
Näin henkilö on oikeasti antanut kirjallisesti yhteystietonsa ja näytön siitä, että hän on välittäjän "poka", kuten alalla ystävällisesti sanotaan.
Jos sama henkilö tekee toimeksiantosopimuksen umpeutumisen jälkeen (yleensä 4 kk, ellei muusta ole sovittu) ostotarjouksen ko. asunnosta suoraan myyjälle, hän onkin välittäjän hankkima ostaja.
Miettikääpä siis sekä ostajat että myyjät, miten asia kannattaisi fiksuimmin hoitaa.
Tehkää esisopimus kaupasta. Kauppakirjan allekirjoitatte vasta 6 kk kuluttua. 10 % kauppahinnasta pitää jättää kaupantekopäivään, mikä ei liene ongelma.
Esisopimuksessa pitää muistaa että se pitää tehdä kiinteistökaupan määrmuodoin niinkuin varsinainen kauppakirja. Siis se pitää olla kirjallinen ja siinä pitää olla Maakaaren vaatimat asiat ja julkisen kaupanvahvistajan pitää se vahvistaa vaikka esisopimus onkin.
...edellinen koskee vain kiinteistökauppaa. Ei asunto-osakekauppaa.
Tuo oli erittäin hyvä huomio. Asunto-osakkeita käsitellään kiinteistöoikeudellisesti kuten muuta irtainta omaisuutta joten sen kauppaan ei tarvitse soveltaa maakaaren määrämuotosäännöksiä eikä niitä siten tarvitse soveltaa myöskään esisopimukseen. Tämä tarkoittaa mm. sitä ettei kaupanvahvistajaa tarvita. Kirjallisesti kaikki myös esisopimus kuitenkin kannattaa tehdä.
Samalla kysymys viisaammille. Onko asunto-osakkeen kaupassa mitään määrämuotosäännöksiä vai onko se täysin vapaata. Saako asunto-osakkeen myydä vaikka suullisella sopimuksella?
Ensimmäinen versio taisi kado bittitaivaaseen. Joten jos tämä tuli kahteen kertaan niin pahoittelen.
Tuo oli erittäin hyvä huomio. Asunto-osakkeita käsitellään kiinteistöoikeudellisesti kuten muuta irtainta omaisuutta joten sen kauppaan ei tarvitse soveltaa maakaaren määrämuotosäännöksiä eikä niitä siten tarvitse soveltaa myöskään esisopimukseen. Tämä tarkoittaa mm. sitä ettei kaupanvahvistajaa tarvita. Kirjallisesti kaikki myös esisopimus kuitenkin kannattaa tehdä.
Samalla kysymys viisaammille. Onko asunto-osakkeen kaupassa mitään määrämuotosäännöksiä vai onko se täysin vapaata. Saako asunto-osakkeen myydä vaikka suullisella sopimuksella?
Ensimmäinen versio taisi kado bittitaivaaseen. Joten jos tämä tuli kahteen kertaan niin pahoittelen.
Tuo oli erittäin hyvä huomio. Asunto-osakkeita käsitellään kiinteistöoikeudellisesti kuten muuta irtainta omaisuutta joten sen kauppaan ei tarvitse soveltaa maakaaren määrämuotosäännöksiä eikä niitä siten tarvitse soveltaa myöskään esisopimukseen. Tämä tarkoittaa mm. sitä ettei kaupanvahvistajaa tarvita. Kirjallisesti kaikki myös esisopimus kuitenkin kannattaa tehdä.
Samalla kysymys viisaammille. Onko asunto-osakkeen kaupassa mitään määrämuotosäännöksiä vai onko se täysin vapaata. Saako asunto-osakkeen myydä vaikka suullisella sopimuksella?
Ei tää suomi24 oikein toimi. Pahoittelen että samansisälöinen viestini on täällä 3 kertaan.
Taatusti kirjallisena. Täytyyhän kaupan kohde (osakenumerot ja se, minkä huoneiston hallintaan ne oikeuttavat) olla selkeästi todettu. Myös omistus- ja hallintaoikeuden luovuttamisen ajankohta on tärkeää.
Jos kauppakirjaa ei kirjallisena olisi, miten uusi osakas pystyisi esim. hoitamaan velvollisuutensa kuten saamaan nimensä osakasluetteloon ja maksamaan varainsiirtoveron yms, joihin tarvitaan todisteita tehdystä kaupasta...?!
Totta tuo nounoun viesti ja lisään, että etenkin vanhemmissa asunto-osakeyhtiöissä voi olla yhä käytössä lunastuslauseke eli sekä nykyisten osakkaiden että yhtiön oikeus lunastaa osakkeet, joista on tehty ostotarjous.
Harvemmin sitä kai käytetään ainakaan Helsingissä, koska lunastajan tulee kyetä maksamaan asunnosta sama hinta, jolla osakkeet olisivat siirtymässä uudelle omistajalle. Silti joskus sitä käytetään.
Lunastuslausekkeella varustetut yhtiöhän ovat tyypillisesti usein juuri jugend -tyylisuuntaa edustavia 1900-luvun alun (1904-1908) erittäin haluttuja ja erittäin kalliita kohteita "hyvissä osoitteissa".
Tällöin kuitenkin kaupat tehdään niin, että omistusoikeus siirretään jo alkukaupassa. Tämä on tärkeä pointti.