Olen tässä useaan otteeseen miettinyt omaa yksinäisyyttäni ja asemaani yhteiskunnassa. Olen hieman yli 30 vuotias mies ja viime vuosina yhä useampi ystävä on hylännyt minut. En ole koskaan ollut vastakkaisen sukupuolen mieleen ellei jotain kännisekoiluja lasketa. En kuitenkaan omaa yhtään naispuolista ystävää enkä ole koskaan seurustellut.
Yhteiskunnan silmissä olen siis luuseri ja koko elämäni ajan yhteiskunta on myös tehnyt tämä selväksi erinäisillä tavoilla. Ihmiset ovat arvoluokissa ja minä siinä alimmassa kastissa.
Koska elämä on nykyisellään merkityksetöntä olenkin miettinyt että onko minut luotu hulluksi joka päätyy lahtaamaan ihmisiä joiden olen kokenut tehneen väärin minua kohtaan? Itsemurhalin on ollut mielessä mutta tällöin elin vain surkean elämän ja kiusaajani jatkavat elämäänsä mukavasti, perheitä perustaen jne. Mielestäni en ole tehnyt heille pahaa joten on todella epäoikeudenmukaista jos minä kuolen ja he jatkavat elämäänsä.
Jokaisella elämällä pitäisi olla jokin tarkoitus ja näyttää että se perinteisin eli perheen perustaminen ei ole minun elämäni tarkoitus. Ystävien hylkääminen tukisi myös sitä käsitettä etten ole kovin arvokas ihminen enää.
Yhteiskunnan silmissä olen siis luuseri ja koko elämäni ajan yhteiskunta on myös tehnyt tämä selväksi erinäisillä tavoilla. Ihmiset ovat arvoluokissa ja minä siinä alimmassa kastissa.
Koska elämä on nykyisellään merkityksetöntä olenkin miettinyt että onko minut luotu hulluksi joka päätyy lahtaamaan ihmisiä joiden olen kokenut tehneen väärin minua kohtaan? Itsemurhalin on ollut mielessä mutta tällöin elin vain surkean elämän ja kiusaajani jatkavat elämäänsä mukavasti, perheitä perustaen jne. Mielestäni en ole tehnyt heille pahaa joten on todella epäoikeudenmukaista jos minä kuolen ja he jatkavat elämäänsä.
Jokaisella elämällä pitäisi olla jokin tarkoitus ja näyttää että se perinteisin eli perheen perustaminen ei ole minun elämäni tarkoitus. Ystävien hylkääminen tukisi myös sitä käsitettä etten ole kovin arvokas ihminen enää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tee se. Homo.
Minäkin koen, etten voi tappaa itseäni ennen kuin olen kostanut kokemani vääryydet. Mutta koska olen täysi pussy ja ahdinkoni on suurimmaksi osaksi omaa syytäni, tyydyn vain makoilemaan sängyssä ja unelmoimaan niistä hyvistä asioista, joita elämässäni olisi voinut tapahtua. Olen täysi pussy. Ehkä parempi niin.
Jos teet sen, niin kirjoita kirja ajatuksistasi. Oletan, että murhaamisen jälkeen olosi on entistä tyhjempi. Tähän tapaan:
And later my macabre joy sours and I’m weeping for myself, unable to find solace in any of this, crying out, sobbing “I just want to be loved,” cursing the earth and everything I have been taught: principles, distinctions, choices, morals, compromises, knowledge, unity, prayer—all of it was wrong, without any final purpose. All it came down to was: die or adapt.
Sinä vain luulet että asiat on nii vakavasti ei ne ole. Lakkaa lokeroimasta ihmisiä kiusaaja ei kiusaaja kaikki me ollaan samanlaisia. Sulla vaa on jotai ongelmia jotka estää sua olemasta semmone ku haluut.
Todellakin tuntuu, että miehet nimenomaan luovat enemmän kaikenlaisia kategorioita, joissa "alimmilla" portailla olevilta puuttuu muka ihmisarvokin. Arvojärjestykset tuntuvat olevan itsetarkoitus. Eikö mikään muu saa elämässä ponnistelemaan kuin muille "näyttäminen" ja "huonommille" sitten naureskeleminen? Pinnallisiksi jäävät sitten parisuhteetkin.
Aika lennokasta ajatuksenjuoksua. Jos joku on yksinäinen ja kokee olevansa täysi hylkiö, niin onko kyse siitä että häntä harmittaa, ettei hän pääse "näyttämään" ja naureskelemaan "huonomilleen"?
että alkuhuuman jälkeen voisi alkaa pännimään parisuhteen ongelmat ja mahdollinen nalkutus. Mikään ei ole ikinä täydellistä. Turha luulla että avioparit elää kuninkaallisten elämää onnellisina elämänsä loppuun asti. Ehei. On pettämistä, sopimista, kulissiliittoa ja paljon avioeroja ja yh-äitejä!
Jos on itse tarpeeksi älykäs, voi saada suhteen kestämään ja pitämään sen onnellisena. Mutta se jolla onni on, se onnen kätkeköön. Aina on kateellisia hulluja, jotka haluaa rikkoa onnelliset liitot.
Psykopaatit ei pyäri itsesäälissä ja miäti itsemurhaa, niillä jos jollain on itsetunto ja rohkeus korkeella. Sulla ei todellakaan ole kumpaakaa. Ja vaikka joskus ehkä saattasit kilahtaa ja päättäsit tappaa sua kiusanneita, niin veikkaan, että epäonnistusit täysin.... siinäkin. Sää oot sosiaalisesti erittäin rajottautunu luuseri, et mitään muuta.