näin rakastin
runoilin ja voitin
jääkylmän neidon sydämen
puun värisevään lehteen
kaupunkiin ikuisen kevään
sanat löysivät paikalleen
vaikeassa maastossa
ilman karttaa verannalle
levitettyihin pergamentteihin
naisensilmien alle
kuunvalossa tutkittaviksi
sydämellä salaa tulkittavaksi
näin rakastin
runoilin ja voitin
sunnuntait vapaiksi
tuulen tulla ja mennä
lennättää keveytensä sanomaa
runoilin ja voitin
jääkylmän neidon sydämen
puun värisevään lehteen
kaupunkiin ikuisen kevään
sanat löysivät paikalleen
vaikeassa maastossa
ilman karttaa verannalle
levitettyihin pergamentteihin
naisensilmien alle
kuunvalossa tutkittaviksi
sydämellä salaa tulkittavaksi
näin rakastin
runoilin ja voitin
sunnuntait vapaiksi
tuulen tulla ja mennä
lennättää keveytensä sanomaa
Vastaukset 8
Vanhimmat
näin rakastin
runoilin ja voitin
jääkylmän neidon sydämen
puun värisevään lehteen
kaupunkiin ikuisen kevään
käen kukkumaan tauotta
häiritsemään rakkaani unta
herättämään oudon levottomuuden
sydämeen kaipauksen sävyn
näin rakastin
runoilin ja voitin
neidon vapaaksi tornistaan
aukeat niityt kirmattavaksi
avojaloin huolia vailla
sankaribardinsa kanssa
En välittäis voittaa jotaan jääkylmää ämmää, ja käkikin sais pitää turpansa kii ainaski talvisin
Et ole tainnut en tiedä tosin...kuulla tätä mielestäni erittäin kaunista rakkauslaulua. B.M. tässä omassaan runossaan tavoittaa mielestäni hyvin tämän tunnellman...joka soi tässäkin lausussa (sanoituksena erittäin kauniisti ja sopii myös melodiaan, valitettavasti tuo itse musiikki hieman särisee..tässä Liisa Tavin hienon hienossa ballaadissa.)....jotkut sävelmät jäävät vaan mieleen. Vuosikymmeniksi...tämä niistä yksi http://www.youtube.com/watch?v=yVzyumZDIL0kauneimmista..
Erittäin koskettava rakkausruno. Runoilijalta. B.M. Minä ainakin pidin tästä paljon...tässä on jotain hiljaista, herkkää ja samalla haurasta käsin kosketeltavaa.....Kiitos, tästä B.M. että, jaoit tänne...
Tsau:Friidu
hemmet...tässäkin laulussa...korj.ed.
t.F.
Käki kukkuu minussa talviaamuisin:
runoile maailman eepokset täyteen
voita maailma sulkakynän avulla
mutta rakasta jääkylmää naista!
Muuta en suostu kuulemaan.
Luvallasi tietysti mukailtu Tabermannin kuulua runoa (oli siinä kahvimainoksessa). Jaa-a, todistaa vain miten runous voi ujuttautua populaariinkin kulttuuriin.. ja nousta kaikkien huulille.
Laitan sen koko runon loppuviikosta, tai ensi viikon alussa.. se on nimittäin aika hyvä, muistaakseni jonkin laajemman runon loppu on tuo? Huomenna en ehdi, muutoinkin Helatorstait ovat hankalaa aikaa runoudelle. Mutta Tabermannia on saatava palstalle. Harva kaiketi muistaa, mutta Tommy Tabermannilla oli myös hyvää yhteiskunnallista runoutta, mm. sellaisista tykkään kuin "Köyhä on kyykyssä kauneimmillaan" ja "Duunarit on söpöjä". Jotenkin omanlaisensa näkökulman sai noihinkin...
Kiitos. Tuo linkkisi ei tosin valitettavasti toimi.. Kiitos kauniista arviostasi, herkkyyttä varmasti, ja haurautta. Mietin tuossa viime viikon saldoa: Näin, rakastin, runoilin ja voitin".. haa: tästähän pitää runo kirjoittaa.. ja sillä lailla vielä että äly ei saa tulla kynän tielle. Muutamaan umpikujaan tämä tietysti johti: ratkaisu ensimmäisessä on runouden työväenluokan puolesta taistelema sunnuntaiden vapautus. Toisessa versiossa pelastajaksi ilmestyy Sankaribardi. Tunnustan, että osittain oli vähintää yksi kieli poskessa kirjoittaessa kuitenkin. Kiva, kun tykkäsit, ja löysit syvempää sanomaa. Ei runo tyhjyyttään kolise koskaan.
Minäkin olen lahjaton,
mutta en halua sitä tunnustaa itselleni.
Siksi pakenen muiden lahjattomien pariin.
Kirjoitan "runoja" Suoli24 -palstalla.
Hyvä tosiaan muistaa kaiken karnevaalin keskellä, että tomua vain on ihminen. Muistaakseni Groucho Marx sanoi aikanaan: "En voisi ajatellakaan liittyväni mihinkään sellaiseen kerhoon, joka hyväksyy minunlaiseni ihmisen jäsenekseen".
http://www.youtube.com/watch?v=cAU_IBfcjtw
Tässäpä tämä runo.. 'Talviaamu ja Isabel' kokoelmasta 'Tulevaisuus on rakkauden vihollinen' (-88).
Talviaamun kirkkaus
laulaa kilpaa
ehdottoman puhtauden
vaatimuksen kanssa:
kuin eilen
vaihdetut lakanat,
puhdas,
on minun kaipuuni
Olen kärsivällinen typerys
joka raapaisee tikun
toisensa jälkeen,
pudottaa veteen,
toivoo paloa.
Haluta halua,
Isabel,
on ensimmäinen askel
palavan halun ihmettä
Mitätön lintu
laulaa talviaamuna minussa
voita tai häviä
mutta rakasta
Muuta en
suostu kuulemaan