Mulla todettiin korkeen riskin hpv-virus joka aiheuttanut solumuutoksia. Kolposkopiassa kävin kahdesti ja vaikka se tuntui aika inhottavalta ei juurikaan sattunut. Menin sitten ihan "iloisin" mielin loop-hoitoon koska olin lukenut ja lääkärikin sanoi että ei satu. No mua kyllä sattui ja paljon. Puudutuspiikkejä laitettiin monta koska tunto ei tuntunut katoavan ja ne kyllä sattui No loop-hoito aloitettiin ja rentouduin niin paljon kuin pystyin kunnes yhtäkkiä tunsin ihan kauheen kivun ja ja lääkäri totesi että oho, se kohta ei ollut vissiin puutunut. Hoitoa oli jälkellä vielä ja koko sen ajan vaan pelkäsin ja odotin että kohta sattuu taas. Onneks ei sitten enää sattunut mutta traumat jäi. Patologin vastauksia oon nyt ootellut yli kk mutta ei oo kirjettä tullut. Pelkään yli kaiken että uudestaan loop-hoitoon joskus joutuisin, koska en voisi yhtään rentoutua sen kamaluuden jälkeen. Se olis vaan mahdollisen kivun odotusta.
Lääkärit on muutenkin ollut tosi vaitonaisia. Niiltä pitää repimällä repiä tietoa jos haluaa edes jotain selville. Ehkä he eivät halua pelotella tms mutta haluaisin tietää kaiken mahdollisen että osasi varautua. Kun kysyin onko mahdollista että loop-hoito joudutaan uusimaan niin eivät sanoneet muuta kun ootellaan nyt. Eivät kertoneet kuinka monta kertaa loop-hoito on mahdollista tehdä? Jos vaikka muutokset aina vaan uusiutuu :( Epätietoisuus ja odottelu on pahinta..
Mites teillä joille tehty loop. onko kerta riittänyt vai onko jouduttu tekemään uudestaan? Ja kuinka pian uusi toimenpide tehty? Ja kokemuksia muutenkin. Tuntuu että oon ainut jolle kokemus ollut kivulias. Mielummin vaikka koen synnytyskivut uudestaan kun sinne menisin.. :( inhottaa tää jatkuva stressi kun elämässä tällä hetkellä paljon muutakin surua ja murhetta..
Tiedän että murehdin varmasti ihan turhaan ja tietysti parempi että hoidetaan mutta olisi kiva tietää niistäkin jos asiat ei mennytkään niin helposti. MItä sitten jos loop ei auta. Eihän sitäkään voi kauheen montaa kertaa tehdä, vai..
Lääkärit on muutenkin ollut tosi vaitonaisia. Niiltä pitää repimällä repiä tietoa jos haluaa edes jotain selville. Ehkä he eivät halua pelotella tms mutta haluaisin tietää kaiken mahdollisen että osasi varautua. Kun kysyin onko mahdollista että loop-hoito joudutaan uusimaan niin eivät sanoneet muuta kun ootellaan nyt. Eivät kertoneet kuinka monta kertaa loop-hoito on mahdollista tehdä? Jos vaikka muutokset aina vaan uusiutuu :( Epätietoisuus ja odottelu on pahinta..
Mites teillä joille tehty loop. onko kerta riittänyt vai onko jouduttu tekemään uudestaan? Ja kuinka pian uusi toimenpide tehty? Ja kokemuksia muutenkin. Tuntuu että oon ainut jolle kokemus ollut kivulias. Mielummin vaikka koen synnytyskivut uudestaan kun sinne menisin.. :( inhottaa tää jatkuva stressi kun elämässä tällä hetkellä paljon muutakin surua ja murhetta..
Tiedän että murehdin varmasti ihan turhaan ja tietysti parempi että hoidetaan mutta olisi kiva tietää niistäkin jos asiat ei mennytkään niin helposti. MItä sitten jos loop ei auta. Eihän sitäkään voi kauheen montaa kertaa tehdä, vai..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensimmäisellä kerralla loop-hoito tehtiin spinaalipuudutuksessa, joka oli aivan kamala. Jalat eivät kantaneet pitkään aikaan.
Toisella kerralla tietämys oli edistynyt niin paljon, että paikallispuudutus riitti. Se oli helppo, koska ei sattunut ja saattoi heti palata töihin.
Väliä näillä toimilla oli muutama vuosi.
Kovin monta kertaa loop-hoitoa ei voi tehdä. En tiedä mikä on maksimi.
Itselläni tehty kerran ja se on toistaiseksi ainakin riittänyt. Papa ollut ykköstä sen jälkeen. Itse pelkäsin jo koepalojen ottoa ja looppia pelkäsin niin paljon, että otin rauhoittavaa (opamox) ennen toimenpidettä. Se ei sitten pelottanut eikä tuntunutkaan miltään.
Kysyin kanssa, monestiko se voidaan tehdä. Lääkäri vastasi, että riippuu kuinka paljon kohdunsuulta joudutaan ottamaan pois loopissa. Eihän se pitkä ole. Arvioi, että noin 2-3 kertaa voidaan tehdä ja ilmeisesti jos paljon joudutaan ottamaan, niin raskauden ajaksi voitais tehdä joku verrosysteemi kohdunsuulle tukemaan synnytykseen saakka?
Eli jos jouduttais uusimaan ja uusimaan, niin sitten kai lopulta täytyy kohtu poistaa? Mutta kai ne looppaukset useammin kuin kerran on harvinaisia.
Muista terveet elämäntavat. Itselleni suositteli lääkäri silloin vuosia sitten d-vitamiinia 25-50mikrogrammaa vrk ja ehdottomasti tupakoinnin lopettamista sillä tupakka lisää huomattavasti kohdunkaulansyövän riskiä ja vaikeuttaa solumuutoksista toipumista. Itse siis lopetin enkä ole päätöstä katunut.
Kyllä sattui. Sekä puudutus että toimenpide. Mulla on korkea kipukynnys, joten kestin sen fyysisen puolen, mutta henkisesti hajosin täysin, ja vaikka "toimenpiteestä" on aikaa kuukausi, olen edelleen ihan palasina. Tuntuu raiskatulta ja silvotulta, joka kerta kun teen jotain fyysisesti raskasta, pelkään että haava menee enemmän rikki ja alkaa vuotaa uudestaan. Seksin tai edes itsetyydytyksen ajatteleminenkin saa aikaan itkukohtauksen.
Kukaan ei kerro mitään. Sain potilastietoni aikaisempaan kolposkopiaan liittyen vasta, kun olin soittanut sairaalaan neljä kertaa, ja sittenkin sain tiedot käteeni vasta kun olin jo paikan päällä looppia varten.
Tätä ennen olin käynyt ensin neljä vuotta sitten "sukupuolitautitesteissä" - eivät vaivautuneet kertomaan, etteivät testaa HPV:tä, tai että sen takia pitäisi mennä jonnekin muualle. Kaksi vuotta sitten aloitin vakituisen parisuhteen ja koska oltiin molemmat siinä käsityksessä, että ollaan terveitä, halusin vaihtaa kondomeista pillereihin. Samalla gynellä kävin papassa kolme kertaa, kaikki kakkosluokkaa, koskaan se ei edes maininnut että vois johtua HPV:sta. Vaikka tiesi että tartuttaisin sen mieheenkin.
No, nyt sitten sain HUS:iin soittamalla tiedon, ettei olleet saaneet loopissa kaikkea pois. Ei tätäkään saaneet aikaiseksi mulle lähettää, vaikka sitä erikseen pyysin. Kontrolli puolen vuoden päästä, sen jälkeen varmaan uusi loop; en tiedä jaksanko tätä siihen asti, tai pystynkö enää päästämään lääkäriä kymmentä metriä lähemmäs itseäni.
Ja jos nyt sattuis että vielä henkisesti joskus seksiin pystyisin, niin pelkään, että tauti tarttuu miehestä saman tien takaisin.
ole mikään tauti. Siksi sitä ei tietenkään rutiinisti missään testeissä testata. Se on virus joka joko aiheuttaa kohdunkaulan solumuutoksia ja syöpää, tai sitten se ei vaikuta mitään. Jos olet viruksen saanut, ei se elimistöstäsi enää katoa minnekään. Et voi siis saada tartuntaa uudelleen. Solumuutoksia ei voi aiheuttaa mikään muu kuin hpv, joten olisikin erikoista, jos siitä erikseen mainittaisiin.
Ensinnäkin, siitä, katoaako virus vai ei, on jokainen lääkäri eri mieltä. Toiset esittää asian juuri niin kuin sinäkin, toiset taas sanoo että se nimenomaan on niissä solumuutoksissa, ja poistuu kun nekin saadaan pois, tai viimeistään sitten kun elimistö itse saa sen tapeltua pois, missä voi kestää hetki tai ikuisuus. Jos näin on - siitä kun ei selvyyttä saa millään - niin pitäisi jotenkin saada varmuus, että se on pois sekä itsestäni että miehestä, ennen kuin harrastaa mitään seksin tapaistakaan. Kun toiset lääkärit sanoo, että sen voi miehestäkin testata, ja toiset taas että ei... Millähän sen varmuuden sitten saisi?
Testeissä (siis kaikki klamydiasta HIV:iin) kävin siis aikoinaan sukupuolitautien poliklinikalla Helsingissä. Kun soitin sinne (viikko sitten), kertoivat että HPV:ta ei tosiaan testata - mutta että kuulemma sanovat kaikille potilailleen, että se pitäisi käydä terveyskeskuksessa testauttamassa. Eivät sanoneet mulle.
Solumuutoksia ei ehkä voi aiheuttaa muu kuin HPV, mutta papa-luokka kakkosen voi gynekologin mukaan saada melkein mistä vaan; hiivatulehdus, stressi, ph-tasapainon heilahdus... You get the idea. HPV:ta sen mahdollisena aiheuttajana ei mulle koskaan kahden vuoden aikana edes mainittu, sanottiin vaan että älä turhia huolehdi, se menee varmaan itsestään pois.
Ei mennyt. Ja nyt on pää täynnä mietteitä siitä, kuinka kauan tätä helvettiä kestää, ja onko kohdustani sen jälkeen mitään jäljellä. Ahdistaa, stressaa, ja se puolestaan saa aikaan kaikenlaisia haamukipuja ja omituisia oireita.
kaikki solumuutosalueet saatiin yhdellä loopilla pois eikä ole vaikuttanut omaan elämääni mitenkään. Papassa käyn vuosittain tietysti kontrolleissa, mutta solumuutosten uusiminen on harvinaista, joten en ole lainkaan huolissani. Kaksi lasta olen saanut hoitojen jälkeen ja vielä yhden haluaisin. Sittenpä en enää kohtua tarvitsekaan, joten jos vaikka syöpä tulisi niin olisi ihan sama vaikka kohtu jouduttaisiin poistaa.
Myös äidilläni on ollut solumuutoksia, ne on hoidettu joskus 20-vuotta sitten eikä ole vaikuttanut mihinkään. Nuoremmalla siskollani on löydetty hp-virus, mutta ei ole ainakaan vielä solumuutoksia tullut eikä ole vaikuttanut elämään mitenkään.