Hei
sain vähän aikaa sitten tietää, että kaverini on miehensä kanssa yrittänyt vauvaa pidempään, mutta tuloksetta. Itse olen raskaana, ja mietin miten kertoa asiasta kaverille? Entä sen jälkeen? Mielestäni on luonnollista, jos hän ei halua vähään aikaan tavata tms, onhan se varmasti vaikea paikka hänelle. Toisaalta pelkään, että hän voi luulla etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä jos en pidä yhteyttä.
Jos jaksatte vastata, olisin kiitollinen. Suru kamun puolesta on iso, enkä halua enää hänen pahaa oloaan lisätä.
sain vähän aikaa sitten tietää, että kaverini on miehensä kanssa yrittänyt vauvaa pidempään, mutta tuloksetta. Itse olen raskaana, ja mietin miten kertoa asiasta kaverille? Entä sen jälkeen? Mielestäni on luonnollista, jos hän ei halua vähään aikaan tavata tms, onhan se varmasti vaikea paikka hänelle. Toisaalta pelkään, että hän voi luulla etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä jos en pidä yhteyttä.
Jos jaksatte vastata, olisin kiitollinen. Suru kamun puolesta on iso, enkä halua enää hänen pahaa oloaan lisätä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mahdollisimman pian, ettei ainakaan tule salailun makua. Silloin kun aikoo muillekin kertoa, niin yhtä lailla lapsettomalle. Kamalinta on kuulla joltain toiselta tai vasta sitten kun kaikki muut jo tietää. Säälipisteitä ei kaivata.
Itse olimme yrittäneet lasta jo kolme vuotta,kun paras ystäväni kertoi olevansa raskaana. Hän tiesi tilanteestamme ja sanoi, että hän haluaa kertoa heti ettemme kuule asiasta muualta. Sen illan itkin sitä tietoa, mutta osasin sitten iloita hänen puolestaan. Se joka saa lapsen alulle "helposti" on myös oikeutettu iloitsemaan raskaudestaan. Itse sain sitten viiden vuoden yritysten ja pettymusten jälkeen pojan joka on nyt 2 vuotias ihana pikku-mies.
kerro ihan normaalisti niin kuin muillekin, mutta älä ala hänen seurassaan liikaa höösäämään =) Onnea sulle, sinulla on oikeus iloita raskaudestasi!
On hienoa, että ymmärrät noin hyvin sitä, miltä lapsettomasta läheisestäsi tuntuu! Kunpa maailmassa olisi sinun kaltaisiasi enemmän.
Lapsettomuus on vaikea asia. Toinen pystyy paremmin hyväksymään toisten raskauden ja lapset. Toinen tulee niin katkeraksi, ettei pysty pitämään enää yhteyttä paremman kohtalon saaneisiin kavereihinsa tai sukulaisiinsa.
Uskon, että parhaan tuloksen saavutat nimenomaan ymmärtämällä kaveriasi ja hänen tunteitaan. Ymmärtämällä sen, ettei hän pysty olemaan onnellinen puolestasi - ainakaan heti.
Tapaa hänet henkilökohtaisesti, kun kerrot raskaudestasi. Sano hänelle sama, minkä kirjoitit: ymmärrät, jos hän ei tahdo olla tekemisissä kanssasi vähään aikaan, mutta tahtoisit teidän pysyvän ystävinä ja toivoisit, että kun hän on valmis, hän ottaisi yhteyttä tai sopikaa, koska voitte tavata.
Sinun on mahdollista olla onnellinen raskaudestasi kaikkialla muualla. Mielestäni kannattaa odottaa, haluaako kaverisi kuulla sinun tuntemuksistasi raskauden etenemisestä. Jos hän ei ota asiaa esille, niin älä silloin lisää hänen taakkaansa puhumalla raskaudesta, vauvasta ja tulevaisuudestasi.
Tuskin pystyt välttämään sitä, ettet lisää kaverisi pahaa oloa, mutta pystyt sitä myös helpottamaan nimenomaan sillä, että annat hänen huomata välittämisesi ja surusi hänen puolestaan. Jos ystävyytenne on hyvä, kaverisi pystyy ehkä jopa käsittelemään omaa tuskaansa sinun läsnäollessasi, mutta jos hän ei halua, niin anna hänen surra rauhassa.
Minusta lapsettomuuden lisäksi hylätyksi tuleminen (kaverit ei pidä yhteyttä) ja lapsettomuuden tuskan ymmärtämättömyys ovat olleet pahimmat loukkaukset.
tiedän kyl mistä puhut..ite olen se puoli joka ei kohta 2v:n yrityksistä hualimatta olla saatu lasta...pikkusisko sai juuri sulosen pojan..eilen yheltä kaverilta tuli viesti et ne oli saanu tytön...tos kesemmällä yx kamu kerto et orottaa...yx kertoo et menkat ei ole alkanu, mut testi näytti viä miinusta.....kylhän mä ainaki iloitsen ku kaverit ja tutut saa lapsia ja rupeevat orottaan, mut silti se korventaa itteä sisältä tosi paljon..itku pääsee ku puh. loppuu tai ei enää olla katsekontaktis...mä haluisin kans, mut miks en saa on vaan mieles. ei myöskään olla oltu yhteyres sen kamun kaa joka ny orottaa,mut olis se toisaalta kiva ollakkin, toisaalta se ehkä vois olla melko tuskaa kattella ku toisen masu kasvaa ja ollaan niin orotuksen onnea täynnä.....en tiä mitä sun pitäs tehä...kyl se tietty on kivempi kuulla ku vasta nährä...niin ja onnea sulle =)