Taas on kevät ja varmasti siihen liittyy laulukokeet koulussa. Muistan ne ikuisesti kun se oli kidutusta laulaa luokan edessä kaikkien kuullen vaikka ei lauluääntä ollutkaan, se oli hauskaa muille ja nauratti, mutta ei naurattanut asian osaista. Olin joskus koululla töissä ja koin ihmeekseni että ei nykyisin oppilasta aseteta naurunalaiseksi tämäntakia, vaan jokainen laulaa yksin opettajalle, hyvä näin. Oliko meidän ajan opettajat sadisteja ja nauttivat toiste nöyryyttämisestä, oletteko samaa mieltä.
ei enää laulua
laulu loppui
9222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuskinpa he sen enempää sadisteja olivat, mutta kaipa oli annettu laki ja asetus, miten laulukoe oli suoritettava. Karmea se oli, mutta niin oli lääkärintarkastuskin.
Ei oikein kai silloin ymmärretty, että lapsikin on ihminen, vieläpä tajulla varustettu.
En siis ole samaa mieltä, mutta sitä mieltä olen, että tapakasvatus olisi syytä opetella vanhempien, jotta osaisivat kasvattaa lapsensa koulukelpoisiksi.
Kyllä entisaja opet seisoivat tiukasti kateedereilla toivat esiin oman ylivertaisuutensa johon oppijoiden oli alistuttava. Hyvä että opet on laskettu maan tasolle.
Opparissa kanttori piti laulukokeet luokan edessä ja varsinkin pojat ilkkuivat. Olin ruotsalaisnimen saanut ja opet antoivat tiettäväsksi nimi pitää muuttaa. Kanttori sanoi luokan kuunnellessa mitäs tämä tytär laulaa ruotsiksi, lauloin Kotimaani ompi Suomi, isä oli lauluani kuunnellut kotona sanoen hyvin menee. Numero oli alle arvostelun todistuksessa musiikin teorioineen, selitys isälle vaikea arvostella koska nimi........, että näin kävi maalaistytölle.
Meikäläinen on sen ikäluokan opettajien opettama, että open mieltymykset tiesi varmasti maalai-koulussa.
Joulutodistukseen sai vähintään 9 numeroksi, jos lauloi "Heinillä härkien" tai "Maa on niin kaunis".
Kevättodistukseen sen ysin varmisti laulamalla "Kuullos pyhä vala" tai "Siniristilippumme".
Nuotilla tai muutoin paatoksella laulettuna oli menestys taattu.
Sattuikin.
Takahikiän Yhteiskoulun vuosipäivä tulossa. Otin ykköspuvun mukaan. Meitsi kuitenkin jotenkin ylpeä, että tulipahan sekin käydyksi. Jokin muistelokirja painossa, vähän tuli sinnekin kirjoitetuksi. Mutta tavallaan, siis kouluaikoja hupaisa muistella.
Tuo metodi, mitä olet noudattanut, päti myös meillä. Piti olla isänmaallinen ja uskonnollinen. Ikinä en avannut uskonnon oppikirjaa. Kirjoitin aina saman liturgian, "Jesse teki sitä ja tarkoitti tätä." Aina oli uskonto kahdeksan, vaikka en silloinkaan uskonut taruolentoihin, se oli vain pakollista.
Laulukokeet oli juu karmeita. Vaan, paras kaverini sattui olemaan kanttorin poika, kanttori siis opetti musiikkia. Kasi tuli, vaikka meitsin laulutaito kuin harakalla, paitsi epävireisempi. Mutta kaikesta selvittiin, ainakin keplottelemalla.
Mulla ollut aika paljon nyt mielessä yhteiskouluajat, johtuen just kirjoittamisesta. En mä tiedä, mihin verrata. Mä olen käynyt koulun vain kerran. Joku pitemmän aikaa opettajana toiminut ihminen osaisi varmaan kirjoittaa asiasta paremmin. Mutta ihan selkeästi nykyaikana on aivan eri meininki, kuin aikanaan. Ennen opettaja pätki karttakepillä polttimoon, jos oppilas oli ilkeä, nyt opettaja joutuu oikeuteen, jos oppilas on ilkeä. Oppilaat on ilkeitä aina, miten asia hoidellaan, se näyttää muotoutuvan trendien mukaan. Sotien jälkeen oli eri meininki, kuin nyt, hampurilaisnuorison aikana.
Vaan laulukoe juu. Mulla meni nelkyt vuotta, kun sitten rohkaistuin ja lauloin kaljoissani paikallisessa kaljapaarissa ensimmäisen kerran eläissäni oikein karaookkea. Ihme kyllä, ei hävettänyt ollenkaan, eikä hävetä jälkeenkään päin. Se oli kertakokeilu, mutta kai piti todistaa itselle, että ei ole traumoja koulun laulukokeista. Kun elämä on kuitenkin itsensä peliin laittamista, laulaminen julkisesti ei loppujen lopuksi ole kovin iso asia ujollekaan ihmiselle. Itsensä voittamista tai miten se nyt sanottaisiin. Kouluaikoina kynnys oli jotenkin liian korkealla, pelkäsi liikaa pilkkaa ja ivaa. Nykyisin, se ja sama, mitä muut sanovat.
=DW=
Vain sanelin. Olin suuttunut. Keskiarvoahan se pudotti. Olisi voinut laulaa yksin opettajallekkin.
Nyt tuntuu tyhmälle. Ääntä olisi.
Jännittihän se tietenkin luokan edessä laulaa. Laulukoe oli melkein aina viimeisellä tunnilla ja pääsi heti lähtemään kotiin kun oli laulanut. Lauloin ekana jonkin kuhan sattuu kappaleen epävireisesti tietenkin. Ope tuumai että etsipäs joku tutumpi laulu ja sen saat laulaa viimeisenä sitten toisten jälkeen. Mikäs siinä lauloin "sua lähde kaunis katselen". Ope oli nimittäin opettanut meille molemmilla äänillä johonkin juhlaan laulettavaksi kuorossa. Lauloin ensimmäisen säkeistön ylä- ja toisen ala-äänellä. Sain ysin.
Minä en päässyt koskaan alkua pitemmälle laulamisessa, kun opettaja sanoi, että riittää jo.
Itsehän sitä on huono arvioimaan lauluääntään, mutta lasten suusta se totuus kuuluu. Lauloin lapselleni, olisiko ollut parivuotias silloin, koko pitkän laulun; kas kuusen latvassa oksien alla... Kun pääsin hengästyneenä loppuun, niin tyttö totesi; no niin, semmonen runo.
Olivat sitkeitä kouluaikoinaan nousemaan ylös aamuisin. Kun ei enää muut houkuttelut tehonneet, niin annoin kaksi vaihtoehtoa; joko nousette ylös tai laulan. Peitot lensi äkkiä päältä ja kaksi säikähtänyttä koululaista pompahti pystyyn.
En tiedä, onko nykyään laulukokeita enää ollenkaan. Kyllähän musiikin opetuksessa menestymisen voi todeta muillakin tavoilla, ja musiikista voi olla kiinnostunut ja tietää siitä paljon, vaikka itse ei pystyisi musiikkia tuottamaan.
Minulle traumaattisin kokemus oli 12-vuotiaana, kun keskellä äänenmurrosta lauloin miten sattuu (vaikka yleensä pysyn hyvin nuotissa). Tytöillähän ei yleensä äänenmurrosta ole, mutta minulla oli. Opettaja tokaisi: "Sinähän vedät kuin mikäkin vanha viinabasso."
Siihen loppui minun laulamiseni. Tuon tokaisun jälkeen en ole koskaan laulanut selvin päin.
Serkkuni, jolla oli kymppi musiikissa nuorempana, lakkasi laulamasta julkisesti murrosikäisenä. Ennen äänenmurrosta hän joutui esiintymään kaikissa koulun juhlissa, ja äänenmurros antoi sopivan tekosyyn välttyä esiintymisiltä. Pehepiirissä hän kyllä lauleskeli, ja komeasti lauleskelikin.
Omalla äänellähän jokainen lintu laulaa, varis ja harakkakin. Mutta ollee niinkin, että on sangen helppoa sanoa, kun on satakieli.
Ennen vanhaan ei tunnettu sellaista sanaa kuin YKSITYISYYS monessa muussakaan aiheessa eikä varsinkaan, kun oli lapsista kyse. Aikuiset käyttivät monasti valtaansa väärin muuallakin kuin koulumaailmassa.