Onkos särmääjiä paikalla, kysyy aloitteleva särmääjä?
Särmättävä U-profiili-kappale, ulkomitta 20 mm. Yläterä ns. joutsenkaula ja ensimmäinen kantti onnistuu painopisteviivan mukaan. Sitten nostan takavastetta 10 mm, työnnän 1. kantin sitä vasten ja asetan X-arvoksi 20 eli ulkomitan ja painan poljinta. Tulos: ulkomitta on 22 mm. Ja kappaleita on tasan yksi. Meni yli toleranssin.
Mikä olisi yleisohje tässä tapauksessa, jotta ulkomitta tulisi halutuksi riippumatta teristä ja kappaleen paksuudesta?
Särmättävä U-profiili-kappale, ulkomitta 20 mm. Yläterä ns. joutsenkaula ja ensimmäinen kantti onnistuu painopisteviivan mukaan. Sitten nostan takavastetta 10 mm, työnnän 1. kantin sitä vasten ja asetan X-arvoksi 20 eli ulkomitan ja painan poljinta. Tulos: ulkomitta on 22 mm. Ja kappaleita on tasan yksi. Meni yli toleranssin.
Mikä olisi yleisohje tässä tapauksessa, jotta ulkomitta tulisi halutuksi riippumatta teristä ja kappaleen paksuudesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ainevahvuus on ?
Kappaleen paksuudella tarkoitin ainevahvuutta. Taisi olla 2 mm. Pitääkö X-arvosta aina vähentää se ainevahvuus?
jos kantit 20 20 20 eli 60 yht, niin vähennä jokasesta kantista ainevahvuus tuplana, eli tässä tapauksessa 8 mm, eli 52mm aihion leveys. Kanttauksen ensimmäisen kantin taitat 18mm päästä ja toisen myös 18mm niin pitäs tulla se 20mm suunnilleen, riippuu toki alavasteen kolon leveydestä ym, tää on yleisohje millä pääset sinnepäin. Jos kone laskee itse vasteen paikan antamalla valmiin kantin mitan niin sitten eri juttu, sitten laitat 20mm molempiin arvoihin
Eikö teille todellakaan koulussa opeteta, miten särmättävän aihion oikaistu pituus tulisi laskea? Jos kolmas kotimainen käy, niin tässä ohjeistusta:
http://www.ciri.org.nz/bendworks/bending.pdf
Tosin asia ei ole aivan yksinkertainen. Jos pitää päästä suureen tarkkuuteen, silloin asiaan vaikuttavat myös mm. materiaalin lujuus, sen pinnanlaatu sekä työkalujen kunto.
ja tuulen suunta ilman kosteus
jos haluut siitä kappaleesta tarkan, eli 20mm ulkomitta joka puolelta, niin kiinnitä se joutsenkaula ns. takaa kiinni, silloin selviät vain yhdellä mitalla. eli särmäät kappaleen kääntäen. jos kanttikone tekee ulkomittojen mukaan, nin silloin isket vaan tauluun mitan 20, jos taas kone tekee painopisteiden mukaan, silloin vähennät siitä ulkomitasta ainepaksuuden pois. ja tää koskee nyt sit 90 asteen kulmia, jos teet loivempia, nin painopiste muuttuu kulman mukaan, elikkäs kantsii " kytätä" sitä todellista arvoo, joka näytössä on ja sitä rataa nääs.
Jos kappaleen mitta on laskettu,esim sisämittojen mukaan,kannattaa käyttää paksummissa levyissä 10 krt levyn vahvuus alaterää.Ja nykyaikaiset koneet kyllä ilmoittaa hyvin särmäysmitan,ja niin kuin edelleninen kirjoittava ilmoitti,kannattaa kääntää yläterä väärinpäin tarvittaessa.Mutta,mutta Totuus tänäpäivänä on,se että ei nykypäivän "suunniittelijat" hallitse levitysoppia.se on vaan kylmä totuus,aina saa pelata.On ollut tapauksia,ainakin meikäläisellä,että on tehty oikein leikkaus kaaviot,jossa,on särmäysmitta sama,kuin ulkomitta,ja kyseessä oki 3mm levy.Niin,ja jos epäilet,kannattaa tehdä koepala,saman levyinen giljotiinilla,sillä se viimeistään selviää!!!
Tässä on nyt runsaan viikon aikana selvinnyt, miten kappale olisi pitänyt särmätä. Kun teen uuden ohjelman ja annan X-mitan eli pistekatkoviivan (painopisteviivan) etäisyyden kappaleen reunasta piirustuksen mukaan, niin ohjelma olettaa mitan olevan ulkomitta, koskapa kone laskee X-arvon, joka näyttää olevan suunnilleen painopisteviivan etäisyys kappaleen reunasta ainevahvuus - 0.3 mm.
Mutta jos kappaleita on vain yksi ja se tulisi tultava heti oikein särmätyksi, niin särmään ensimmäisen kantin piirustuksen 1. painopisteviivan mukaan, siirryn seuraavaan taivutukseen, nostan takavastetta hiukan, työnnän 1. kantin sitä vasten ja otan terällä kosketuksen kappaleen pintaan. Sen jälkeen mittaan eron kappaleen pintaan syntyneen jäljen ja piirustuksen 2. painopisteviivan välillä. Se ero onkin sitten helppo korjata tarvittavaan suuntaan.