Vaihtaisitko päivääkään pois..

vaihtaakin, ja jos saisin vaihdettua juuri sen päivän minkä haluaisin niin samalla vaihtuisi näppärästi viimeset 2 vuotta. Että en mä paljon vaatisi ;)
Huonojen hetkien kautta oppii kuitenkin nauttimaan niistä hyvistä sitäkin enemmän ja saa pontta muutosten tekoon elämässään. Eli ei tässäkään tilanteessa mitään valittamista ole, hauskaa on ja henki kulkee :)

vaihtaisin 1 vuoden ja 1 päivän.

Minä taas en ole koskaan voinut ymmärtää niitä, jotka sanovat, etteivät vaihtaisi päivääkään pois elämästään. Eivätkö he siis kadu mitään? Eivätkö he ole tehneet virheitä?

Minä ainakin vaihtaisin montakin päivää pois elämästäni. Jättäisin monta asiaa tekemättä ja monta asiaa tekisin toisin. Sitähän ei vaan tiedä, mitä siitä seuraisi, jotakin pahempaako...

Mietin sitä, että miltähän minunkin elämäni näyttäisi, jos voisin muuttaa menneisyyttäni. Aikakonetta ei ole olemassakaan. Menneisyyteen ei voi palata eikä tulevaisuuteenkaan voi matkata ennen aikojaan. Ei taida tosiaankaan olla mitään todellista mahdollisuutta asioiden muuttamiseen muualla kuin nykyhetkessä.

En usko kohtaloon. Minun elämääni ei ole määrätty ennalta. Teen itse omat valintani, mutta minun elämääni vaikuttaa muutkin kuin minä itse - toiset ihmiset.

En usko, että kaikki kokemukset ovat ihmiselle hyvästä. Turha kärsimys on turhaa kärsimystä. Pieni virhe voi pilata jotakin tosi tärkeätä.

Kuinka sitä osaisi elää niin, että voisi sanoa, että olipa hieno elämä? Ehkä ajattelen niin kuolinvuoteellani mutta vielä ei kannata ruveta lepäämään laakereillaan. Ehkä sitä sitten, kun tietää pääsevänsä pois, osaa arvostaa sitä, että elämässä oli ylä- ja alamäkiä. Parastahan siinä kuolemassa on varmaan se, että tietää pääsevänsä pois...

kahta en vaihtaisi, toinen on tää turun sinappi ja toinen etten yhtään päivää/sekuntiakaan elämässäni vaihtaisi,koska ne ovat tietyllä tavalla muokanneet/tehneet minusta sen mikä olen. Nytkin sydän särkyneenä voin sanoa että kyllä tämänkin kivun kestää ja ymmärtää myöhemmin, koska ne kuitenkin valmistavat minua ehkä seuraavaan suhteeseen tai muuten tulevaisuuteen.Uskon että kaikella kuitenkin on tarkoitus: niin kivulla, ilolla, surulla kuin muillakin tunteilla ja tapahtumilla.

..oikeastaan erittäinkin paljon elämääni. Erittäin paljon!

Olen elänyt mielipuolisissa suhteissa.

Olen ollut aivan liian kiltti vaatimatta oikeuksiani oikeastaan missään.

Olen lahjoittanut omaisuuteni.

Antanut ihmisten käyttää itseäni hyväksi.

Todellakin kokonaisia, pitkiä ajanjaksoja vaihtaisin pois. Niiden opetuksia en olisi tarvinnut. Olen aina mennyt sieltä, missä aita on mahdollisimman korkea ja tiheä. Hakannut päätäni seinään ja yrittänyt siirtää kallioita.

Olen ymmärtänyt muita ihmisiä liikaa.

Olen toivonut parempaa aikaa ja ihmisten muuttumista, turhaan.

Elämäni on ollut turhan rankka. Oppi menee toisellakin tapaa perille, mutta en ole ymmärtänyt, vaan kuvitellut, että kärsimys lankeaa minulle luonnostaan.

Vasta nyt, vähän aikaa sitten, olen oivaltanut, mitä on elämä. Miten sitä lopulta pitää elää, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä voi surutta ohittaa.

Tänään olen erittäin onnelinen ihminen.

Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä. On vain tämä päivä. TÄMÄ HETKI.

Minä vaihtaisin peruskoululaitoksessa kärsityt vuodet pois ja ottaisin niiden tilalle tuokion ihmisarvoista elämää.

Mulla on elämässä ollut paljon vastoinkäymisiä ja huonoja kokemuksia.
Niistä voisin luopua kyllä.
Mutta toisaalta kun ajattelee että jokainen kokemus. On se sitten hyvää tai huonoa, kasvattaa meitä ihmisinä.
Herääkin kysymys että jos näitä kaikkia ei olisi tapahtunut olisinko tänään tällainen kuin olen nyt?

Ja mitä siinä menettäisin? Neljännesvuosisadan henkisessä limbuksessa. Vuosia maanpäällisessä kiirastulessa. Tietysti menettäisin hyviäkin hetkiä, mutta joitain uhrauksia on aina pakko tehdä, ainakin jos saisi tilalle ihmisarvoisen elämän tai edes tasavertaiset lähtökohdat muihin nähden...

...että en vaihtaisi, jos tilaisuus tulisi.

Muuttaisin ehkä asioita, joita olen tehnyt, joita kadun ja joista en ole tippaakaan ylpeä..

Muuttaisin asioita jotka vaikuttavat minuun vielä nykyäänkin, vaikka mennyt on jo mennyttä..
Vihaan menneisyyteni haamuja.

Tosin, meillä kaikilla on varmaankin omat luurankomme kaapissa ja jos näitä tapahtumia ei olisi koskaan sattunut, olisinko se sama ihminen kuin tänään olen. Luultavasti en.

En sano, että kadun paljoakaan tekemisiäni. Tietenkin jotain olisi voinut jäädä tekemättä tai tehdä toisin?

Mä vaihtaisin päiviä pois, jolloin en tee mitään. Joskus makaan vain kämpillä koko päivän enkä tee yhtään mitään. Sama kun koko päivää ei olisikaan eletty.

Älyttömät pakkaspäivät voisin myös vaihtaa kesälämpöiseen.

kyllä vaihtaisin montakin aikakautta pois jos vaan voisin.olen tehnyt niin paljon asioita jotka olisi saaneet jäädä tekemättä.

Voisin vaihtaa pois kaikki ylimääräiset ruokahetket, vessakäynnit, nukkumiset ynnämuut arkiset toimenpiteet. olisi mainiota kuvitella elää nyt...

En ole käynyt vessassa 20 vuoteen. -aikas hyvä sulkijalihas. Voi olla että viimeistään huomenna on lievä hätä käydä päästämässä pisut ja kakat pönttöön. Voi olla, että ei ole vielä kehitetty tarpeitani vastaavaa super pönttöä, joka jaksaisi imaista kaikki kerta heiton tuotokseni kerralla. Joten putkimiehen tilaaminen etukäteen taitaa olla ihan suotavaa. Sinänsä kumma, että suoleni ei ole vieläkään poksahtanut..

En ole 20 vuoteen nukkunut sekuntiaakaan. Aikas aktiivista elämää olen viettänyt. On hyviä muistoja valvotuista öistä ja loputtomista bileistä. Mukavaa.. Tosin oletettavasti viimeistään 2 vuotiaana sain ensimmäisen vakavan hermoromahduksen.. olen luultavasti syönyt siitä lähtien kofeiini tabletteja pysyäkseni hereillä. Aika kalliiksi on elämä tullut. Olen oletettavasti elellyt 15 ikävuoden jälkeen elämääni hattelmalan suljetulla osastolla mukavien ja vähemmän mukavien kavereiden ja vihreiden miesten kesken.

En ole syönyt mitään 20 vuoteen. Täytyy myöntää, että minulla on vähintäänkin guinesin ennätys syömättä olemisessa. Tosin en tiedä kuinka pitkiä aikoja joona, sun muut raamatun keskeiset hahmot ovat syömättä sitkutelleet yli 800 vuotiaiksi.
Viimeistään huomenna menen kyllä syömään paikalliseen heseen kunnon hamppari safkalle. Jo on aikakin maistaa elävää ravintoa. Ehkä sen jälkeen se hätäkin pikku hiljaa tulee. Mutta kukaan dalai lama, mulle ei vertoja syömälakossa vedä.

Yhteenvetona voisi todeta, että olisin aikas elämää kokenut ihminen. voisi olla, että ylipainoa ei ole kertynyt hirveästi; olisin missin mitoissa! Turhaa aikaa ole hukkunut mihinkään jonninjoutaviin arkitekemisiin. jos en ole käynyt periinkymmeneen vuoteen suihkussa, haisisin luultavasti vähintään yhtä hyvältä kuin muinaisen neuvostoliiton korruptoitunut hallitus.

Nyt kun olen asiaan paremmin perehtynyt, en luultavastikaan vaihtaisi pois alusvaatteitanikaan.

...sen näin, että mitä niitä päiviä vaihtamaan, mutta muutamia asioita tekisin toisin. Ehdottomasti.

Ehkäpä en vaihtaisi. Ainakin nyt tuntuu tältä, huomenna voi jo tuntua toiselta. Mutta toisaalta, seuraavassa elämässä toivoisin olevani ihan jotain muuta.

Vaihtaisin. En luovuttaisi pois, mutta vaihtaisin. Tai ainakin tekisin joitain asioita toisin, mutta eikös se ole jo sitten tavallaan sitä päivän vaihtamista? :)